30.11.19

Luukku 1



Joulukuu tuli vähän varkain. Amerikassa on juuri saatu Kiitospäivä vietettyä ja sitten hupsista, ollaan jo joulukuussa. Joulukalenterista voi aina haaveilla, joskus se kestää pari päivää, joskus muutaman päivän kauemmin eli en voi luvata mitään.
Boikotoimme vähän Kiitospäivää tänä vuonna. Olimme kahdestaan ja ihan tarkoituksella selvisimme päivästä ilman kalkkunaa. Meidän pöydässä oli lihapullia ja rosollia ja perunamuusia. Kuten aiemminkin, Kiitospäivää seuraa Musta Perjantai ja ostohysteria. Kaupatkin jäivät väliin ja nautin päivästä leipomalla.

Instagrammista intoutuneena päätin kokeilla Satu Koiviston reseptiä - 


Kakku on mehevä ja päärynäviipaleet antavat raikkaan säväyksen. Kuvauksessa opin sen, että kakkulapiota ei kannata kiillottaa liian hyvin, muuten lapiossa on kuvaaja itse.


22.11.19

Chicago 24 tuntia


Olin alkuviikosta työmatkalla Chicagon seudulla ja päätin hyödyntää sunnuntain matkustuspäivän tutustumisella tähän tuuliseen kaupunkiin. Olen varmasti ollut Chicagon lentokentällä vuosien mittaan kymmeniä kertoja, mutta tämä oli vasta toinen kerta itse kaupungissa ja siitä ensimmäisestä kerrasta on niin kauan aikaa, että en oikeastaan muistanut yhtään mitään.

Majoituin historialliseen Drake hotelliin. Muita mainittavia vieraita on esimerkiksi Prinsessa Diana. Tosin vasta jälkeenpäin sain selville, että hotellissa olisi ollut jopa hänen mukaansa nimetty sviittikin.
Drake on ihan Lake Michiganin rannalla - ja kuuluu USA:n historiallisten rakennusten rekisteriin. Hotelli valmistui 1920, joten siinä oli vähän enemmän charmia kuin moderneissa ketjuhotelleissa.


Vaikka emme ole vielä edes Kiitospäivässä niin joulukoristeet ovat jo joka paikassa. Tähän hotellin kuuseen ei juuri lisää koristeita mahdu.
Kuusi näyttää herttaiselta, mutta tarkemmin katsottuna osa koristeista onkin vähän omalaatuisen näköisiä.


 Olin itse ihastunut siihen, että hisseissä oli sohvat.


Ehdimme myös kokeilla hotellin iltapäiväteetä. Tee oli hyvää ja samoin palvelu.  Vaikka en ole teen juoja, niin tämä oli mukava tilaisuus ja sen verran siinä oli syötävää, että lounasta ei tarvittu.
Niin englantilaiseksi en sentään ryhtynyt, että olisin laittanut maitoa teehen.


Turistin täytyy myös käydä katsomassa The Bean eli oikeammin Cloud Gate teos. Tästä ruostumattomasta teräksestä tehdyssä teoksessa voi ihailla itseään, ottaa valokuvia. Tuskin vierailu Chicagoon on edes mahdollista ilman vierailua täällä. The Bean on vuodelta 2006.


Alla oleva teos on amerikkalaisen Alexander Calderin teos nimeltä Flamingo vuodelta 1973.



Tällä viikolla Chicagossa avattiin myös maailman suurin Starbucks. Emme käyneet. 


Historillisen Drake hotellin kilpailija oli aikoinaan Palmer House hotelli - nykyään molemmat hotellit ovat Hilton ketjussa. Poikkesimme Palmer Housen aulassa lämmittelemään ja pääsimme ihastelemaan hienoa Peacock ovea (Riikinkukko). Tätä ovea on kutsuttu kaupungin kauneimmaksi.
Palmer House hotelli on vanhempi kuin Drake - mutta tuhoutui pian avajaisten jälkeen Chicagon suuressa tulipalossa.

Palmer Housen aulassa oli aikamoinen rakennustyö menossa. Isoja piparkakku levyjä oli paistettu ja piparkakkutalon kokoaminen oli alkamassa. Tosin huhun mukaan tänä vuonna piparkakkutalon korvaa junavaunu.



Palmer Housen jälkeen matka jatkui The Rookery rakennukseen, joka sijaitsee Chicagon finanssialueen keskellä. The Rookery on valmistunut jo 1888, mutta sitä on ehostettu useampaan kertaan ja ehkä mainittavin oli nuoren Frank Lloyd Wrightin toimesta 1905. Jo alkuperäinen suunnitelma sisälsi lasikaton, joka tuo mahdollisimman paljon luonnon valoa rakennukseen.



Päivän viimeinen etappi oli jokiristeily - Chicagon arkkitehtiseuran järjestämä ja opastama. Jos se Beanin näkeminen on pakollista, niin taitaa myös olla tämä jokiristeily. Jos vielä on kiinnostunut arkkitehtuurista, niin se on bonus. Risteilylla näkee paremmin, jos on laivan kannella - mutta marraskuun lopussa ajoittain oli sen verran viileää, että piti käväistä kannen alapuolella. Risteily kesti 90 min ja opastettavaa riitti koko ajaksi. 


Näitä rakennuksia kutsutaan myös maissin tähkiksi....virallinen nimi Marina City.









12.11.19

Katutaidetta - Bushwick in Brooklyn NY


Katutaide Brooklynissa on joko erittäin hienoa tai sitten vain jotain sinnepäin. Googlaamalla löytyy reittejä, tai sitten voi vain vaellella ja törmätä maalauksiin ilman suunnittelua. Ne taitavimmat teokset on tehty luvanvaraisesti. Tässä tapauksessa kuvaajalla ei ole mitään tietoa maalauksien alkuperästä tai siitä, mikä niiden tarkoitus on ollut.
Haaveenani oli tehdä katukuvausta ihmisistä, mutta totesin, että paikallaan pysyvät seinämaalaukset ovat otollisempi kohde.











11.11.19

TWA Hotelli - JFK lentokenttä New York


Retkeilimme viime viikonloppuna New Yorkissa ja ensimmäinen yö vietettiin uudehkossa TWA hotellissa, joka sijaitsee JFK lentokentällä. Suuri syy oli tietysti päästä katsomaan Eero Saarisen suunnittelemaa TWA terminaalia, jonka toiminta terminaalina loppui 2001 - ja uusi vaihe hotellina alkoi toukokuussa 2019. Alkuperäinen terminaali valmistui 1962 - ja retrotyyli on vahvasti esillä avatussa hotellissa. 
Näkymä huoneestamme yllä. Illalla sai kätevästi kaihtimet kiinni, koko seinän kokoinen ikkuna toi vähän akvaariotunnelmaa.


Huoneen voi valita joko ikkunalla kiitoradalle päin tai sitten kohti ikonista TWA siluettia kohden.
En voi sanoa mitään melusta kiitoradan puolelta, mutta ainakin meillä oli hyvin hiljaista.


Lentokone- tai kenttäbongareita kiinnostaa kattoterassi, jossa on lämmitetty uima-allas. Nämä kuvat on otettu aikaisin aamulla ja olimme ainoat aamuvirkut paikalla. Terassilta voi seurata sekä Deltan että Jet Bluen koneiden nousuja ja laskuja.
Hotellin asiakkaat pääsevät vapaasti uima-altaalle, ja maksua vastaan siellä voi myös vierailla muuten vain.




Ainoastaan vanhan TWA terminaalin keskiosa on vanhaa rakennetta, jopa vanha tulevien ja lähtevien lentojen taulu on entisöity.
Siivet, jotka sisältävät 512 hotellihuonetta on rakennettu nyt uudistuksen yhteydessä.




Toiseen siipirakennuksessa on Eero Saarisen työhuone näytteillä - kuvia alkuperäisen terminaalin sunnittelu- ja rakennusprojektista.


TWA terminaali valmistui vasta Eero Saarisen kuoleman jälkeen, mutta on kuitenkin hänen ehkä tunnetuin työnsä.
Toivelistalla olisi seuraavaksi St Louis ja sen kuuluisan "Arch":n näkeminen ja kokeminen St.Louis:ssa.







Kokemuksena tämä oli mielenkiintoinen ja suositeltava, jos on kiinnostunut Saarisen arkkitehtuurista tai sitten on vain innostunut lentokentistä ja -koneista. Tulimme New Yorkiin perjantai-illalla ja se, etta jäimme kentälle yöksi sopi meidän suunnitelmiin. Hotelli on myös hyvä valinta, jos täytyy jäädä kentälle - hotelliin pääsee hyvin terminaali 5:sta.