21.10.15

Suuri kurpitsajuhla tulossa !


Ensi viikon lauantaina on Halloween. Meidän kahden aikuisen taloudessa on jonkinlainen suunnitelma lähteä pakoon. Mennäänkö elokuviin tai dinnerille tai molempiin, on vielä auki.
Jossain vaiheessa viimeisen muutaman vuoden aikana minusta (tai meistä) on tullut Halloween vastaisia. Enkä edes ymmärrä, mikä siinä riepoo. Miksi ei voisi olla jo Kiitospäivä ? Jotenkin Halloween tuntuu teennäiseltä, minua ei saa lähellekään mitään haunted house juttuja enkä todellakaan halua koristella taloa hämähäkinseiteillä - meillä taitaa löytyä hämähäkin seittejä sisäpuolella ihan tarpeeksi. Tänä vuonna ei taida edes tulla kurpitsaa rappusille. Istutin sentään keltaisia orvokkeja ruukkuun tuomaan vähän väriä. Kurpitsapiirakkaa voin maistaa ja pienen kermavaahtopallon kanssa se onkin ihan hyvää. Pakollisen kurpitsalla maustetun kahvin olen jo juonut.

Tuo ylläoleva talo on kävelyreittini varrella. Nuo isot hämähäkit katolla on jotenkin motorisoitu ja hämähäkkien jalat heiluvat. Kävelytkin ovat vähän vähentyneet viime viikkojen aikana ja pimeällä en mene tuonne ollenkaan.

Mutta ensi viikolla laitamme kuistille valon ja kulhollisen karkkia. Isäntäväki vain on poissa.


En ole aina ollut anti-Halloween. Yllä kuva äidistä ja lapsesta vuonna 1995. Valkoinen Power Rangers oli aika kova juttu kolmivuotiaalle.
Muistan, että naapurit olivat hieman huvittuneita äiti-Minnistä.

18.10.15

#Blogisitarina - kuinka blogi alkoi ?

Axewomen from Maine - eli naisvoimin toteutettu sahausnaytos State Fair:ssa
The Sugar Antelope blog haastoi minut viime viikolla kertomaan blogini tarinaa - kiitos kovasti Sugar !  Kappelikukkulan kuulumisia sai alkunsa meidän neljännestä (!) USA:n sisäisestä muutosta syksyllä 2011. Olin yhden kerran aiemmin yrittänyt blogin kirjoittamista, mutta siitä ei tullut mitään (tarkoituksena oli kirjoittaa muistiin poikamme seniorivuoden tapahtumia äidin näkökulmasta). Tavallaan olisi ollut hienoa, jos blogeja olisi ollut olemassa jo paljon aikaisemmin - kätevä tapa laittaa asioita muistiin. Viimeksi itse luin vanhoja postauksia, kun yritin maahanmuuttoviranomaisille kertoa, koska olen matkustellut USA:n ulkopuolella...

Ei ehkä kovin omaperäinen nimi blogille - muutimme nimittäin Chapel Hill nimiseen kaupunkiin - siitä siis nimi  Kappelikukkula.  Blogi tuntuu junnaavan vähän paikoillaan ja ainakin itse syytän siitä leipätyötäni, joka on mielenkiintoinen ja haastava, mutta samalla joskus tuntuu myös vievän kaikki voimat. Ja samalla tuntuu, ettei ole juuri mitään kirjoitettavaa - olen leiponut monta kertaa, golfia pelataan ja joskus myös vähän reissataan....
Mitään erityisiä käännekohtia ei taida blogistani löytyä ja tarkoitus on jatkaa epäsäännöllistä postaustahtia...
Blogia aloin kirjoittamaan kotiväelle Suomeen, että tietäisivät missä mennään. Itse seuraan muutamia blogeja Suomessa ja sitten ulkosuomalaisten blogeja ympäri maailmaa. Ehkä vähän vanhempana (!) ihailen ulkosuomalaisten rohkeutta tarttua asioihin, liittyy ne sitten vapaaehtoistyöhön, lapsiin tai vaikka oman uran aloittamiseen.

Nämä kuvat on muuten NC State Fair:stä. Ainakin päiväsaikaan sellaista koko perheen hauskanpitoa.

Ja tulipa korjattua yksi väärinkäsitys - olin useamman vuoden välttänyt markkinoilla myytäviä Deep fried Oreos - kuvitellen ne aivan kamaliksi (ja kaloripommeiksi). No kaloreita niissä varmasti on, mutta ne olivat todella hyviä. (Otetaan domino-keksi, dipataan taikinaan ja paistetaan rasvassa - enimmät rasvat valutetaan talouspaperiin ja päälle pöläytys tomusokeria).






Haasteen säännöt:
1.
Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)
2.
Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkuosan kuinka se on kehittynyt ajan saatossa 
ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.
3.
Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit 
haastaa jonkun toisen.
4.
Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.
5.
Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Tarinoita on mukava lukea ja haaste menee eteenpäin - 



2.10.15

Saksa - osa 6 - sekalaista kuvasatoa ja yhteenveto


Pohjois-Karoliinassa on sataa tihuutellut nyt viikon. Tosin Saksan reissullakin satoi useampi päivä, mutta jostain syystä tämä sade on vähän masentavaa. Viime tietojen mukaan sen sijaan Atlantilla pyörinyt hurrikaani Joaquin on kuitenkin päättänyt pysyä pois maalta, joten ehkä tästä vielä joskus kuivutaan.

1.
Ensimmäinen pysähdyksemme Saksassa oli Wiesbaden. Onneksi autolla pääsee Neroberg:n huipulle, sateessa tarpominen ei jetlag:n kanssa oikein kiinnostanut. Ortodoksikirkko - St Elizabeth.
Luvatut näköalat olivat hieman sumuiset, voimme kuvitella, kuinka hyvät olisivat aurinkoisella säällä. Joimme kalliit maitokahvit ja ihmettelimme kahvilan henkilökunnan lyhytsanaisuutta.

2.
Tämä kirkko käytiin katsastamassa sunnuntaiaamuna ennen työvuoroni alkua. Speyer katedraali Speyerin kaupungissa. Uskomatonta, että tämä kirkko on rakennettu 1030-1061. Kuva ei tee oikeutta, kirkko näkyy jo kaukaa kaupungin ulkopuolelta.


3.
Voimme tinkiä monesta asiasta matkalla, mutta ei syömisestä. Lautasellinen lohturuokaa
Perunamuusia, makkaraa, hapankaalia.

4.
Kotona piti tietysti katsoa pikakelauksella tallennettua golfia - eli tuo keltapaitainen olen minä, sininen selkä kuuluu norjalaiselle Suzann Pettersenille.

5.
Heidelberg ylitti kaikki odotukseni. Tässä kuvattuna joen toiselta puolen.. Edessä Neckar joki.

6.
Tätä linnaa meistä pääsi vain toinen ihailemaan - Eltz'n linna.


7.
Olisin jaksanut ihastella loputtomiin parvekkeita ja kukkia....kuvassa näkyy sinistä taivasta, hyvä muistutus, että ei se nyt sitten aina satanut.

8.
Frankfurtin kentällä pääsimme opiskelemaan uusia juttuja. Passintarkastuksen nyt osaa kuka tahansa hoitaa itse koneella. Tällä kertaa pääsimme itse punnitsemaan matkalaukkumme ja kiinnittämään liput laukkuihin. Uskon, että meitä joku jossain tarkkaili, mutta niin vaan saimme laukut matkaan
ihan omin voimin.


Olen huomannut, että meidän matkailu sujuu paremmin pienellä suunnittelulla. Hotelliyöt tietysti varattuna ja kaksi ruokapaikkaa. Ehkä ensi kerralla laitan excel taulukon sähköiseen muotoon, ja kuten tuosta näkyy, suunnitelmia voi myös muuttaa.

Huomasin myös amerikkalaistuneeni jossain määrin, kun kaikki etäisyydet vaikuttivat niin pieniltä. Ei siis mikään ihme, että tyypillinen amerikkalainen turisti ahmii mahdollisimman paljon matkalla
Eurooppaan  - enkä nyt tarkoita ruokaa. Käyn itse työmatkalla Kentuckyssa ja sinne tulee autolla matkaa noin 700 km yhteen suuntaan. Frankfurtista on matkaa Pariisiin vajaa 600 km. Mielessäni jo
suunnittelin, että minne mennään ensi kerralla ja mitä nähdään. Ehkä on sittenkin parempi, että siihen asti ajelen täällä ja noudattelen  amerikkalaisia nopeusrajoituksia...