Huhtikuun alun ajatuksia

Mikähän siinä on, että laihdutuskuuria ei voi aloittaa kuun viides päivä ? Sen täytyy olla kuukauden ensimmäinen päivä tai jopa vuoden ensimmäinen päivä. Täällä on menossa toinen päivä ilman leipää ja päänsärky vaivaa. Luultavasti olen unohtanut juoda, ja päänsärky johtuu siitä. Tai sitten, että olen isossa kaupungissa ja tämä hälinä ja touhu aiheuttavat päänsäryn. 

Huhtikuulle on kovasti odotuksia. Liikuntaa tulisi harrastaa säännöllisesti. Liikunnan harrastamiseen ei ole oikeita esteitä,  kodin lähellä on kuntosali ja pilatestunteja minulla on kahdeksan per kuukausi. Eli kyse on prioriteeteistä. Toistaiseksi olen vielä ruodussa kahden päivän jälkeen. 

Ja omaa aikataulua pitäisi myös tutkia. Edelleen ongelmana on liiallinen aikatauluttaminen enkä voi siitä syyttää kuin itseäni. Luvatut vapaapäivät muuttuvat työpäiviksi. Lupaan liian monta asiaa huomiseksi. Pitäisi opetella sanomaan, että asiat on valmiina ylihuomenna tai ensi viikolla.

Ja kamerassa riittää opeteltavaa. Tämä sarja kertoo, että vihdoin opettelin käyttämään kameran kaukolaukaisua kännykän avulla. Yritän myös olla mukana huhtikuun kuvaushaasteessa, yksi kuva per päivä.

Kuvat on otettu lapsuusmaisemissa. 

Metsäkuvia - maaliskuu

Metsässä samoilu tekee mielelle hyvää. Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta kotipuolesta. Huomasin, etta olin hieman kadottanut metsäjalkani. Sanotaanhan merimiehistäkin, että heillä on "merijalat", miksei sitten metsäjalat. En sentään mennyt nenälleni, mutta ei se kaukaa käynyt. Ihmettelin eläinten jälkiä ja hiljaisuutta. Luulin kuulevani kurkien ääniä. Etsin tiettyä puuta, jossa tuli istuttua joskus kauan sitten. Ensin kävelin ohi, mutta löysin sen lopulta.

Helmikuun yhteenveto

Helmikuu oli täynnä tapahtumia. Omituista, että sain mahdutettua lyhyeen kuukauteen reissun Suomeen (3vrk), valokuvausretriitin Teksasissa (3vrk) ja viikonlopun vielä Folly Beach:lla  (SC) erittäin hyvässä seurassa. Töistä olin poissa yhden päivän Teksasin reissun aikana ja myös työajomaileja tuli yli 2000 km. Mikähän suorittamisen pakko minuun iski ?  Elämä on tietysti rajallista, mutta jotain olisi voinut jättää maaliskuulle tai sitten ei.

Folly Beach:lla vietin viikonloppua 15 muun suomalaisnaisen kanssa. Meitä yhdisti kieli ja kulttuuri, ja ulkosuomalaisuus. Toiset jo enemmän tai vähemmän kotiutuneina, toisilla toinen jalka Suomessa, osa on palaamassa, osa ei tiedä, missä olisi hyvä olla. Yhden viikonlopun ajan kuuntelimme toinen toistemme tarinoita ja kenenkään ei  tarvinnut selitellä suomalaisia tapoja tai kummallisuuksia. Jos retriitin määrittely kielitoimistossa oli kokous rauhallisessa paikassa, niin ehkä retriitti ei sovi tämän viikonlopun nimeksi. Vaikka suomalaiset yleisesti mielletään hiljaiseksi, niin 16 naista saa jo hyvin ääntä aikaiseksi. Olen vähän arka lähtemään, mutta niin hyvä mieli, että uskalsin mennä.

Kuukauden risut menevät Delta lentoyhtiölle. Hukkasivat laukkuni Bostonissa ja kesti yli 3 vrk ennen kuin sain kapsäkkini kotiin. Paluu Suomesta muuttui vähän johtuen New Yorkia uhanneesta lumimyrskystä ja sain uuden reitin Lontoon ja Bostonin kautta. Maahantuloni oli Bostonissa ja kaikkien sääntöjen mukaisesti toin laukkuni läpi tullin ja edelleen jatkoselvitykseen Deltalle. Jostain kumman syystä Delta ei saanut laukkua samalle lennolle kanssani eteenpäin - mutta varmasti tulisi seuraavana päivänä heti aamusta. Ei tullut, ei vielä seuraavana päivänä, eikä sitäkään seuraavana päivänä. Surullista oli se, että Delta ei itsekään tuntunut tietävän, missä laukku oli Bostonissa.
Ja että miksi olin niin tohkeissani asiasta. Laukussa oli kolme Oltermannia ja 4 pussia ruispuikuloita.
Delta ei suostunut mihinkään korvauksiin laukun myöhästymisestä, syynä että en ollut maksanut laukusta. Ja miksi en sitten ollut maksanut johtui siitä, että en aluperin ollut tulossakaan Deltalla, mutta toinen lentoyhtiö siirsi minut heille.
Huolimatta pitkästä reissusta, ruispalat ovat syötäviä ja osa pakkasessa. Olemme jo syöneet kolmasosan yhdestä Oltermannista eikä kumpikaan ole tullut kipeäksi.

Elämän rajallisuus helmikuussa näkyi myös siinä, että kotikadullamme on nyt kaksi asukasta vähemmän. Kadun puuhaihmiset organisoivat ateriapalvelun yksinjääneelle ja kävin viemässä oman perunamuusi/lihapulla/puolukkasurvos annoksen omalla vuorollani. En osaisi itse tälläistä järjestää, mutta osaan noudattaa ohjeita - ja kun ei ole sopivia sanoja, mitä sanoisi - ateriapussin antaminen tuntuu hyvältä. Halasimme ovella hetken.
Suomessa Yön Olli Lindholm ja Matti Nykänen kuolivat yllättäen. Yötä on joskus kuunneltu ja Matti oli tunnettu urheilija nuoruudessa. Ehkä se pysähdytti, että olimme syntyneet samana vuonna. Ajatukset menevät Matin äidille, hänen surunsa on varmasti suuri.

Helmikuun parhaat palat ovat Lapissa nautittu makkarasoppa ja se, että olemme nyt isovanhempia Tiina koiralle. Makkarasopan teki vielä paremmaksi hyvä seura. Tiina taas on kotoisin Puerto Ricon saarelta ja totuttelee nyt Brooklynin viileämpiin säihin. Menemme Tiinaa katsomaan kohta ja ostelemme jo leluja ja muita tuliaisia.