26.7.14

Kohti parempaa kuntoa


Tunnustaudun ihmisiin, jotka lääkärin vastaanotolla voivat hieman liioitella fyysistä kuntoaan (silloin harvoin kun lääkärillä käydään) - puhun liikkumisesta enemmän kuin itse asiassa liikun, tunnen enemmän 'app'jä ja tunnistan suosituimmat lajit....mutta miten huonoksi se oma kunto on oikeastaan mennyt ?
Suomen matkalla puuskutimme veljeni perässä golf kentällä - golfia pelataan täälläkin, mutta yleensä kentillä käytetään golf autoja - joten se liikunnallinen merkitys jää aika heikoksi. Tosin itse kompensoin sitä lyömällä palloa monta kertaa....
Karjalan reissulla tein kunnon kävelyreissun vanhempieni kanssa ja haluaisin olla yhtä hyvässä kunnossa heidän iässään.
Toivon, että asian julkisesti tunnustaminen auttaa aktiivisempaan elämäntyyliin - ja yritän laittaa tännekin jotain tilannetiedotusta, missä mennään. Olen aika hyvä keksimään tekosyitä ja työ on aika usein syynä, miksi en voi jotain harrastaa. Toisaalta lenkkarit eivät vie paljoa tilaa laukussa  ja käveleminen on edullinen tapa tutustua ympäristöön.

Viikon aikana yksi päivä on jäänyt välistä, mutta muuten olen ehtinyt tekemään lenkkini - 2.2 km - 4.7km - yleensä joko aikaisin aamulla tai illalla - päivälämpötilat ovat vielä aika korkeat.
Olen edelleen app-riippuvainen - My Fitness Plan, Lose it, Runkeeper.....kaikkia on kokeiltu - kuulin jopa vehkeestä, joka muistuttaa, jos istuu paikallaan liian kauan :)

Alla näkymä Charleston(SC) kävelyreitistä - piti päästä näkemään meri !



20.7.14

Sellane ol' Viipuri - Karjalan Matka 11.7.-13.7.2014 - Osa 3

Pyorea Torni ja Leena


Pysähdyimme Viipurissa sekä meno- että tulomatkalla - tällä reissulla tuo pysähdys oli tarkoitettu lähinnä ostosten tekoon, mutta onnistuimme myös näkemään vähän kauppahallin ulkopuolelta.
Runsaan teen juonnin jälkeen, kahvit Pyöreässä Tornissa (rakennettu 1550) maistuivat todella hyvin.
Kauppahallissa ja sen ulkopuolella kauppa tuntui käyvän - ja aika rohkeasti kauppiaat yrittivät houkutella meitä - tosin ecco kenkiä kauppaava mies ja kädestä kiinniottaminen saivat minulta aika tuiman katseen - ei auttanut vaikka kutsui minua prinsessaksi ja äitiä kuningattareksi !
Mutta täytyy antaa tunnustus yrittäliäisyydestä ja vastoin etukäteissuunnitelmia, olihan meillä jotain kasseja poislähtiessä.

Ehdin myös pikaisesti vierailla Pietari Paavalin kirkossa - sotien jälkeen se toimi elokuvateatterina, mutta on sittemmin restauroitu (suomalaisten avustuksella) ja toimii taas kirkkona. Hieman ehkä yllättävää oli nähdä Suomesta tulleita avustuspaketteja kirkon sisällä muovien alla - joskus voi olla epäselvää, miten ne avustukset menevät perille.
En ollut osallistunut tälläiselle ryhmämatkalle pitkään aikaan ja tietysti etuna on se, että joku aina tietää minne mennään ja varsinkin tällä matkalla olisi ollut aika hukassa ilman asiantuntijoita. Jos tieni vielä joskus johtaa Viipuriin, haluaisin käydä katsomassa Alvar Aallon suunnittelemaa kirjastoa (1930 luvulta) ja ehkä myös käydä Monrepos'n puistossa.


Kahvilla

Takana kauppahalli


Tarjolla oli vaikka mita....

Lihatiski


Sanomalehti



Pietari-Paavalin kirkko







18.7.14

Karjalan matka 11.7.-13.7.2014 - Osa 2

Gelios
Terijoella (Zelenogorsk) yövyimme Gelios hotellissa - ja hotelli oli ihan OK. Tietysti minua hermostutti se, että passit kerättiin meiltä pois ja niitä säilytettiin hotellin vastaanotossa kotiin lähtöön asti.
Join enemmän teetä kuin ikinä aiemmin. Aamiainen hotellissa oli mielestäni erinomainen. Hotellia mainostetaan, että se sijaitsee Pietarin esikaupungissa - matkaa Pietariin 50 km ja Viipuriin 150km.
Paljon paikallisia venäläisiä lomanvietossa ja ensimmäisenä päivänä myös toinen suomalainen bussi.
En ole venäjää ikinä opiskellut alkeita lukuunottamatta ja varmasti matkasta saisi enemmän jos osaisi kieltä. Hotellin henkilökunta ei juuri puhu muuta kuin venäjää. Vastaanoton täti, joka soitti minulle kaksi kertaa keskellä yötä ja pyysi viisumin numeroa sai vain 'niet painimaaju' - jonka toivoin tarkoittavan jotain sen suuntaista, minä nukun nyt, voisitko olla soittamatta enää !

Minun huone
Patsas hotellin puistossa
Venalainen kissa
Kalassa
Terijoen rantaa
Tee hetki - yksi monista

17.7.14

Karjalan matka 11.7.-13.7.2014 - Osa 1

Kuuterselka 1944 muistomerkki
Kuten jo edellä vihjailin, Suomen reissuun kuului myös matka Karjalan kannakselle ja olin onnekas, koska mukana olivat omat vanhempani eli maailman parhaat matkaoppaat tälle osuudelle. Olin menestyksekkäästi välttänyt matkustelua itä naapuriimme  - jollei lasketa matkaa Tallinnaan vuonna 1985, joten Karjalan kunnaiden lisäksi sain myös pienen kosketuksen nyky Venäjään. 

Matkan pääkohde oli taivallus äitini kotikylään - Inkilän kylä Kuolemanjärvellä. Autolla näihin kohteisiin ei pääse, joten saimme hyvän annoksen liikuntaa päivän aikana.

Alla olevassa kuvassa vilkutan hieman hermostuneesti - bussi on jättänyt meidät neljä tienvarteen reppujen kanssa ja luvannut poimia uudelleen 5 tunnin päästä sovitusta tienhaarasta, joka ei siis ole sama kuin mistä lähdimme. 


Alla kuva kylän koulun portista, yksi harvoista jäljelle jääneistä asioista.


Seurasimme tienpohjaa suurimman osan aikaa, mutta suuret lammikot ja muut esteet pitivät meidät tarkkaavaisina. Näimme eläinten jälkiä, mutta emme tavanneet ihmisiä emmekä hyttysiä ja paarmoja suurempiä eläimiä retkellämme.



Alla on näkymä Inkilän kylän peltoaukealta. Näimme omenapuun, ruusupensaita ja ison kuusiaidan. Söimme eväämme äidin kotipaikan vieressä - otimme valokuvia ja pienen levon jälkeen oli aika jatkaa matkaa paikkaan, mistä bussi meidät taas noutaisi.


Alla vielä nykykartan mukainen sijainti matkallemme - yövyimme Terijoella. Ehkä olen itsekin joskus ihmetellyt, miksi siellä Karjalassa täytyy käydä ja siihen löytyi vastaus. Kiitos äiti ja isä tästä matkasta ! 


15.7.14

Kymmenen kesäkuvaa Suomesta


Paluumatkaa Suomesta on tällä hetkellä kestänyt noin 21 tuntia ja viimeiset 5 tuntia olen odotellut Bostonin kentällä, että ukkosmyrskyt New Yorkissa hellittäisivät. Nimittäin oma lentoni Karoliinaan ei lähde ennenkuin lentokone ensin tulee Bostoniin New Yorkista ja tällä hetkellä se kone on ollut jonossa kentällä jo aika kauan.....eli matkaväsymys painaa jo vähän ja samalla harmittelen, miksi olen jo ottanut kokouksen huomisaamuksi. Huoh - ollaanko aamulla edes kotona ?

On ollut aikaa käydä läpi Suomen kuvasatoa ja tässä ensimmäinen hajanainen sarja - Helsingistä Sastamalaan, Tampere, Ähtäri, Rauma.....sää suosi meitä. Taisi olla että kylmän kesäkuun jälkeen ensimmäinen lämmin päivä oli se, kun laskeuduimme Suomeen.

Reissu oli erittäin onnistunut ja taidan palata siihen vielä toisenkin kerran. Matkaan nimittäin kuului myös bussimatka Karjalan kannakselle. 










1.7.14

Positiivisuushaaste 3/5


1.
Työssä onnistumisen hetkiä - jännitin ihan kamalasti paikallisessa sähkötarkastuksessa - laite, joka on valmistettu Suomessa  usein joutuu täällä lisätarkastukseen ja itseltä tippui hiki jopa nenänpäästä tarkastuksessa (lämpöä noin 32C - pitää olla 'hard hat' päässä, turvakengät jne.)...,mutta läpi mentiin ja palkitsin itseni Starbucks:ssa 'grande iced latte with extra espresso shot'.

2.
Kuluraportit, jotka olin iloisena tehnyt ja lähettänyt eteenpäin, tulla rapsahtivat bumerangina takaisin. Just niin, yksi paperi oli jäänyt liittämättä mukaan. Hyvin epätavallista minulle, mutta ilman sen suurempaa hermoromahdusta - lisäsin puuttuvan paperin ja lähetin taas uudelleen. Eli positiivista on aikuisempi suhtautuminen pieniin elämän takapakkeihin.

3.
Kaupan edessä oli iso lava vesimeloneja ja olivat peräisin Etelä-Karoliinasta. Hyvää kuumalla ilmalla.




4.
Positiivista on myös se, että saan pääni kääntymään. Viimeiset pari päivää olen kärsinyt kunnon niska särystä ja toivonut, että se jotenkin häviäisi itsestään. Mutta kuten niin monet asiat näin aikuisessa iässä - ne ei vaan häviä minnekään. Tänään aamulla olo oli sen verran kurja, että Herra A:n kehoituksesta soitin paikalliselle kiropraktikolle. Tästä voisi tehdä ihan oman tarinansa, mutta pääasia ( ihan sananmukaisesti !) on se, että pää taas kääntyy !

5.
Sain kuvan golf tapahtumasta, johon osallistuin ihan työn puolesta - ja tämä on se yksi asia, josta niin tykkään. Golfia pelatessa ei voi paljon miettiä muita asioita ja 4 tunnin aikana oppii aika paljon kanssa pelaajista - kukaan ei yleensä pysty teeskentelemään niin kauaa, joten se todellinen tyyppi paljastuu jossain vaiheessa kierroksen aikana.