Keskuspuisto New York NY

Alin  kuva  otettu täältä, mutta kävin myös kävelylenkillä Central Park:ssa.
Suosittelen ! Kaupungin hälinän jälkeen on hyvä hiljentää tahtia ja nauttia rauhallisemmasta ympäristöstä. Puisto on uskomattoman iso - yli 300 hehtaaria, ja on keskellä Manhattanin saarta.
Puistossa on useampi lampi ja varoitukset olivat jo esillä heikoista jäistä - jokaisen varoitustaulun vieressä oli punaiset tikapuut, joilla ilmeisesti pelastetaan jäille eksyneitä.
Jos New York on kallis, niin Central Park on ilmainen iso nähtävyys.

Terveisin
Leena

Joulumaisemaa - New York NY

Tässä kooste jouluisesta New Yorkista.  Kakkoskuvan puvut ovat muuten käärepaperista (Container store), hyvä vinkki jos pukua ei käytä kuin yhden tai kaksi kertaa. Erinomainen paikka muuten tehdä ikkunaostoksia  !

Tiffanyn ikkuna !

Lähdimme kotiin perjantaina, mutta kävelylenkillä saimme ihmetellä innokkaita shoppaajia. Emme ole vielä ikinä osallistuneet tähän 'mustan perjantain' ostosmaratooniin. Kuten kuvasta näkyy, myös New Yorkissa osataan jonottaa. Tämä jono oli paikallisen UGGs kaupan edessä ja koska kauppa ei näyttänyt olevan kovin suuri, sinne päästettiin vain kourallinen asiakkaita kerrallaan. Sen verran olin utelias, että piti netistä tarkastaa, kuinka hyvä tarjous siellä oli ollut - esimerkkinä kengät, joiden normaali hinta oli 165 dollaria, olivat perjantaina 99.99. Sanoisinko hyvä tarjous, mutta omat FUGGs (eli feikit) Targetista 39 dollaria silti veivät voiton.  Niitä voin muuten suositella, eivät ehkä ole kauniit, mutta olivat lämpimät ja edulliset.
Niin miksi tämä on täällä 'musta perjantai' ? Nimi juontaa siitä, että kun kaupat ovat olleet heikossa tilassa koko alkuvuoden (siis punaisella) - tämä yhden päivän kestävä ostoryntäys palautti kaupan tilanteen mustalle.

New Yorkin reissusta tulee vielä yksi postaus ja sitten jatketaan normaaliin tapaan. Alunperin otsikosta piti tulla ' New York - ihana kamala' - sen verran ristiriitaisia tunteita se minussa herättää. Pelkästään liikenne, ihmisten määrä ei ehkä ole sitä ominta itseäni - mutta siltikin kaupunki kiehtoo.
Ja kotiinpaluu on aina parasta.

Terveisin
Leena

2013 Thanksgiving Parade New York NY

Olen monta vuotta huokaillut Kiitospäivänä, että joskus tuota Macyn paraatia vielä katsotaan paikan päällä.

Hotellin varasin jo melkein puoli vuotta sitten ja lennotkin ajoissa. Sitten keskiviikkoiltana alkoi tuntumaan siltä, että onko tässä mitään järkeä. Matkustaa nyt koko vuoden kenkuimpana päivänä ja vielä New York:iin ?

Lento oli myöhässä, mutta olimme kuitenkin perillä keskiviikkona. TSA oli selvästi ottanut hieman rennomman otteen kentällä - kengät pysyivät jalassa, takki päällä, läppärit kassissa ja samoin huolellisesti valmistelemani pikku kosmetiikkapussikin. Tuli melkein pettynyt olo, aika paljon matkustavana olen aika rutinoitunut tuossa hommassa ja nyt en päässyt näyttämään.... :)

Macyn Kiitospäivän paraati kulkee Central Park:sta Macyn tavaratalon eteen Herald Square:lle - paraati alkaa klo 9 aamulla. Paraatin varrella uskottiin olleen tänä vuonna 3.5 miljoonaa katsojaa ja useat heistä ovat paikoillaan jo useamman tunnin etuajassa hyvän paikan varmistamiseksi. Itse asetuimme 6th Avenuen varrelle muutaman muun katselijan kanssa. Ihmismäärä ei ollut ihan niin kauhea kuin olin pelännyt, mutta tälläiselle 'suuria julkisia kokoontumisia' kaihtavalle se oli ihan tarpeeksi.

Etukäteen oli myös epäilty tuulisen sään estävän koko paraatin tänä vuonna, mutta onneksi ilma hieman laantui. Puuskittaisen tuuli kuitenkin sai aikaan sen, että pallot eivät lentäneet kovin korkealla.

Läheltä katsottuna monissa ilmapalloissa oli aika paljon paikkoja

Suosikkini = Pillsburyn 'taikinapoika'

Näitä keltaisia on joskus meidänkin huushollista löytynyt

Pienemmät katsojat olivat vanhempien olkapäillä

Oli jonkun vaimo/ tyttöystäväkin päässyt olkapäillä

Isommat ottivat iPad:llä videota, jos ei muuten hyvin näkynyt

Nämä katsojat olivat ottaneet keittiöjakkarat kotoaan - nerokasta !

Tälle pitää silti antaa ykköspalkinto, kaksi 'sahapukkia' ja laudat muodostivat hyvän katselualustan !

Nyt voidaan tama ottaa pois bucketlistalta. Seuraavan kerran voi taas paraatia katsoa TV:sta omalla sohvalla, ja keskittya siihen kalkkunan paistoon....

Terveisin

Leena

Marimekkoa ja pupukenkiä

Uuden uutukaisesta mekosta piti ottaa kuva ja vaikka auringonpaistetta piisasikin, niin ulkona on jo aika kylmä. Kuvaajalla oli selkä kipeänä, niin ei otettu kovin montaa kuvaa ! Ja jostain niitä lehtiä vielä tulee....varmaan vielä joudutaan kerran lehtitalkoisiin. 

Viikonloppu meni hiljaiselossa, oltiin kotinurkilla ja ihan vaan oltiin. Olin taas ajanut sekä Virginiassa että Etelä-Karoliinassa viikolla, joten lepopäivä tuli tarpeeseen.

Perjantaina oli työ 'review' eli sellainen keskustelutilaisuus pomon kanssa, missä ollaan, minne  ollaan menossa ja mitä vielä voitaisiin tehdä lisää. Olin luvannut itselleni ottaa ihan rauhallisesti ja  päästä siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Ja taas kävi kuten ennenkin, piti tietysti ottaa kunnolla kantaa muutamaan juttuun (niinkuin miksei vois vaan olla hiljaa ?) 

 Lauantaina kävin elokuvissa pitkästä aikaan, kävin katsomassa kevyen Vince Vaughn:n komedian Deliveryman. Ei siinä tarvinnut paljon ajatella, vähän sellaista hömppää, mutta ihan hyvin se viihdytti. 

Sunnuntaina kävin etsimässä töihin sopivia housuja. Vaikka täällä on oltu jo kauan, aina jään ihmettelemään näitä kokojuttuja. Tuntuu, että yksi jos toinenkin valmistaja on alkanut valmistamaan suurempia vaatteita pienemmillä numeroilla. Ja en niin tykkää sovittamisesta, mutta toisaalta en tykkää tavaroiden palauttamisestakaan, joten turvallisinta oli koittaa housuja päälle. Mielestäni toiset housut istuivat ihan hyvin, mutta tehokas myyjä ilmoitti, että kyseessä on ns. saggy butt -ilmiö. Olin ällikällä lyöty, kun en ollut varma oliko tämä omasta ruumiinrakenteesta johtuva asia vai mahdollisesti jotain, jonka pystymme vaatteella korjaamaan. Muutaman parin sovituksen jälkeen ongelma oli ratkaistu ja kävelin ulos kaupasta uusien housujen kanssa. Tässä iässä paikat tietysti alkavat riippumaan ja roikkumaan, mutta taisin vielä autossakin naureskella tälle kommentille.

Alla kuva tutunnäköisistä pupunkorva kengistä. Jenkkiliike Anthropologie näyttää myös myyvän Minna Parikan kenkiä. Meille nämä ei nyt kotiutuneet, mutta pistivätpä silmään.

Täällä alkaa lyhyt työviikko, vain kolme päivää. Torstaina vietetään Kiitospäivää, joka mielestäni on se suurin juhlapäivä täällä. Monilla on myös Kiitospäivän jälkeinen perjantai vapaapäivä. 

Sunnuntai-iltaa

Leena

Minna Parikka

Raleigh:n museotarjontaa osa 3

Raleigh:n museotarjonnasta valitsin viimeksi - Historiallisen museon (linkki) . Museo on ilmainen kuten aika monet muutkin taalla - sen sijaan erityisnayttelysta saa maksaa erikseen.
Muita Raleigh:n kohteita olin esitellyt taall ja taalla.
Museoon minut houkutteli venäläisten ikonien ja vanhan posliinin näyttely - kauniita olivat molemmat, valitettavasti näyttelyssä oli valokuvaaminen kielletty.

Historiallisessa Museossa löytyy vaikka mitä. Alla kuva amerikkalaisista kangaspuista. Kutojaa ei näkynyt.
Museon edessä oli muutama puuvillapensas - siinä sitten kaupunkilaislapsetkin näkevät mistä siitä kangasta tehdään.

No voi hiivatti !

Joskus olisi kiva kurkistaa mitä on Suomalaisten laukussa Amerikkaan palatessa ? Olen saanut kerran  suomalaisia pakastettuja  lanttukuutioita joulun alla, olin nimittäin valittanut kuinka vaikeaa on näistä 'rutabagoista' saada oikean makuista laatikkoa. Tietysti säännöt, mitä maahan saa tuoda ja mitä ei, hieman hankaloittavat mielitekoja. Ja pitääkö siihen lomakkeeseen laittaa ruksi ruoan kohdalle, jos kasseissa on karkkia ja suklaata ? Ainakin yhden viranomaisen mielestä ne lasketaan ruoka-aineiksi.
Tällä kertaa laukussa oli muutama hiivapala, jotka ostin ABC asemalta tankkauksen yhteydessä.  Bostonin seudulla tuorehiivaa löytyi kaupasta helposti, mutta täältä en ole löytänyt yrityksistä huolimatta. Ruisleipään voin kuivahiivaa käyttää, mutta että pullaan, ei nyt sentään.

Alla kuvatodistetta, kuvat piti ottaa äkkiä......

Terveisin

Leena

Ihan pihalla

Vuokrasopimukseemme kuuluu jonkinlainen pihanhoitovastuu. Olemme kärsivällisesti odotelleet, että loputkin lehdet putoaisivat puista, mutta jostain sitä oli aloitettava. Investoimme lehtien puhaltajaan lähikaupasta ja kahdeksan dollarin haravaan ja puuhaan ryhdyttiin yhdeksän maissa lauantaiaamuna. Puhaltajahan on hieman äänekäs, mutta koska emme ole saaneet asuntoalueen ohjeita vielä, päätimme, että yhdeksältä tulee naapureidenkin herätä. Ehkä siitä sitten tutustuttaisiin ?
Kaksi tuntia myöhemmin lehdet ovat kadun varressa. Jos olisin kotona tiistaina, voisin nähdä kuinka kaupungin auto ne imaisee. Takapihan aidan alta löytyi myös 2012 lehdet, epäilen varmasti, että edelliset vuokralaiset jemmasivat sinne lehdet.

Sunnuntaiaamuna etupiha on taas lehtien peitossa.  Kadunreunassa on edelleen lehtiä, niin nämä on nyt niitä uusia puusta pudonneita.

Minulla on peukalon sivussa kunnon rakko.

Hyvää Sunnuntaita

Terveisin

Leena

Tohtorinna Theodora

Sain kreikkalaista seesamikeksia !

Paluumatka Suomesta ei ihan mennyt putkeen. Tosin täytyy sanoa että oma Finnairimme hoiti homman tyylikkäästi - vähän yli kahdeksan tunnin lento meni mukavasti. Syötiin, juotiin vettä/mehua,
nyyhkyteltiin George Clooneyn elokuvan parissa, selailtiin läpi puolitusinaa lehteä, katsottiin saman verran jaksoja Two Broke Girls:stä ja ainoastaan viimeinen 45 minuuttia tuntui pitkältä odotukselta.
Jopa maahantulovirallisuudet olivat ihan siedettävät. Laukku nopsaan jatkoselvitykseen ja olisi kotona jo ihan parissa tunnissa. Niin sitä luuli vielä siinä vaiheessa.

Vaihtoa odotellessani sain soiton lentoyhtiöltä, sellainen automaattipuhelu - lentonne on peruutettu.

Your flight has been cancelled. We have booked you to another flight leaving tomorrow afternoon.
Say 'YES' if you agree. Say 'NO' , if you disagree.

Lentoyhtiö oli jo ystävällisesti varannut minulle lennon maanantai iltapäiväksi. Kello ei ollut vielä edes klo 17 sunnuntaina. Vastaukseni oli kieltävä - täytyy päästä kotiin tänään, huomenna on töitä ja onhan tässä jo matkustettukin.
Olen ehkä puhelimessa viitisen minuuttia ja olen saanut paikan vielä samalle illalle toiselle lennolle. Ainoa hankaluus on ehkä jatkolento ei lähde tältä kentältä ja nyt täytyy löytää laukku ja taksi.

Olin tyytyväinen puhelinsoittoon, uuden lennon sopiminen puhelimessa on useimmiten se nopein tapa verrattuna jonottamiseen kentällä. Aikamoinen jono oli jo tässä vaiheessa portilla, josta peruutetun lennon oli määrä lähteä. Jonon keulilla oli ikäiseni nainen, joka vaikutti huolestuneelta ja vähän epätietoiselta, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Olin lähellä, joten kuulin virkailijan selittävän hänelle samasta lennosta, jolle olin itse jo varannut paikan.  Huikkasin naiselle, että se on ihan hyvä vaihtoehto ja jos hänelle sopii, niin mennään yhdessä.

Tohtori  Theodora oli lähtenyt aamulla Ateenasta ja minä Helsingistä. Tunsin itseni lähes ainoaksi suomalaiseksi, joka ei ole ikinä käynyt Kreikassa - en saanut edes yhtä kreikankielistä sanaa mieleeni ! OK,  talouskriisi oli ainoa, mikä tuli mieleen. Suomi - Kreikka ryhmä selviytyi kuitenkin hyvin matkanteosta, ja ainakin minä opin paljon akateemisesta tutkimuksesta ja Kreikasta !

Uusi lentokaan ei loppujen lopuksi lähtenyt ajallaan. Johtuen 'eurooppalaisten painavista matkalaukuista' koneessa oli liikaa painoa ja lentoyhtiö maksoi vapaaehtoisille korvauksia, jotta
jäisivät pois lennolta. Kun lento vihdoin ja viimein tuli perille Pohjois-Karoliinaan, täytyi myöntää että kahdeksan tunnin lento Helsingistä oli sittenkin se lyhyin matkan osuus.

Aamulla yritin olla pirteänä konferenssipuhelussa neljän tunnin yöunilla. Toivottavasti Tohtori Theodora selvisi kunnialla esitelmästään.

Suomi 72 tuntia

Kuka sanoo, että kaikki on harmaata Suomessa loka-marraskuussa ? Hyvä on, päivänvalo on hieman vähissä - mutta mitä värejä siellä onkaan ! Muut kuvat ovat liian henkilökohtaisia täällä esiteltäviksi, mutta oli mukava nähdä ja seuraavalla matkalla lupaan nähdä vielä enemmän. Isänpäivän aattoon kuului hyvää seuraa ja ruokaa, paljon lasten ääniä ! Paluumatka oli vähän mielenkiintoisempi kuin olin odottanut, mutta täällä sitä taas ollaan 'sorvin' ääressä ja muutaman kahvikupin jälkeen päästään käyntiin. 

Terveisin

Leena

Pitkän iän salaisuus ?

Paikallislehtemme julkaisi artikkelin 100 vuotta täyttäneestä Marysta. Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan täältä - mutta tässä muutama mielenkiintoinen asia Marysta.

Mary on nuoresta pitäen ollut innokas liikkumaan ja bussin sijasta käveli paikasta toiseen. Liikuntaharrastuksen hän aloitti vasta 35 vuotta sitten jäädessään eläkkeelle ja käy liikuntahallilla maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Mary ei ole syönyt punaista lihaa 90 vuoteen.
Mary laittaa tulista  'hot sauce:a' lähes kaikkeen ruokaan - paitsi ei tummaaseen suklaaseen, jota hän syö kaksi palaa päivittäin. Mary on tarkka annoskoosta. Jos perunalastupussissa sanotaan, että yksi annos on 10 lastua, Mary laskee kymmenen lastua ja syö ne.

En tiedä, mikä Maryn tarinassa erityisesti kiehtoo. Ehkä ajattelen, että onhan tässä aikaa, ennen kuin täytyy aloittaa liikunta. Maryllä on hyvät geenit ja syntymäpäivän kunniaksi hänen ei enää tarvitse maksaa liikuntahallin pääsymaksua !

Onnea Mary - vaikkakin muutama päivä myöhässä.

Boxi kauppa

En tiedä, onko tämä pelkästään amerikkalainen ilmiö, mutta kaikenlainen organisoimiseen liittyvä tavara on todella suosittua. Ihmisillä on enemmän ja enemmän tavaraa, ja sitten täytyy ostaa laatikkoa ja muita säilytysratkaisuja tälle kasvavalle tavaramäärälle. Yksi ilmiön suurimmista kaupoista on Container Store. Meidän piti alunperin mennä katsomaan ruskaa, sitten museoon ja päädyimme loppujen lopuksi 'boxi kauppaan'.
Itse tykkään eniten kirjakaupoista ja paperikaupoista, mutta innostun myös näistä 'boxi kaupoista'.
Puolivahingossa jouduimme keskelle ex tempore kurssia, jossa opetettiin paketoimaan joululahjoja ja tekemään nättejä rusetteja. Kurssi ei ollut juuri mistään kotoisin, mutta osallistujien kesken arvottiin 20 dollarin lahjakortti ja minä voitin !

Ihania bokseja !

Tämä oli ainakin minulle 'uusi turha tuote' - jääkaappiin tai pakkaseen laitettava laatikko, jossa numerolukko. Ilmeisesti sen oli keksinyt joku turhautunut yksilö, jonka eväät aina hävisivät työpaikan jääkaapista. Joo, ei ostettu. Ehkä ne jäätelöt voisi laittaa lukkojen taa, mutta olemme molemmat sen verran vahvoja, että saisimme laatikon varmasti rikki.

www.fridgelocker.com

Sellainen museoreissu meilla. 

Terveisin  Leena

Sunnuntai aamuna

New Market Virginia

Nukuin viime yönä kellon ympäri ja varsinkin selkä on sitä mieltä, että on nukuttu liikaa. Viikko oli yhtä menoa, joten kaipa se kaikki menetetty uni otettiin takaisin yhtenä yönä !
Maanantaista keskiviikkoon kaupunkikierros Raleigh - Baltimore - Memphis - Baltimore, kolme yötä  tienpäällä ja kotiin rättiväsyneenä keskiviikko illalla, akkujen latausta kotona torstaina ja perjantaina ajo Virginiaan kokoukseen. Vähän väsytti, mutta kuten kuvista näkyy, Virginiassa on kaunista ! Oli pakko pysähtyä kotimatkalla tähän yhteen niistä monista  sisällissodan tunnetuille taistelualueille.
Ajomatka ehti vielä vaihtua kauniista aurinkoisesta ilmasta pimeään tihkusateeseen kotia lähestyttäessä, mutta kotiin päästiin.

Kotona oli ihana yllätys kummitytöltäni. Ihan omat saunatuoksut ! Meidän vuokrasaunassa oli näitä samoja tuoksuja, mutta koska eivät ole meidän, ei niihin ole koskettu ja nyt meillä on omat ! Iso kiitos näistä ja kaikesta muusta, mitä paketista löytyi. Muumi tiskiliina on ihana ja ainakin toistaiseksi välttyy joutumasta tiskialtaaseen ja saa nauttia kuninkaallisesta seurasta (klick).

Lauantaiksi oli vielä järjestetty lisä stressiä. Työhöni liittyvä asennus alkoi aamu seitsemältä Durhamissa - näin mielessäni kaikki mahdollisuudet, jotka voivat mennä pieleen. Onko katu suljettu, onko kiertotien merkit oranssilla taustalla ja mustilla kirjaimilla, onko joku muistanut siirtää alhaalla roikkuvan sähköjohdon ?  Hieman ennen yhtätoista ajoin paikalle, asennus oli mennyt ihan OK, kukaan ei ollut kovin huonolla tuulella ja kiertotie oli ihan OK vaikka kirjaimet ei ihan speksin mukaisia olleetkaan.  Työmaalta ajoin suoraan alaan liittyvään tutkintoon, jonka olin kuukausia sitten varannut ja nyt se päivä oli tässä. Käytin melkein kolme tuntia tietokoneella suoritettuun kokeeseen. 

Ei ihan ehkä tavallinen viikko, mutta juuri sellainen, että tietää miksi sunnuntait ovat olemassa !

Terveisin

Leena