Joulu 2015

Yleensä huolehdin aika paljon ennen joulua. Tänä vuonna on erikoinen aikataulu ja huolehtiminen jäi vähään. Oikeastaan eniten stressasin autolla ajoa keskiviikkona, kun täällä oli kunnon rankkasateet ja ukkonen. Tai vähän aatonaattona, kun pojan lento oli lähes 4 tuntia myöhässä. Stressaaminen loppui siihen, kun lento loppujen lopuksi peruttiin ja poika tuli aattoaamuna.

Aattoaamu alkoi aikaisin, olin päättänyt katsoa Suomen joulurauhan julistamisen livenä. Aika leudolta näytti Turunkin sää, meillä lämpötilat kipusivat aattona sinne 25C. Ensimmäiset joulutortut oli paistettu jo kuuden maissa. Kokeilin uusia Dronningholmin malleja - malli snautseri.

Kaupasta löytyi hyasintti, joka oli pakko saada. Täällä hyasintit ovat pääsiäiskukkia ja niitä on harvoin saatavilla näin aikaisin. Sitten puhuttiin koti-Suomeen, kuunneltiin Yleradiosta ulkosuomalaisten terveisiä.

Joulukuusi oli koristeltu perinteelliseen malliin, tosin koristeet olivat vain yhdellä puolta kuusta. 

Joulukuusen hinta kylässämme oli 80 dollaria - aika tyyristä, mutta joulu on vain kerran vuodessa.

Tämän lappalaisasuun pukeutuneen pukin olen saanut entiseltä pomolta muutama vuosi sitten.

En ollut koskaan nähnyt mitään samanlaista Suomessa, mutta se on kuulunut meillä jouluun jo aika kauan.

Paistoin piparit jo marraskuussa ja ne myös syötiin marraskuussa. Nämä ovat äitini leipomia ja isäni paistamia. Näistä ei piparit parane. 

En ole ollenkaan Star Wars elokuvan faneja - ja en usko, että olen aiempia filmejä edes nähnyt. Mutta sen verran minusta löytyy joukkuehenkeä, että lähdin miehen ja pojan seuraksi. Elokuvassa oli tarpeeksi meininkiä, aika ei tullut pitkaksi, mutta en usko, että minusta tuli fania (vielä). Sen verran koristauduin elokuviin, että ranteeseen tuli myös Lapponian Darina rannekoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars elokuvassa. Olen saanut rannekorun appivanhemmiltani. Poika epaili, etta pimeassa elokuvasalissa sita ei kukaan huomannut.

Joulupöydässä oli tuttuja herkkuja ja kaksi uudempaan kokeilua. Jälkiruoaksi kokeilin Atlantic Beach piirakkaa, joka on peräisin Pohjois-Karoliinan rannikolta. Ihan nappiin ei eka kerta mennyt, mutta teen joskus vielä uudelleen. Jos tykkää Key Lime piirakasta, niin voi tykätä myös tästä.

Ensin tehdään piirakkapohja:

Voileipäkeksejä (200 gr)

Sokeria 5 rkl

Voita (vahan yli 100 gr) 

Täytteeseen:

1 prk kondensoitua maitoa

4 munankeltuaista

1 dl  sitruunanmehua tai limemehua

Uuni lämmitetään 175C asteeseen.

Murskaa voileipäkeksit käsin pieniksi muruiksi, lisää sokeri ja pehmennetty voi. Tätä sitten vaivataan siten, että saadaan taikina aikaiseksi. Taikina painetaan tiukasti piirakkavuoan pohjaan. Jäähdytetään pohjaa jääkaapissa 15 min ja sitten paistetaan uunissa 18 min kunnes pohja juuri ja juuri osoittaa pientä värinvaihtoa. Pohja saa jäähtyä, kunnes täyte on valmis.

Täytteen aineet vatkataan hyvin keskenään ja täyte levitetään pohjan päälle ja takaisin uuniin 16 minuutiksi. (Nämä ajat ovat ohjeen mukaisia, mutta tietysti vaihtelevat uunin mukaan - en tosin muista aiemmin nähneeni näin tarkkoja aikoja...).

Kun täyte on hyvin asettunut (minulle riitti tuo 16 min), piiras ensin pois uunista jäähtymään ja vielä edelleen jääkaappiin. 

Tarjottaessa laitetaan päälle kermavaahtonokareella ja halutessa pieni ripaus merisuolaa.

Me laitoimme kermavaahdon vasta omalla lautasella, piirakka säilyy ihan hyvin ilman vaahtoa.

Piirakan idea on tuo vähän suolainen pohja ja makea täyte. Tuossa on alkuperäinen ohje alla - ja kuva, amerikkalaisesta voipaketists, josta voi helposti leikata tarvitut määrän.

Voi niitä tapoja !

Minulla ei ole kovasti sellaisia vakiojuttuja. Aamiainen on mitä on, vaikkakin aina kahvia. Ruokakaupassakin käyn useammassa paikassa ja bensaa tulee tankattua sieltä täältä. Käyn saunassa silloin, kun huvittaa ja ehkä ei ollenkaan lauantaina. Välillä tulee mieleen, että olisi hienompaa, jos minulla olisi jotain 'tapoja'. Tuo saunominen muuten tulee pian loppumaan, kun muutamme loppukuusta. Pitää ehkä saunoa nyt joka päivä ennen kuin se loppuu.

Jotta en nyt vaikuttaisi ihan tuulen mukaan menijältä, niin onhan niitä jotain vakiintuneita juttuja -

• Tankkaan Seppoon sitä keskihintaista bensaa vaikka se halvinkin kävisi, mutta Seppo tekee hyvää työtä ja on ansainnut sen.
• Syömme Harrin kanssa ulkona aamiaista lauantaisin - arkisesti IHOP:ssa. Tosin se taitaa olla kaupungin suosituin. Sielläkään minulla ei ole mitään vakioannosta, minkä tilaisin.
• Emma on leikannut tukkaani nyt vuoden ja toivottavasti en joudu etsimään uutta kampaajaa. En tiedä, kuinka hyvä kampaaja hän on, mutta Emma on tehnyt monia juttuja ja tykkään keskustelusta. Ensimmäisellä kerralla Enma ei osannut laittaa hiustenkuivaajaa päälle...
• Jos olen kotona, aamu alkaa aina sanomalehden lukemisella - siis oikein sellainen paperinen versio.
• Perjantaisin ostan People lehden irtonumeron.
• Kahvini on Dunkin Donuts - keskikokoinen ja tuplamäärä rasvatonta maitoa, ei sokeria 

Nuorena tyttönä meillä oli kotona sellainen sääntö, että kotiin tullessa yöllä piti huikata vanhempien makuuhuoneen ovelta. En nyt muista, oliko tällainen sääntö minulle sanottu vai tuliko siitä vain tapa. Olin aika kiltti, niin en muista, että olisi koskaan ollut vaikeuksia tuota noudattaa. 

Nykyisin, kun teen lähtöä Helsingin lentoasemalta, juon lasin kuohuvaa. Tämä tapahtuu kellonajasta riippumatta. Joskus voi se lasillinen olla ihan oikeaa tavaraa tai sitten vain espanjalaista cavaa. 

Kotona oli kaikki hyvin. Jostain syystä nyt oli kovasti haikeaa lähteä.

Kiinalaisia lyhtyja - Cary NC

Kunnon parantuessa on oikeastaan ihan kiva käydä jossain - ja tämä kohde oli lähellä - läheiseen puistoon on rakennettu 'kiinalaisten lyhtyjen' alue. Yli 20 eri valoteosta - osa vedessä - osa maalla tekevät eksoottisen vaikutuksen. En osaa sanoa, kuinka autenttista kaiuttimista kuuluva kiinalainen musiikki on, mutta täydestä meni ainakin minuun.
Oma suosikkini taisi olla yllä oleva persikkapuita kuvaava teos. Pääosan esittäjä oli kuitenkin lohikäärme, joka oli rakennettu veden päälle. Lohikäärme muutti väriään ja purskutti vettä suustaan.
Varsin kiinalaisten hahmojen joukossa oli myös joulupukki.....

NC Chinese lantern festival

Uusi vanha lamppu

Siinä se nyt on - uusi vanha lappu. En pidä itseäni niin kovin materialistina, mutta näitä lamppuja voisin tuijottaa vaikka koko illan. Hain kaksi lamppua tänään lamppukorjaamosta ja taisin jo henkäistä siellä - minulla ei ole koskaan ollut mitään näin kaunista !

Olimme saaneet lamppuparin mieheni vanhemmilta kauan aikaa sitten. Lampunjalat ovat sinistä lasia. Alunperin niissä oli valkoinen varjostin, jossa oli kultanauhaa reunassa. Yhdessä vaiheessa tein itse uudet kirjavat varjostimet. Viimeiset 20 vuotta lamput ovat olleet Suomessa oman kotitalon vintillä säilössä. Kuvittelin kauan, että lasisia jalkoja ei kertakaikkiaan saa ehjänä Anerikkaan. Viime kuussa äitini pakkasi lampunjalat vanhaan kovakuoriseen matkalaukkuun, ympärille matto ja lamput tulivat perille ehjänä.
En ollut ajatellut kunnostaa lamppuja näin pian, mutta lamppukorjaamoni lopettaa toimintansa kuukauden sisällä ja halusin kaikki sähköosat uusiksi. He olivat tehneet aiemmin hyvää työtä ja olen myös tähän tyytyväinen.

Lamppujen uudelleen johdottaminen ei ole halpaa, mutta sille, ei mielestäni edes löydy hintaa, että voin taas nauttia näistä perintökaluista. Ja mielelläni kannatan pientä paikallista korjaamoa, jossa saa (tai siis sai) palvelua.  Pimenevässä  NC:n illassa laitan lamput päälle ja uskon, että myös appivanhempani siellä pilvenreunalla hyväksyvät muodonmuutoksen.

Joulukuun eka ja #givingTuesday

Blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina. Inspiraatio on vähän hukassa ja onhan se niinkin, että arki Amerikassa on kuitenkin vain sitä arkea eikä mitään niin erikoista. Mitä sitten on tapahtunut - olin kipeänä (flunssa), matkustellut  työn puolesta täällä USA:ssa (virhe, jos on kipeä) ja kävin myös Suomessa Isänpäivänä.

Viime viikonloppuna oli Kiitospäivä ja sitä seurannut pidennetty viikonloppuvapaa. Saimme lapsen meille ja nautittiin rauhallisesta elosta ja ruoasta. Jos aina välillä tuskailen sään kanssa, niin en voi valittaa viikonlopun säästä - meillä oli 18-20 C (+) koko viikonlopun ja auringon paistetta. Tämä sää on parasta täällä. Merkillistä on, että maanantai aamuna sataa, tuulee ja lämpötila on pudonnut reippaasti. Ylimääräiset vapaat auttoivat myös omaan tervehtymiseen.

Tieni erkani myös oman PT:n kanssa. Työaikataulujen johdosta en ollut käynyt salilla syyskuun lopun jälkeen. Suhteen katkaiseminen on lähes yhtä dramaattista kuin kampaajan kanssa eroaminen, mutta nyt olemme eronneet. Salilla käyntiä kesti 9 kk ja olen tyytyväinen kokemukseen, mutta nyt sali saa olla tauolla ainakin vuoden loppuun asti.

Ensimmäiset joulupuurot nautittiin sunnuntaina. Ainoa oikea tapa syödä puuroa on sekahedelmäkeiton kanssa. Harri taas luottaa enemmän yhdistelmään kaneli-sokeri ja maito.

Tänään on myös #GivingTuesday eli kansainvälinen päivä, jolloin kehoitetaan antamaan niille, joilla on vähemmän. Täällä tuo edeltävä viikonloppu on sellaista ostohysteriaa, että päivä osuu hyvään kohtaan. Aiempina vuosina olen tehnyt pienen lahjoituksen Punaiselle Ristille - tämän vuoden kohde selvinnee päivän aikana.

Hyvää Joulukuun ensimmäistä päivää !