21.5.17

Laventelin kukkia


Laventelista kirjoitin vajaa vuosi sitten - 


Kerroin silloin kommenteissa, että kaksi taimea tuli mukaamme. Taimet olivat patiolla kesän ja talven, keväällä mietin olisiko niissä vielä henkeä jäljellä ja päätin jättää kuivat kasvit omaan rauhaansa. Valitettavasti en pitänyt kasvien nimilappuja tallessa, nimittäin kaksi kasvia ovat aivan eri heimoista. Kuvissa näkyvä versio nimittäin aloitti kukkimisen ja toinen on päättänyt kasvattaa vartta. Tämän perusteella voisin sanoa, että laventeli kasvaa aika vaatimattomissa olosuhteissa, joskus vettä, mutta ei vaadi jatkuvaa huoltamista.
Näppärät laittavat laventelin kukkia pieniin pusseihin ja näitä tuoksupusseja pidetään vaikka vaatehuoneessa. Itse aion nauttia sinisistä kukkasista mahdollisimman kauan.

Toiveissa olisi jonkinlainen lintulauta, mutta siitä nyt vasta keskustellaan. Viime viikolla linnut kävivät ikkunan takana useaan otteeseen. Täällä päin näkee myös kolibrien ruokintapulloja, mutta niitäkin pitäisi tutkia. Kolibrit tykkäävät punaisista kukista ja niitä nyt ei meillä ole. Nuo taka-alalla olevat orvokit myös huolestuttavat. Täällä päin kukkia vaihdellaan sesongin mukaan ja orvokit ovat kevätkukkia. Nyt nämä pitäisi vaihtaa johonkin muuhun, sellaiseen joka paremmin kestäisi kuumaa kesää, mutta tuntuu varsin turhalta, varsinkin kun orvokit ovat vielä ihan hyviä. 

Muuten Amerikan elo jatkaa samaan malliin, käydään töissä, vaihtelevasti aloitetaan terveellisempää elämää, pelataan golfia. Trump on edelleen presidenttinä, mutta nähtäväksi jää, kuinka pitkäaikainen hän on presidenttinä. 





3.5.17

Matkalla



Kirjoitan tätä lentokoneessa. Yleensä nautin siitä, että koneessa on niin kuin tavoittamattomissa. Olen kuitenkin nyt netin ansiosta kirjoittamassa tätä vaikka itse asiassa olen jossain 11 km korkeudessa ja kartan mukaan juuri ohitimme Goose Bayn. Juuri nyt kaikki on niin hyvin. Istun koneessa, vieressä poika ja mies. Aamu ja matkanteko ei alkanut kovin hyvin. Lentoyhtiö tarjosi vastauksena 'ei':tä moneen ongelmaan. Isoveli soitti Suomesta juuri hetkellä, jolloin olin valmis pillahtamaan itkuun. Voin vaikka toisessa postauksessa kertoa, mitä taas opin lentojen varauksesta ja missä taas kaikki meni väärin.

Mutta nyt olemme koneessa ja juuri nyt kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Yritän antaa pojalle tilaa, jotta hän jaksaa tätä äitiä katsoa muutaman päivän tällä yhteisellä matkalla. Vaikka mieli tekisi koko ajan sanoa, kuinka kaikki on hyvin. Juuri nyt.

Näitä kuvia otettiin tällä viikolla. Ensin hieman kinattiin siitä, koska sinne mäen päälle täytyy kiivetä. Auringonlaskun valoa tarvittiin, mutta ei liian paljoa. Mäen päälle kiivettiin heinikon läpi. Kuvat eivät ole täydellisiä, mutta tunnen oppivani lisää.