25.12.15

Joulu 2015



Yleensä huolehdin aika paljon ennen joulua. Tänä vuonna on erikoinen aikataulu ja huolehtiminen jäi vähään. Oikeastaan eniten stressasin autolla ajoa keskiviikkona, kun täällä oli kunnon rankkasateet ja ukkonen. Tai vähän aatonaattona, kun pojan lento oli lähes 4 tuntia myöhässä. Stressaaminen loppui siihen, kun lento loppujen lopuksi peruttiin ja poika tuli aattoaamuna.
Aattoaamu alkoi aikaisin, olin päättänyt katsoa Suomen joulurauhan julistamisen livenä. Aika leudolta näytti Turunkin sää, meillä lämpötilat kipusivat aattona sinne 25C. Ensimmäiset joulutortut oli paistettu jo kuuden maissa. Kokeilin uusia Dronningholmin malleja - malli snautseri.
Kaupasta löytyi hyasintti, joka oli pakko saada. Täällä hyasintit ovat pääsiäiskukkia ja niitä on harvoin saatavilla näin aikaisin. Sitten puhuttiin koti-Suomeen, kuunneltiin Yleradiosta ulkosuomalaisten terveisiä.



Joulukuusi oli koristeltu perinteelliseen malliin, tosin koristeet olivat vain yhdellä puolta kuusta. 
Joulukuusen hinta kylässämme oli 80 dollaria - aika tyyristä, mutta joulu on vain kerran vuodessa.


Tämän lappalaisasuun pukeutuneen pukin olen saanut entiseltä pomolta muutama vuosi sitten.

En ollut koskaan nähnyt mitään samanlaista Suomessa, mutta se on kuulunut meillä jouluun jo aika kauan.

Paistoin piparit jo marraskuussa ja ne myös syötiin marraskuussa. Nämä ovat äitini leipomia ja isäni paistamia. Näistä ei piparit parane. 



En ole ollenkaan Star Wars elokuvan faneja - ja en usko, että olen aiempia filmejä edes nähnyt. Mutta sen verran minusta löytyy joukkuehenkeä, että lähdin miehen ja pojan seuraksi. Elokuvassa oli tarpeeksi meininkiä, aika ei tullut pitkaksi, mutta en usko, että minusta tuli fania (vielä). Sen verran koristauduin elokuviin, että ranteeseen tuli myös Lapponian Darina rannekoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars elokuvassa. Olen saanut rannekorun appivanhemmiltani. Poika epaili, etta pimeassa elokuvasalissa sita ei kukaan huomannut.



Joulupöydässä oli tuttuja herkkuja ja kaksi uudempaan kokeilua. Jälkiruoaksi kokeilin Atlantic Beach piirakkaa, joka on peräisin Pohjois-Karoliinan rannikolta. Ihan nappiin ei eka kerta mennyt, mutta teen joskus vielä uudelleen. Jos tykkää Key Lime piirakasta, niin voi tykätä myös tästä.

Ensin tehdään piirakkapohja:

Voileipäkeksejä (200 gr)
Sokeria 5 rkl
Voita (vahan yli 100 gr) 

Täytteeseen:

1 prk kondensoitua maitoa
4 munankeltuaista
1 dl  sitruunanmehua tai limemehua

Uuni lämmitetään 175C asteeseen.
Murskaa voileipäkeksit käsin pieniksi muruiksi, lisää sokeri ja pehmennetty voi. Tätä sitten vaivataan siten, että saadaan taikina aikaiseksi. Taikina painetaan tiukasti piirakkavuoan pohjaan. Jäähdytetään pohjaa jääkaapissa 15 min ja sitten paistetaan uunissa 18 min kunnes pohja juuri ja juuri osoittaa pientä värinvaihtoa. Pohja saa jäähtyä, kunnes täyte on valmis.

Täytteen aineet vatkataan hyvin keskenään ja täyte levitetään pohjan päälle ja takaisin uuniin 16 minuutiksi. (Nämä ajat ovat ohjeen mukaisia, mutta tietysti vaihtelevat uunin mukaan - en tosin muista aiemmin nähneeni näin tarkkoja aikoja...).


Kun täyte on hyvin asettunut (minulle riitti tuo 16 min), piiras ensin pois uunista jäähtymään ja vielä edelleen jääkaappiin. 
Tarjottaessa laitetaan päälle kermavaahtonokareella ja halutessa pieni ripaus merisuolaa.
Me laitoimme kermavaahdon vasta omalla lautasella, piirakka säilyy ihan hyvin ilman vaahtoa.
Piirakan idea on tuo vähän suolainen pohja ja makea täyte. Tuossa on alkuperäinen ohje alla - ja kuva, amerikkalaisesta voipaketists, josta voi helposti leikata tarvitut määrän.





7 comments:

  1. Upea rannekoru. Minä olen vuosikausia himoinnut planetaariset laaksot kauluakorua, mutta sen hinta on niiin huikea, että jää haaveeksi.

    ReplyDelete
  2. Koru on kaunis ja pienen kiillotuksen jälkeen hyvin esiintymiskelpoinen. Sain rannekorun kanssa myös sormuksen, joka voidaan esitellä heti kun saan kädet esiteltävään kuntoon. Sormusta olen käynyt kerran suurentamassa täällä USAssa ja korukaupan omistaja kysyi, kuka niin ruman sormuksen oli minulle antanut....en tietty sen jälkeen enää jalkaani pistänyt siihen putiikkiin.....

    ReplyDelete
  3. Kaunis on tosiaan rannekoru! En ole minäkään mikään Star Wars -fani - yhtään elokuvaa en ole nähnyt; se täytyy (vähän häpeäkseni) tunnustaa. Kai Star Wars -elokuvat kuuluvat nykyään jo jollain tavalla melkein yleissivistykseen...

    Näin noita snautserin muotoisia torttuja jossakin toisessa blogissakin. Pitäisi varmana itsenikin kokeilla. Tosin maku taitaa olla sama, oli muoto mikä tahansa. :-)

    ReplyDelete
  4. Satu - tein muuten sitä bataatti laatikkoa ohjeesi mukaan, jos nyt nämä meidän "sweet potatoes" ovat samoja kuin bataatit. Oli muuten aika hyvää, sai iku suosikkini lanttulaatikko kilpailijan !
    Poika ihmetteli, kun en kysynyt elokuvissa mitään (kuka tuo on, mitä se nyt tekee jne). No olisi menny kyselyksi koko ilta...

    ReplyDelete
  5. Hei sisko ...

    Meillä vietetään tänään kinkun kuolemaa. On tultu nyt sille rajalle, jonka jälkeen porsaan takajalka näyttää revityltä porsaan takajalalta, eikä ihmisravinnolta. Muutenkin olemme siirtymäsää kasvissosekeitto- linjalle.

    Luin paikallisesta lehdestä, että Bostonissa on leviämässä ihmisten keskuuteen kaamos/lumi ahdistus. Viime vuotisen talven kaltaista talvea pelätään. Täälläkin iltapäivälehdet ovat aloittaneet synkkyyden maalailun. Lämmin meri ja kylmä ilma tulevat hautaamaan Helsingin lumeen ja jäähän ja hirmuisiin 15 asteen pakkasiin.

    Täällä Keski-Suomessa ollaan laajalti sitä mieltä, että se on Helsingille ihan sopiva juttu.

    Mukavia välipäiviä sinne. Mummun siirappileivät loppuivat jo meillä

    Veli

    ReplyDelete
  6. Meillä on yhdeksän siirappileipää jäljellä ! Nyt täytyy lähteä ostamaan lisää muuttolaatikoita - viimeinen vuorokausi aikaa pakata. Ns. mysteeri laatikkoja on aina enemmän - ja aina välillä täytyy pysähtyä ihmettelemään, mitä nämä ovat ja miksi ne on säilytetty (vanhoja sanomalehtiä- tosin tähän taisin keksiä vastauksen). Hyvää Loppuvuotta - olen optimistinen uuden vuoden suhteen - tinatkin on löydetty, toivottavasti eivät huku muutossa. Sisko

    ReplyDelete
  7. Lapinpukuisesta pukista tuli mieleeni oma isäni, joka pukeutui lapinpukuun useasti kun "leikki" meille lapsille joulupukkia ;)

    ReplyDelete