24.8.20

Mylly kuvia - Yates Mill Raleigh NC



Kävimme sunnuntai aamuna kuvaamassa Yatesin myllyä Raleighssa. Normaaliaikaan myllyssä on toimintaa kerran kuukaudessa, tämä museolta näyttävä mylly on toimiva ja vapaaehtoisten ryhmä pitää sitä yllä. Myllyn omistaa North Carolina State University. Vapaaehtoiset myyvät myllyssä jauhettua maissi-ja vehnäjauhoa.

Kuten monet muutkin, niin corona on sulkenut myllyn toiminnan. Itse puistoalue on auki ja kaikki kävelypolut lammen ympärillä.




Yleensä kaikki kuvat ovat olleet ottamiani. Nyt nämä "linnun perspektiivistä" otetut kuvat ovat mieheni ottamia dronella.
Aika vekotin se on, olemme olleet yllättyneitä kuvien laadusta. Toistaiseksi olen pitäytynyt vain ohjeiden antajana.










Tässä alla olevassa kuvassa se nyt on - kutsuttumme sitä Pekka Pörriäiseksi (anteeksi veli, se vain tuli ensimmäisenä mieleen).






Näitä myllynkiviä oli useampia näytillä.


Kuvassa on dronen ohjaaja ja se kuuluisa drone poliisi, joka pitää huolen, että emme riko määräyksiä.




23.8.20

Cape Lookout NC


Elokuun viikonloppureissu tehtiin Pohjois-Karoliinan rannikolle - eteläisempään osaan Outer Banks:a. Idea tähän tuli, kun näin ilmoituksen vuokrattavasta mökistä - ja siinä vähän mainostettiin läheisyyttä Harkers Island:lle - sieltä taas pääsee lautalla tuonne Cape Lookout saarelle. 

Mökkiä ei saanut vähemmäksi kuin kolmeksi yöksi, joten perjantaiksi pyysimme molemmat vapaata - ja torstaina töiden jälkeen suunnistimme rannikkoa kohti. Jos muuten suunnitelmat pitävät, niin se lähteminen aina viivästyy - ja sen oudon paikan löytäminen pimeässä ei ole kivaa. Meillä oli ohjeet, mutta voin kyllä suositella muutamia tarkennuksia, kuten se, että ihan lopussa ajetaan toisen talon pihaan - ja sieltä lapi - ja siellähän se mökki on. Täällä kun ei ole turvallista lähteä koputtelemaan ovia pimeässä.

Löysimme perille. Tosin päädyin soittamaan omistajalle vielä pihalta.

Perjantaina olimme jo lauttaa odottamassa klo 0815. Kun kerran suomalaiselle sanotaan, että siellä täytyy olla puoli tuntia ennen lähtöä, niin sitten siellä ollaan. Olimme ensimmäiset paikalla tosin työntekijät tulivat samaan aikaan.
Lauttaa varten piti olla varaus - ja siinä lahtiessä kysytään, kuinka kauan aikoo olla saarella tai saarilla, koska lautta pysähtyy kahdessa eri paikassa. Lauttaan otetaan ehkä 25-30 matkustajaa - ja kuten muuallakin, maskin käyttö on pakollista lautalla. Matkustajalla saa olla yksi kassi ja toinen tavara, meillä ne olivat taitettavat tuolit. Tämä lautta on vain henkilöliikennettä varten ja kulku tietysti riippuu keleistä. Saarille mentäessä kannattaa muistaa, että omat syötävät ja juotavat täytyy olla mukana - ja roskat tuodaan takaisin mukana.

Tämä sama lautta menee ensin Shackleford Banks saarelle ja sen jälkeen Cape Lookout:lle. Tuolla Shackleford:lla asuu villihevosia, se on seuraava kohde sitten joskus.






Olimme varanneet tuollaisen ATV:n neljäksi tunniksi - ja kokemuksesta sanoisin, että se oli ainakin meille tarpeeksi. Sillä saa ajaa vain tietyillä alueilla, lähinnä rannalla, mutta ei vedessä. Ei saa mennä alueille, joissa on rauhoitettua kasveja tai pesiviä lintuja. Etukäteen vähän jännitin, onko siellä meille tarpeeksi tekemistä, mutta se oli juuri sopivasti. Meillä oli omat voileipäeväät, juotavaa, kävimme uimassa Atlantissa ja vaan istuimme ja tuijotimme horisonttia. Aivan mainio paikka olla erillään muista ihmisistä.
Tosin saimme oudon idean - tänne voisi tulla uudelleen teltan kanssa (me teltassa ?).

Kuvista voisi päätellä, että olimme ainoat ihmiset siellä - ja ehkä sillä, että tulimme ensimmäisellä lautalla on jotain asian kanssa tekemistä. Toisaalta alue on isompi kuin kartasta etukäteen ajattelisi. 









Pohjois-Karoliinassa on kauniita majakoita. Nyt niihin ei kuitenkaan pääse sisälle - kun on tämä corona.

Cape Lookout majakka - vuodelta 1898


Tämä oli näkymä vuokramökin rannasta. Kokeilimme myös mökin varustuksiin kuuluvia kajakkeja. Ranta ei ollut uimiseen soveltuva - jopa kajakin kanssa meitä kehoitettiin käyttämään kenkiä, kun rannassa on terävia osterin kuoria.



Tämä alla oleva kuva vaatii hieman mielikuvistusta. Edelleen yritän ottaa valokuvia -- tähtitaivas ja sen kuvaaminen. Vielä joku päivä se onnistuu.


Lisää linkkejä:

Cape Lookout

Söimme täällä:  City Kitchen

Pelasimme golfia:  Brandywine

20.8.20

Leipä miehen ja naisen tiellä pitää


Voisi sanoa, että pääsin leipomisen makuun jo kansakoulun ekalla luokalla. Olin nimittäin joulujuhlassa Leipuri Pullan vaimo. Silloin en ilmeisesti tuntenut itseäni liian tärkeäksi, kun sivurooli oli ihan sopiva ja minua ei ollenkaan haitannut, että Kuljun kylästä oleva luokkatoveri oli se itse Leipuri Pulla. Muistan, että meillä oli rekvisiittana kovaksi kuivunut patonki. Harmi, että näytelmästä ei ole muuta kuin muistikuva.



Varsinainen pullan leipoja minusta sitten tulikin. Ei leipää, mutta pullaa. Myös mieheni tykkäsi, joten sitä ei  juuri ehtinyt pakkaseen asti. Amerikkaan muuton jälkeen piti totutella kuivahiivaan. Raesokeria ostettiin skandinaavisilta joulumessuilta kovaan hintaan tai tuotiin matkalaukussa Suomesta.



Koronakevät teki minusta leipäfanaatikon. Kesäkuun alun jälkeen ei meillä ole juuri kaupan leipää ollut. Hoidan juurta ja leivon. Korona on lopettanut työmatkailun lähes kokonaan, ainakin yön yli matkoja ei ole ollut. Jos hapanjuurileivonnassa on tarkkaa mitata ja punnita, niin ajan suhteen se on aika joustavaa. Taikinasta valmiiksi leiväksi voi mennä kaksi vuorokautta, mutta siinä ei olla kiinni koko aikaa. Koronakevät antoi aikaa, mutta ainekset olivat vähissä. Kauppojen hyllyt olivat tyhjinä jauhoista. Jos jauhoja sattui olemaan, niiden ostamista rajoitettiin yhteen tai kahteen pussiin. Minulle tulikin tavaksi käydä aina jauhohyllyn kautta, jos niitä jauhoja vaikka olisi tänään.




Leipään ei tarvita kuin kolmea ainesta - vettä, jauhoja ja suolaa. Yhden kerran minulta on jäänyt suola pois leivästä, ja se leipä melkein jäi syömättä. Suurin osa leivistäni on ollut vehnajauhoilla tehtyjä, joskus olen kokeillut osaa spelttijauhoja, mutta vähemmän ruisjauhoja. Se on mielenkiintoista, kun Suomessa käydessä on laukku ollut joskus täynnä ruisleipää.




Viime viikolla sattui mielenkiintoinen tapaus, joka liittyy leipomiseen. Kun lähes kaikki talon vehkeet on netissä, niin ilmastointilaite oli viestitellyt miehelle päivän mittaan, että nyt ei talon viilentäminen onnistu. Olimme lähdössä samana iltana vähän viikonlopuksi reissuun ja minä paistoin leipiä kotona - kolmen leivän jälkeen päätin vielä tehdä perunalaatikkoa. Vähän itselläkin oli lämmin, mutta olin niin tohkeissani, että en huomannut samalla lämmittäväni koko pienen huushollin. Lähdimme illalla rannikolle ja taisi ilmastointilaitekin huokaista, kun leipuri lähti pois. Oli talo sentään sunnuntai iltaan mennessä jäähtynyt.











Leipäinnostukseni sai alkunsa, kun ystäväni Tarja teki upeita leipiä. Kävin myös Eliisa Kuuselan nettikurssia (www.shop.leipapaja.com). Facebookissa on hapanjuuri leipomisryhmiä, jossain jo lähes kaksikymmentä tuhatta jäsentä.