Yleensä huolehdin aika paljon ennen joulua. Tänä vuonna on erikoinen aikataulu ja huolehtiminen jäi vähään. Oikeastaan eniten stressasin autolla ajoa keskiviikkona, kun täällä oli kunnon rankkasateet ja ukkonen. Tai vähän aatonaattona, kun pojan lento oli lähes 4 tuntia myöhässä. Stressaaminen loppui siihen, kun lento loppujen lopuksi peruttiin ja poika tuli aattoaamuna.
Aattoaamu alkoi aikaisin, olin päättänyt katsoa Suomen joulurauhan julistamisen livenä. Aika leudolta näytti Turunkin sää, meillä lämpötilat kipusivat aattona sinne 25C. Ensimmäiset joulutortut oli paistettu jo kuuden maissa. Kokeilin uusia Dronningholmin malleja - malli snautseri.
Kaupasta löytyi hyasintti, joka oli pakko saada. Täällä hyasintit ovat pääsiäiskukkia ja niitä on harvoin saatavilla näin aikaisin. Sitten puhuttiin koti-Suomeen, kuunneltiin Yleradiosta ulkosuomalaisten terveisiä.
Joulukuusi oli koristeltu perinteelliseen malliin, tosin koristeet olivat vain yhdellä puolta kuusta.
Joulukuusen hinta kylässämme oli 80 dollaria - aika tyyristä, mutta joulu on vain kerran vuodessa.
Tämän lappalaisasuun pukeutuneen pukin olen saanut entiseltä pomolta muutama vuosi sitten.
En ollut koskaan nähnyt mitään samanlaista Suomessa, mutta se on kuulunut meillä jouluun jo aika kauan.
Paistoin piparit jo marraskuussa ja ne myös syötiin marraskuussa. Nämä ovat äitini leipomia ja isäni paistamia. Näistä ei piparit parane.
En ole ollenkaan Star Wars elokuvan faneja - ja en usko, että olen aiempia filmejä edes nähnyt. Mutta sen verran minusta löytyy joukkuehenkeä, että lähdin miehen ja pojan seuraksi. Elokuvassa oli tarpeeksi meininkiä, aika ei tullut pitkaksi, mutta en usko, että minusta tuli fania (vielä). Sen verran koristauduin elokuviin, että ranteeseen tuli myös Lapponian Darina rannekoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars elokuvassa. Olen saanut rannekorun appivanhemmiltani. Poika epaili, etta pimeassa elokuvasalissa sita ei kukaan huomannut.
Joulupöydässä oli tuttuja herkkuja ja kaksi uudempaan kokeilua. Jälkiruoaksi kokeilin Atlantic Beach piirakkaa, joka on peräisin Pohjois-Karoliinan rannikolta. Ihan nappiin ei eka kerta mennyt, mutta teen joskus vielä uudelleen. Jos tykkää Key Lime piirakasta, niin voi tykätä myös tästä.
Ensin tehdään piirakkapohja:
Voileipäkeksejä (200 gr)
Sokeria 5 rkl
Voita (vahan yli 100 gr)
Täytteeseen:
1 prk kondensoitua maitoa
4 munankeltuaista
1 dl sitruunanmehua tai limemehua
Uuni lämmitetään 175C asteeseen.
Murskaa voileipäkeksit käsin pieniksi muruiksi, lisää sokeri ja pehmennetty voi. Tätä sitten vaivataan siten, että saadaan taikina aikaiseksi. Taikina painetaan tiukasti piirakkavuoan pohjaan. Jäähdytetään pohjaa jääkaapissa 15 min ja sitten paistetaan uunissa 18 min kunnes pohja juuri ja juuri osoittaa pientä värinvaihtoa. Pohja saa jäähtyä, kunnes täyte on valmis.
Täytteen aineet vatkataan hyvin keskenään ja täyte levitetään pohjan päälle ja takaisin uuniin 16 minuutiksi. (Nämä ajat ovat ohjeen mukaisia, mutta tietysti vaihtelevat uunin mukaan - en tosin muista aiemmin nähneeni näin tarkkoja aikoja...).
Kun täyte on hyvin asettunut (minulle riitti tuo 16 min), piiras ensin pois uunista jäähtymään ja vielä edelleen jääkaappiin.
Tarjottaessa laitetaan päälle kermavaahtonokareella ja halutessa pieni ripaus merisuolaa.
Me laitoimme kermavaahdon vasta omalla lautasella, piirakka säilyy ihan hyvin ilman vaahtoa.
Piirakan idea on tuo vähän suolainen pohja ja makea täyte. Tuossa on alkuperäinen ohje alla - ja kuva, amerikkalaisesta voipaketists, josta voi helposti leikata tarvitut määrän.