Facebook:ssa Lena haastoi ulkomaalla asuvia bloggareita kirjoittamaan, mikä on ulkosuomalaisuudessa parasta. Ensin tuli mieleen, että miten niin parasta ? Ulkosuomalaisuuden negatiivisista puolista olisi helpompi kirjoittaa - kaukana perheestä, kaukana Suomesta, mutta toisaalta vapaaehtoisesti tänne on tultu. Silloin joskus tuli lähdettyä työkomennukselle - ei niinkään hakemaan seikkailuja. Seikkailuja on tullut mukana, mutta elämä on enemmän työtä ja arkea kuin seikkailuja ja juhlaa.
Mikä ulkosuomalaisuudessa sitten on parasta ?
Jossain asioissa minusta on tullut enemmän suomalainen täällä kuin olin Suomessa. Joulukinkkukin on itse suolattu jo monta vuotta. Inspiraation sattuessa leivon ruisleipää ja pullaa. Kalevala lautaset ovat seinällä. Jopa mämmin valmistusta on pohdittu, mutta toistaiseksi siihen vedetty raja.
Amerikkalaisille tulen aina olemaan suomalainen. Olen sinut sen kanssa,että minulla on vahva aksentti puheessa. Eikä tämä minua haittaa ollenkaan, tavallaan saan parhaat kahdesta kulttuurista. Saan olla halutessani se hiljainen (se on Suomesta) tai jos silta tuntuu, voin jutella lentokentällä tuntemattoman kanssa niitä näitä. Voin kehua jonkun hiuksia/asua ihan helposti - ja yleensä juttelen kaikille vastaantuleville koirille.
Minun Suomessa tuoksuvat heinäpelto, märkä saunavihta ja savusauna. Ulkosuomalaisena nautin karjalanpiirakasta munavoilla ABC asemalla, savusilakoista torilla ja kylmästä lonkerosta saunan jälkeen. Minun Suomessa on aina sunnuntai. Ulkosuomalaisen vieraillessa saa ja näkee vain parhaat palat.
Ehkä ulkosuomalaisuus on tehnyt minusta vähän puheliaamman ja muutenkin mieleltään avoimemman. Ulkosuomalaisuus on opettanut pärjäämään maailmalla ja senkin, että joskus huumori on se paras lääke. Toivon, että työssäni asiakkaat ovat jo tottuneet, että minkä suomalainen lupaa, sen se pitää. Pieni itsepäisyys auttaa ulkosuomalaista maailmalla - vai onko se sittenkin se suomalainen sisu ?
