25.8.17

Solheim Cup 2017 - Iowa






Olin viime viikolla Iowassa - taas oli kaksi vuotta kulunut ja oli Solheim Cupin aika. Edellisistä kerroista löytyy täältä ja täältä. Iowa yllätti minut. Etukäteen minua varoitettiin, että Iowa on vähän tylsä paikka ja ehkä ihmeteltiin, miksi olin sinne menossa. Suurin osa ajasta kului tietysti vapaaehtoistyössä golfkentällä, joten enpä juuri nähnyt paljon Iowaa tilaisuuden ulkopuolella. Mutta Iowalaiset ihmiset olivat uskomattomia - vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kaikenkaikkiaan normaaleja - tai ehkä täällä sanottaisiin 'down to earth'. 

Tällä kertaa USA voitti Euroopan - vaikka viimeisenä päivänä Eurooppa taisteli kunnolla. Olen huomannut itsessäni omituisen piirteen. Vuonna 2013 Coloradossa kannustin kovasti Eurooppalaisia, vuonna 2015, kun Cup pelattiin Saksassa olin USAn puolella ja nyt taas Iowassa kannustin Eurooppaa. Saa nähdä jatkuuko trendi, seuraava Solheim Cup pelataan Skotlannissa 2019. Ja kyllä, nimeni on jo vapaaehtoisten listalla.




















Tapasin nämä fanit jo Coloradossa neljä vuotta sitten. He olivat edelleen yhtä energisiä kuin ennen.



8.8.17

Blowing Rock - Boone - Pohjois-Karoliina



Nämä kuvat ovat osavaltion länsireunalta - lähinnä Boonesta ja paikasta nimeltä Blowing Rock. Viikonloppusuunnitelmiin kuului pojan vierailu ja lupasi hän tuoda myös tyttökaverin mukanaan. Vaikka töissä oli ollut kiirettäkin kiireempi, odotin tai siis odotimme tätä vierailua kovasti. 
Koti oli siivottu, ruokaa oli hankittu, juomaa ja varattu hirsimökki vuoristosta. Perjantaiaamuna suunnitelmat muuttuivat - huono sää New Yorkissa peruutti satoja lentoja - ja meidän vieraamme eivät päässeet ollenkaan ilmaan. Tai olisivat päässeet, mutta sellaisella viiveellä että takaisin olisi pitänyt lähteä samantien. Majoituksen peruuttaminen näin myöhään ei enää onnistunut, ja lähdimme kaksin vähän apeina matkaan. Osan ruoista otimme mukaan ja sen verran sitä olikin, että emme päässeet ulos syömään ollenkaan. 

Boone on kyllä upea kohde ja hirsimökki oli hulppea. Onkohan minusta tullut kaupunkilainen, kun hiljaisuudessa kuuntelin kaikkia mökin rapinoita ja uni ei meinannut tulla. Meitä oli varoitettu karhuista ja mielikuvitukseni laukkasi. Karhut eivät meitä häirinneet, mutta otimme vakavasti ohjeet 
roskien laittamisesta lukolliseen laatikkoon. Mökin varaus hoitui mukavan  Billin avustuksella ja oikeastaan ainoa epämiellyttävä asia oli kapea vuoren rinteellä kiemurteleva tie. Talviaikaan näille mökeille taitaa päästä vain nelivetoautolla tai lumiketjuilla. Ihan täydellinen mökki ei sentään ollut, siellä ei ollut saunaa. Palju tai amerikkalaisittain hot tub sentään oli käytettävissä. Amerikkalaisuutta edusti mökin varustelutaso, ilmastointi, keittiö koneineen ja kaasugrilli. Jos ikkunoista näkyvät maisemat eivät miellyttäisi, oli myös telkkaria kaapelikanavineen.

Suunnitelmien muuttuessa olimme myös heittäneet golfmailat autoon. En itse ollut vähän flunssaisena kovin innostunut ideasta, mutta vuoristossa maisemat ovat upeita - vaikka peli ei aina kulkisikaan. Päädyimme ajamaan puoli tuntia pidemmälle länteen ja pelaamalla golfia Tennesseessä.
Muuten päivä kului lukemalla ja vain olemalla. Ja syömällä. Taisimme myös lillua paljussa.

Tuo ylin kuva on kotimatkalta eli Pohjois-Karoliinan vanhimmaksi nähtävyydeksi mainittu Blowing Rock.










Tämä oli se lukittava roskalaatikko.