31.12.20

Vuosi 2020

 



Vuosi 2020 on onneksi jo loppumassa. Ajattelin, että jonkinlainen vuosikatsaus olisi sopiva tapa paketoida tämä output vuosi.

Parhaat matkat:

Pääsin alkuvuodesta Suomeen työmatkalle - ja vähän yllättäen se jäi vuoden ainoaksi Suomen matkaksi. Vähän jälkiviisasta on sanoa, että olisi pitänyt mennä kesällä - olla karanteenissa ja pitää vapaata. Mutta sitä jotenkin odotti, että korona loppuisi ja töitäkin tuntui olevan paljon.

Maaliskuun alussa olin valokuvaus retriitissä Utahissa. Koronasta puhuttiin, mutta se ei vielä vaikuttanut matkustamiseen. Paluulennolla muistan tuijottaneeni käytävän toisella puolella istuvaa miestä. Hän huolellisesti puhdisti penkin käsinojat desinfiointiliinalla, taitettava pöytä sai saman kohtelun. Ajattelin, että olipa omituinen mies. En tiennyt, että parin viikon päästä pidin tätä käyttäytymistä ihan normaalina. 

Tähän ne varsinaiset matkat päättyivät. Työnantaja ei suositellut enää lentomatkoja ja monet työmatkat muuttuivat monien tuntien ajomatkoiksi. 

Teimme pari viikonloppumatkaa rannikolle - ehkä rannikon ja meren näkeminen  vähän auttoivat  vanhan maailman kaipuuseen.

Vuoden kirjat:

Jatkoin epäsäännöllisen säännöllisesti äänikirjojen kuuntelemista. Tässä mieleenjääneitä kirjoja:

1.  Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina  

2.  Jää - Ulla-Lena Lundberg

3. Kaksi rantaa - Eeva Vuorenpää

4. Syntipukki - Sofia Sarenbrandt  

5. Sisarten kesken - Kristin Hannah 

6. Ei kertonut katuvansa - Tommi Kinnunen 

7. Petteri Nykky - Menestyksen tie

8. 10 unelmaani - Lori Nelson Spielman 

9. Jälkikaiku - Leena Lehtolainen

10. Mitä jos en löydä sinua koskaan - Mhairi McFarlane

Kuten lista näyttää makuni menee laidasta laitaan. Jos vuoden paras kirja pitäisi sanoa, niin se olisi tuo Jää. Kevyemmän luettavan puolta edustavat McFarlane ja Lori Nelson Spielman.

Salibandystä en tiedä mitään, mutta silti Petteri Nykyn  kirja oli mielenkiintoinen. Osaltaan ehkä siksi, että hän on valmentanut suomalaisia golfaajia  

Kirsti Paakkasen kirjassa hauska kohta oli se, kun maakuntakiertueella he lähestyivät Euraa ja Kirsti ihmetteli, mihin he oikein olivat menossa ja olisiko siellä ketään.

Kun tulimme sinne ensimmäisen kerran, matkalla ei ollut talon taloa ja sanoin, että taivaan linnuille saamme näytöksen pitää. Yllätys oli suuri, kun perillä Kirstiä odotti iso yleisö.

Jää taas on 2012 ilmestynyt kirja saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kylien ihmisistä. Harvoin olen lukenut kirjaa, josta olisi ollut kiva keskustella jonkun kanssa. Kirja oli palkittu Finlandia palkinnolla 2012.

Dekkareiden suhteen olen vaihtanut ruotsalaisen suosikkini Camilla Läckbergistä Sofia Sarenbrantiin. En tiedä, mitä Camillalle on tapahtunut, mutta mielestäni Sofia hallitsee dekkarit paremmin. Uusi Sofian kirja ilmestyy tammikuun 4.päivä.

Eeva Kolun ja Antti Holman kirjoista olisin halunnut pitää, erityisesti Eevan. Ehkä palaa  hänen kirjaansa Korkeintaan vähän väsynyt myöhemmin uudelleen.

Vuoden urheilutapahtuma

Marraskuussa pääsimme vähän yllättäen tapaamaan Matilda Castrenia ( Suomen paras naisgolfari), kun hän osallistui Symmetra tourin kilpailuun Pohjois-Karoliinassa. Eikä vain tapaamaan, mutta myös pelaamaan 9 reikää golfia. Olimme seuranneet Matildan peliä melkein pari vuotta ja oli kiva yllätys, että hän pelasi turnauksen suhteellisen lähellä. Kyllä jännitti aivan hirveästi - pelkäsin että en osu koko palloon ja mietin muutaman kerran, että kenen ajatus tämä oikein oli (minun). Onneksi menimme, koska meillä oli kivaa ja Matilda oli tosi symppis. Veimme tuliaiseksi suomalaista salmiakkia ja muumikarkkeja. Matilda on todella hieno Suomen lähettiläs maailmalla ja toivottavasti näemme ja kuulemme hänestä vielä paljon 2021.



Vuoden harrastus:

Ei epäilystäkään, se on hapanjuurileivonta. Tarja ystäväni sen aloitti, taisin jopa ajatella, että hän hoitaa tämän leipomispuolen ja minä syön leipää. Ja sitäpaitsi minulla oli aina niin kiire. Se ainainen kiire tai ainakin matkustaminen loppui maaliskuun lopussa, työt jatkuivat kuten ennenkin, mutta nyt aikaa ei tuhlaantunut lentoihin eikä hotelleihin. Hyvä tilaisuus aloittaa hapanjuurileipominen. Tässä lajissa sitä juurta hoidetaan päivittäin ja varsinaisessa leipomisessakin on steppejä, jotka tehdään tietyn väliajoin. Ehkä jonkun kerran on konferenssipuhelun aikana tullut keittiöstä piippaus, että taikinaa pitäisi taitella. Siinä laji, jossa jokainen aloittaa alkeista ja joskus jopa kokeneelle leipojalle tulee epäonnistumisia eli ufoja. Ja hyvin äkkiä siinä kävi niin, että kaupan leipä ei enää ollutkaan hyvää. Mistähän sellainen sanonta tulee, että hyvää kuin kaupan leipä tai kaupasta ostettu ? Kotona tehty on kuitenkin parempaa. Seuraava projekti olisi satakuntalaisen kakon leipominen.

Teams ja Zoom:

Asiakkaita ryhdyttiin hoitamaan konferenssipuheluilla - alkuun taisimme olla aika huonoja. Kenen naama näkyi, mutta ääntä ei kuulunut tai sitten ei se oman näytön jakaminen onnistunut. Osa asiakkaista pitää kameran pois päällä, mutta muutama omista asiakkaistani tykkää, siitä että näemme toisemme. Tätä on opeteltu koko loppuvuosi ja taitaa olla, että nämä Teams palaverit jäävät osaksi työtä vaikka matkustammekin. Olen jo aiemmin kertonut perheen Zoom miiteistä - joulumiitissä olivat ihan kaikki mukana.

Tätä kirjoittaessa vuosi on jo vaihtunut Suomessa, täällä on vielä muutama tunti uuteen vuoteen. Aattomme meni suunnitelman mukaan, ajoimme 260 km uusimaan ajokorttiani. Itse tapahtuma oli aika kivuton ja helppo, tosin stressasin kovasti, jos vaikka kyselevät liikennemerkkejä (ei kysytty) tai tehdään näkötesti (tehtiin, oli helppo). Olin varustautunut kaikilla mahdollisilla dokumenteilla, mitä netin mukaan tarvittiin - niistä ei sitten kaikkia kuitenkaan tarvittu. Ehkä vähän yllätyksellistä, että äänestämiseen liittyviä asioita kysyttiin neljä kertaa - olenko rekisteröitynyt äänestämään, onko osoite nyt sama kuin silloin, kuin rekisteröin itseni - ja kohta taas uudelleen. Täällähän tämä äänestäminen ja mahdollinen vilppi (ei tapahtunut) ovat aika paljon esillä.

Vaikka kuinka haluaisin valvoa, en usko, että jaksamme. Aamulla, kun herään, niin otan kynän ja paperin ja harjoittelen vuosiluvun kirjoittamista.

8.12.20

Terveisiä täältä kaukaa

Tuntuu, että monta asiaa on tapahtunut viime kirjoittelun jälkeen - mutta jostain syystä tänne ei ole tullut lausettakaan. Jouluvalmistelut on ainakin aloitettu. Kuusi on koristeltu. Kyselin mieheltä, jos meille tehtäisiin sellainen designer kuusi - vaikka että vain yhtä väria. Mietin jo lasipallojen ostoakin, ehkä kokovalkoinen kuusi. No ne olivat vain sellaisia ajatuksia, nyt kuusessa on kuitenkin ne kaikki vanhat tutut koristeet. Tiedän jokaisen koristeen alkuperän - yksi rakkaimmista on koriste, jossa on vuosiluku 1995, poikamme kuva - ja teksti, että on peräisin Ephesus esikoulusta. 




Marraskuussa olin mukana liikkumishaasteessa - joka päivä 25 minuuttia ulkona. Voi kuullostaa kovin vähältä, mutta jos päivän  liikkuminen oli jäänyt väliin ja oli jo ilta/pimeä tai satoi, niin se itsensä saaminen ulos edes tuoksi ajaksi vaati itsekuria. Osallistumisprosenttini oli yli 90%. Luultavasti olen sellainen tapaus, että tarvitsisin haastetta joka kuukausi.




Joulupipareita on tehty jo 4 kertaa, itse pipareita 3 kertaa ja yksi piparitaloyritys. Olen lukenut,että Suomessa on käytössä energialuokitus. Piparkakkutalosta tuli niin hatara, että sille ei saisi mitään luokitusta. Taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi yritykseksi ainakin tänä vuonna.Piparit ovat onnistuneet erinomaisesti, vähän nolottaa sanoa, että salaisuus onkin se huolellinen aineiden punnitseminen. Piparkakkutalon kohtaloksi tuli tulla käytetyksi juustokakun pohjana. 




Korona alakuloa on vaikea välttää. Olemme molemmat olleet terveinä, joten sen suhteen olemme olleet onnekkaita. Kiitospäiväviikonlopun jälkeen koronalukemat lähtivät täällä jälleen nousuun ja rajoituksia tullaan varmasti kiristämään vielä ennen joulua. Emme ole tavanneet poikaa kohta vuoteen eikä näytä, että siihen tulisi mitään muutosta lähiaikoina. Jos korona on tuonut jotain mukavaa, niin se on zoom miitit Suomeen. Soittelen kyllä vanhemmilleni, mutta olen kehno soittamaan muille. Zoomit ovat olleet ihania ja osallistujat ovat olleet kaikenikäisia (4v - 91v) ja olemme päässeet näkemään toisiamme, jos nyt ei luonnossa, niin ainakin ruudulla. Tuntui mukavalta, kun sunnuntaina kuulin, että eikö vielä tehdä zoomi jouluaattonakin ? 
Jos en muutama kuukausi sitten tuntenut ketään, jolla olisi ollut korona - nyt se lista on jo pidempi, ja useampi työkaveri on sairastunut.




Kai tähän on pakko sanoa, että presidenttipeli tavallaan jatkuu täällä. Presidentti Trump ei ole vieläkään myöntänyt tappiota, ja tuskin tulee sitä ikinä tekemäänkään. Trump vaalimainoksia on paljon vielä näkyvillä - ja suurin osa Trumpia äänestäneistä ei ole vielä luovuttanut toivoa, että Trump jatkaisi edelleen. 
Tässä kuitenkin linkki Presidentti Niinistön puheelle ulkosuomalaisille - Suomessa on hieno presidentti.
Puhetta kannattaa kuunnella vaikka ei olisikaan ulkosuomalainen. 





Tavallaan koronaan liittyvä on oma ajokorttitilannekin. Koska normaaliaikoina ajan paljon autoa työn merkeissä, työnantajani pitää huolen, etta ajokorttini on voimassa enkä kerää vaikka ylinopeussakkoja. Viime viikolla tuli viestiä, että ajokorttini on menossa vanhaksi. Yritin netissä uusia korttia ja taisi siinä mennä yhden yön unetkin, kun se uusiminen ei onnistunut. Netissä uusiminen pitäisi olla helppoa, mutta jos se ei onnistu, niin pitää mennä henkilökohtaisesti käymään DMV:llä. Jonotin ensin puhelimessa ainakin yhden tunnin ja lopuksi sain varattua itselleni ajan ajokortin uusimiseen - sain ajan 31.12. iltapäivällä ja toimistoon, josta sain ajan, on matkaa 260 km. Tämä oli ainoa aika jäljellä tänä vuonna ja lähimmissä toimistoissa oli vain tammikuun lopun aikoja. No täytyy myöntää, että lukeehan siinä ajokortissa, koske se vanhenee - mutta en ollut siihen kiinnittänyt huomiota. 



Olemme syöneet ulkona (ravintolassa) noin kerran viikossa. Viime perjantaina vakiopaikassamme tehtiin lämpötilan mittaus ennen pöytään ohjaamista, pöydistä vain puolet saa olla käytössä ja maskia on käytettävä, paitsi silloin kun juo tai syö. Menemme yleensä aikaisin, jolloin on enemmän tilaa. 
Autotallissa syöminen näyttää olevan uusi trendi täällä - talot alueellamme ovat pieniä - ja monet ovatkin alkaneet tavata perhettään autotallissa. Siinä voi olla myös hyvä motivaatio autotallin siivoamiseen. Toistaiseksi olemme pysytelleet vielä sisätiloissa. Täällä on suositeltu syömään ulkona - siis nimenomaan ulkoilmassa, jos on enemmän porukkaa - ja autotalli isoine ovineen on näppärä vaihtoehto.




NC:n kuvernööri piti tänään taas tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin uusista rajoituksista. Ulkonaliikkumista rajoitetaan klo 22 ja klo 0500 välillä. Tunsimme itsemme todella vanhaksi, kun totesimme, että tämä ei sitten meitä koske - olemme nimittäin nukkumassa.
Kuten kuvamateriaalista näkyy, olen leiponut, valokuvannut ja syönyt leivonnaisia. :)