25.7.13

Memphisin murkinoita


http://www.flyingfishinthe.net/Memphis.php

Söin kesäkuussa Memphisissä kalaravintola 'Flying Fish' ja kun pääsin/jouduin käymään siellä nyt uudestaan - jalkani kuin itsestään veivät minut jälleen tähän ruokalaan. Yleensä olen vähän nipottaja ruokapaikan suhteen - ainakin pitäisi olla kankaiset pöytäliinat ja pöytään tarjoilu. No tässä ravintolassa ei ole kumpaakaan, ruoka tilataan tiskiltä ja kun ruoka on valmis, se myös itse haetaan tiskiltä.
Yläkuvassa on kala-tacot ja taidan jopa nähdä niistä unta, eli grillattua valkoista kalaa, salsaa, rapeassa tacossa.

Ravintolan sisustus on varsin kalainen ! Tosin osa taitaa olla varsinaisia 'kalajuttuja'. Yllä oleva taulu jaksaa minua huvittaa.

"Tykkäämme lapsista, mutta pitäkää lapsenne omassa pöydässänne. Vallattomille lapsille annetaan vahvaa kahvia ja ilmainen koiranpentu"
Käännös on hieman ontuva, mutta toivottavasti asia tuli perille.

Kesä on kulunut töiden merkeissä. Haaveissa on jotain lomaa edes syksyllä. Olisi kiva pitää sen verran vapaata, että unohtaisi kaikki työkoneen salasanat.....


8.7.13

Pata-Pata




Jos et muista, mikä oli 'muotitanssi Pata-Pata', niin You Tubesta löytyy esimerkkejä. Itse olin aina luullut, että Pata-pata oli vain meidän helppo arkiruoka - siihen tarvitaan grillattu kana, purkillinen murskattuja tomaatteja, hiukan mausteita, hiukan punaviiniä, riisiä - ja illallinen on valmiina noin puolessa tunnissa.

1 grillattu kana
1 iso purkki tomaattimurskaa
1 pienehkö sipuli
Pari desiä valko- tai punaviiniä
Laakerinlehti
Vähän peruna- tai maissijauhoa
Suolaa, mustaa pippuria

Padassa kiehautetaan voissa silputtu sipuli. Tähän voi myös lisätä herkkusieniä tai vaikka vähän valkosipulia, jos niistä tykkää. Sitten pataan tomaattimurska, laakerinlehti, viiniä ja vähän lisää nestettä, jos siltä näyttää. Pata saa porista sillä aikaa, kun kana paloitellaan. Nyt viimeistään kannattaa myös laittaa riisi kiehumaan - mieluummin jo aiemmin.
Kanan palaset pataan ja annetaan kiehua melkein kymmenen minuuttia. Tehdään suurus pienestä määrää maissi(peruna) jauhoa ja vedestä ja pikaisen kiehautuksen jälkeen tämä on valmista.
Nautitaan riisin kera ja juomaksi sitä samaa reseptissä tarvittua viiniä, jos sitä jäi jäljelle.

Resepti on peräisin anopilta - ihan varma en ole alkuperästä, mutta voi olla peräisin vaikka 80-luvulla ilmestyneestä Kasari lehdestä ?

Syömisen jälkeen voi laittaa Pata-pata musiikin soimaan ja kuluttaa muutaman kalorin....


7.7.13

Kesän lukemisia ....tai kuuntelemisia


Kappelikukkulan uusi kirjasto


Äänikirjojen kuuntelu on jatkunut pitkillä automatkoilla. Kirjoja takana useampi, tosin täytyy myöntää, että jotkut olen jättänyt kesken. Tekstin lukija vaikuttaa paljon siihen, kuinka mielenkiintoiseksi kirjan löytää. Yksi lainaamistani kirjoista oli niin surullinen ja masentava, että itsekkäästi painoin STOP nappulaa aika äkkiä.
Kaikki kirjat on kuunneltu englanniksi - ja suurin osa on ollut amerikkalaista alkuperää.

Gretchen Rubin:n Happiness Project (käännetty suomeksi Onnellisuusprojekti) kulki mukanani viikon verran. Tästä kirjasta puhuttiin aika paljon viime vuonna ja ihan viimeisin Time lehtikin pohtii amerikkalaisten kiinnostusta onnellisuuden tavoittelemiseen. Gretchen on koulutukseltaan lakimies (tai siis nainen), mutta nykyisin kokopäiväinen kirjailija New Yorkissa.  Kirja seuraa häntä yhden vuoden ajan - vuoden, jonka aikana Gretchen käy läpi eri aiheita joka kuukausi löytääkseen onnensa. Osa kirjasta on varsin amerikkalaista - ja juttuja, joihin on vaikeaa samaistua tai edes oikein kiinnostua, mutta löytyi kirjasta helmiäkin.

Oh, how I crave gold stars. One of my worst qualities is my insatiable need for credit. I struggle to master my need for gold stars, because it makes me a resentful score-keeper.

Miten tuon nyt sitten kääntäisi ? En taida edes yrittää, mutta itsestä voin sanoa , että oma  luonteenpiirteeni vaatii, että olisi hyvä, jos joku joskus välillä taputtaisi selkään, ja sanoisi, että teen hyvää työtä. Että sellaista. Olihan hyvä, että kirjasta löytyi ainakin yksi hyvä kappale.

Seuraava mainitsemisen arvoinen kirja on Gillan Flynn:n Gone Girl (käännetty suomeksi Kiltti Tyttö). Tämä on dekkari ja toinen kirja, josta toiset jo kohusivat viime vuonna. Kirja alkaa aviopari Nick ja Amy:n viidennestä hääpäivästä ja joka toinen kappale on Nick:n ja joka toinen kappale on Amy:n kertoma. Kirjan juoni lähtee siitä, kun Amy katoaa mysteerisesti. Lukija ( tai siis kuuntelija)
on ensiksi ehkä Amy:n puolella, sitten Nick:n puolella - ja lopulta kirja ottaa ylivoiton. Olen kuullut
 tarinoita, että kirjan lukeneet ihmiset ovat alkaneet katsomaan ympäristöään ihan eri tavalla...

Tykkäsin kirjasta ja kirjan lukija oli todella hyvä.
Tästä kirjasta ollaan tekemässä myös elokuvaa tai että ainakin oikeudet elokuvaan on ostettu

Yllä oleva kuva on meidän uudesta kirjastosta. Äänikirjoja voi ladata netistä kirjastokortilla ja se tuntuu toimivan paremmin kuin äänikirjojen lainaaminen CD levyinä. Ainakin itselle kävi niin, että osa CD:stä oli viallisia ja kirjaa ei pystynyt kuuntelemaan.

Ja minkä kirjan olen jättänyt kesken - ainakin Elizabeth Edwardsin Saving Grace. Ehkä palaan siihen joskus tulevaisuudessa.