Sunnuntaiaamuna herätys oli jo ennen klo 6 - ja olimme kentällä jo heti klo 7 jälkeen. Donald Ross:n suunnittelema
Southern Pines kenttä valmistui jo 1906 9-reikäisenä ja laajentui 18-reikäiseksi 1912 mennessä. Kenttä on julkinen, joten mitään jäsenyyttä ei vaadita - tosin normaalit green feet ovat vähän kalliinpuoleiset ($70).
Suihkutettavat auringonsuojat ovat pelastus. En muista, koska olisin viimeksi kärähtänyt auringossa - ja vaikka suojan levittäminen aamulla tuntui turhalta, päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen.
Kenttä on mielestäni varsin pitkä ja varsinkin pidemmät par 4 väylät vaativat kaksi hyvin onnistunutta lyöntiä griinille pääsemiseksi. Mutta kuten on tavallista vanhojen kenttien kanssa, niissä ei ole tekemällä tehtyjä vaikeita kohtia - ja jos pysyy väylillä, kenttä ei ole mahdottoman vaikea.
Tällä kentällä green fee sisältää sähköauton. Olin saanut viime viikolla lahjaksi penkin päälle laitettavan suojan - ennen emme ole moista käyttäneet, mutta kieltämättä aikaisin aamulla frotee tuntui hyvältä.
Pyysin ottamaan kuvan, jotta takanani oleva pensas punaisine kukkineen näkyisi...no on ne siellä, onneksi kentällä ei ollut ruuhkaa, niin jäi aikaa katsoa myös ympärilleen.
Ja tässä ei-amerikkalaiset eväät - ruispuikula leipä, välissä juustoa ja kurkkua. Oli aika hyvää.
Harri voitti perheen mestaruuden tänään - vaikka otin tasoituksenkin huomioon. Uskottava on, että harjoittelulla on jotain sen kanssa tekemistä. Mutta saimme raitista ilmaa, viimeinen putti upposi 10:47. Kotiin päästyä kävimme vielä pienellä kävelyllä ja siinä tuli samalla jo 10,000 askelta täyteen.