28.2.19

Valokuvaus retriitti - We Wanderers Retreat - Austin TX February 7-9, 2019


Osallistuin helmikuun alussa valokuvaus retriittiin Teksasissa. Piti oikein tarkastaa tuo retriitti sana, kun en ollut ihan varma. Kielitoimiston määritelmän mukaan 'rauhallisessa paikassa järjestettävä kokous'. Meitä osallistujia oli kuusi ja tulimme kaikki vähän erilaisista taustoista - valokuvaustaidotkin olivat erilaiset. Oma huonekaverini tuli Kanadasta, me muut olimme itärannikolta. Sään puolesta Teksas ei näyttänyt meille parastaan, sinä viikonloppuna jopa Helsingissä oli lämpimämpää kuin Teksasissa. Ai niin, ja olimme kaikki naisia. Tarkoituksena oli oppia lisää valokuvauksesta turvallisessa ympäristössä. Turvallisella tarkoitan lähinnä sitä, että uskaltaa kysyä eikä mitään kysymyksiä pidetä tyhminä.

Tavallaan kiva olla mukana porukassa, jossa oli täysin normaalia, että ennen ruokailua otetaan ruoasta kuvia ja kukaan ei hermostu. Tosin ruokakuvauksen opettelu, jossa pinseteillä asetellaan mustikoita oli vahan kreisiä. Meinasi tulla jo nälka, ennen kuin jukurttikulho oli saatu kuvattua. Valokuvauksen ohella kävimme Treaty Oak - viskitislaamossa, opettelimme kutomista ja kokeilimme meditointia. Kutomisessa pärjäsin hyvin, tosin pienessä kehyksessä kutomisesta tuli mieleen joku alakouluprojekti. Viskin maistelukin sujui, tosin meinasin unohtaa sen irvistyksen. Kunnon naisethan irvistävät lasillisen jälkeen. Meditointi olikin vähän hankalampaa. En vaan osaa heittäytyä mukaan vaan takaraivossa oli koko ajan tunne, että tämä on ihan huuhaata. Meditaation vetäjä lauloi ja soitti erikokoisia kulhoja.

Tälläiseen retriittiin lähteminen ei tule itselle ihan luonnostaan, into valokuvauksen oppimiseen tekee siitä vähän helpomman. Ja sitten, kun siellä on ja tutustuu muihin ihmisiin, niin siellähän on mukavaa.

We Wanderers Retreatin järjestäjänä toimii Courtney (Click It Up a Notch ) ja Trisha (Eat Your Beets).

































15.2.19

48 tuntia Floridassa - Everglades Kansallispuisto - Osa 2


Floridan reissun lopuksi kävimme vielä Everglades kansallispuistossa. Omat mielikuvani Evergladesta olivat alligaattorit ja käärmeet - jälkimmäisiä ei onneksi näkynyt, mutta alligaattoreita oli riittävästi. Olimme mukana 2 tunnin kiertoajelulla sateisena sunnuntai-iltapäivänä - ja ensin oudoksuimme kommenttia - sitten ei pysähdytä katsomaan jokaista alligaattoria. Niita oli yksinkertaisesti niin paljon.

Shark Valley:ssa on 24 km:n reitti, jonka voi kiertaa polkupyorällä tai sitten avonaisessa bussissa - ajattelin, etta bussissa on turvallisempaa kuin väistellä polkupyörällä mahdollisia matelijoita. Toiseksi  sataa tihkutti. Kolmanneksi näimme useampia rengasrikosta kärsineitä reitin varrella. Alla kuva, josta näkyy, kuinka lähellä bussia alligaattorit olivat.



https://www.sharkvalleytramtours.com







Everglades on suuri alue - yhteensa yli 6000 km2. 
Maasto oli sellaista, että sinne ei tehnyt mieli mennä kahlaamaan.



Puolivälissä ajelua kävimme jaloittelemassa.





Onneksi emme tavanneet tätä aggressiivista alligaattoria.




Yksi mielenkiintoisista tarinoista oli kuulla puiston käärmeongelmasta. Burmalaisia python käärmeita on puistossa niin paljon, etta ketut ja jänikset ovat kadonneet. Käärmeongelman epäilleen alkaneen, siitä, etta ihmiset ovat päästäneet vapauteen lemmikkikäärmeitä, jotka ovat kasvaneet liian isoiksi. Kansallispuisto yrittää päästä eroon näistä käärmeista ja niitä metsästetään luvallisesti. Tuntuu vain, että metsastykseen ryhdyttiin vähän liian myöhään.





3.2.19

48 tuntia Floridassa - Key West ja Eleanor Roosevelt - Osa 1


Ystavani Liz antoi minulle joululahjaksi kirjan "Journeys of Lifetime - 500 of world's greatest trips" - sitä selatessa tuli inspiraatio viikonloppureissusta Floridaan - ja erityisesti Key West:iin.
Matka toteutettiin viime viikonloppuna ja siihen käytimme kokonaista 48 tuntia. Reissu meinasi alkaa vähän surkeasti, kun lentomme Miamiin oli kaksi tuntia myöhässä, mutta pääsimme perille kuitenkin lauantaiaamuna aamu yhden aikaan. Key Westiin suuntasimme lyhyiden unien jälkeen jo klo 0700 aamulla.  Sääennuste viikonlopulle ei luvannut erikoisen hyvää säätä, sadetta sekä lauantaina ja sunnuntaina - mutta tällä kertaa oli hyvää se, että aina eivät ennustukset pidä paikkaansa. Lauantaina Miamista lähdettäessä pirskotteli vettä, sade onneksi loppui alkuunsa ja seuraava sadekuuro tuli vasta sunnuntaina iltapäivällä. Ajomatka perille kesti 3.5 tuntia yhden kahvipaussin ja kuskinvaihdon taktiikalla. Matkaan tietysti voisi kuluttaa paljon enemmän aikaa - useampi kansallispuisto on matkan varrella - jos aikaa on. Yksi nähtävyys ajomatkassa on myös 7 mailin eli siis vähän yli 10 km silta.

Key Westissä meillä oli kolme tavoitetta - käydä Ernest Hemingwayn talossa, nähdä se USA:n eteläisin kohta ja syödä paikkakunnan kuuluisaa jälkiruokaa eli key lime piirakkaa. Myös Mainessa alkavan Route 1 päätepiste piti nähdä. Key West on suosittu kohde ympäri vuoden, tosin elokuun ja lokakuun välinen aika on myös otollinen hurrikaaneille. Viimeisin Key Westiin osunut hurrikaani on Irma (Syyskuu 2017) ja on arvioitu, etta 25% taloista tuhoitui ja 65% vahingoittui. Yli vuosi Irman jälkeen, rakennustyöt ovat vielä kesken ja turistitkaan eivät ole vielä palanneet samassa määrin kuin ennen Irmaa.

Ernest Hemingwayn (siis tämän kuuluisan kirjailijan) koti on museo Key Westissä. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat Kenelle kellot soivat ja Jäähyväiset aseille - ja hän sai kirjallisuuden Nobelin 1954. Toinen Hemingway museo on Kuubassa, sinne olisi Key Westistä matkaa vain 169 km.
Talossa ja pihapiirissä asuu 40-50 kissaa. Kissat ovat siitä erikoisia, että niillä on kuusi varvasta. Hemingway sai aikoinaan lahjaksi valkoisen kuusivarpaisen kissan ja loppu on historiaa. Hemingway myös antoi kissoilleen kuuluisia nimiä. Yksi kuvissa esiintyvä kissa on Eleanor Roosevelt. 
Postasin Instagram tililläni (@jeppesmom) kissojen kuvia ja yllätyksekseni ne olivat varsin suosittuja. Tosin pientä kinastelua siitä, oliko kuvan kissa Eleanor vai peräti Patsy Cline.











Tämä kuva näyttää hyvin sen "peukalon", joka on kuusivarpaisilla kissoilla.



Toinen merkillisyys Key Westissä olivat kaikkialla vapaana juoksentelevat kanat ja kukot, heidan alkuperästään on useampi tarina. 



Hemigwayn talon keittiö.



Yllä on USA:n eteläisin kohta.  Ehdoton paikka ottaa kuva todisteeksi.



Olimme varanneet yöpymispaikaksi Islamoradan, se on noin puolessa väliä matkaa Miamiin. 
Emme olleet aiemmin nähneet delfiiniä luonnossa, mutta tällainen kaveri tuli meitä aamulla tervehtimään. Olimme yötä Postcard Inn nimisessä majapaikassa. Olimme pitkästa päivästä väsyneitä, joten uni tuli - vaikka huoneemme olikin baarin yläpuolella. 

Palmuista tulee aina hyvä mieli ja ne näyttavat auringonpaisteessa vielä paremmalta. 
Toinen 24 tuntia on vielä jäljellä matkastamme.