The Bean - Chicago

Bean taitaa olla Chicagon tunnetuin nähtävyys. Virallinen nimi on Cloud Gate ja se on Millenium puistossa Chicagon keskustassa. Teoksen on suunnitellut Anish Kapoor ja The Bean on hänen tunnetuin teoksensa. Olin nähnyt tämän pari vuotta sitten ensimmäisen kerran ja muistan, että puisto kuhisi ihmisiä. Tuntui oudolta olla puistossa ilman ihmispaljoutta. Ilmeisesti johtuen COVID:sta, puisto aukeaa yleisölle vasta kello 8 - kurssin vetäjä oli hakenut kaupungilta luvan, että saimme kuvata siellä kahden tunnin ajan - ja olla paikalla jo auringonnousun aikaan. Oli hieman outoa, että julkinen puisto keskellä kaupunkia voi olla suljettu - puiston ympärillä oli puomit, mutta niistä oli aika helppo päästä yli - ja puistovahtien työtä ei käynyt kateeksi. Onneksi vetäjämme oli ollut kaukaa viisas ja oli ottanut lupapaperit mukaan. 

 Chicagon arkkitehtuuri on mielestäni kivaa, ja sitä voisi lähteä joskus uudelleen katsomaan.  Viikonlopun ohjelma oli aika tiivis. Aloitimme kurssin perjantai iltapäivälla joskus neljän aikaan - ja lähdimme kuvaamaan ehkä kuuden jälkeen illalla, takaisin huoneeseen ja nukkumaan puolelta öin. Aamulla kokoontuminen aulassa puoli kuusi - kuvaamista kymmeneen asti, tauko ja illalla jatkettiin taas lähes puoleen yöhön. Sunnuntaiaamuna viimeinen kuvaus - lähtö puoli kuusi ja takaisin huoneessa kymmeneltä, ja huoneen luovutus viimeistään yhdeltätoista...  Toisaalta viikonloppu meni nopeasti, mutta muutaman kerran mietin, oliko tässä mitään järkeä.

Chicagossa - elokuu 2021

Vietimme elokuun lopussa kuuman viikonlopun Chicagossa - lämpötila huiteli +35C tienoilla ja tuntui, että ulkona suorastaan suli. Chicagon lempinimi Windy City (tuulinen kaupunki) ei oikein sopinut. Syy reissuun oli valokuvauskurssi, jonka piti aikoinaan olla 2020 elokuussa, mutta johtuen koronasta oli siirretty vuodella eteenpäin. Suurin osa kurssiajasta vietettiin ulkona, mutta sen vähän minkä vietimme sisällä, maskit olivat kaikilla käytössä. Minulla oli pieniä teknisiä vaikeuksia kurssilla - jostain syystä roska, jonka olin jo aiemmin epäillyt olevan kameran sensorissa, oli yllättäen tullut isommaksi ja harmitti ehkä liiankin kanssa. Tietysti jos jaksaa tehdä editointia, niin roskat saa pois, mutta harmitti kuitenkin. Kurssin vetäjä Kirsten oli paikallisia ja tiesi, minne kannattaa mennä ja milloin.

Chicagossa oli samana viikonloppuna triathlon kisa - ja 4000 osallistujaa ei voinut olla näkemättä. En ole ennen nähnyt niin monta polkupyörää hotellin hississä, mutta ymmärtäähän sen, että kalliista pyörästä kannattaa pitää huolta.

Pääsin myös maistamaan ensimmäistä kertaa kuuluisaa chicagolaista pizzaa  - joka oli kyllä yllättävän paksu. Halusin kuitenkin olla kohtelias vieras ja söin pizzani viimeistä murua myöten. Seuraavalla kerralla haluan kuitenkin sellaisen ohutpohjaisen pizza. Pizzaa syötiin Lou Malnatin pizzeriassa.

Olin ollut Chicagossa aiemmin, mutta kun kuulin, että kuvaamme suihkulähdettä, en tiennyt mistä oli kyse. En myöskään tajunnut, että kuvaamme suihkulähdettä noin neljä tuntia yhteensä. 

Suihkulähde on nimeltään Buckingham Fountain tai oikeammin Clarence F. Buckingham Memorial Fountain ja se on valmistunut 1927. Suihkulähde on toiminnassa toukokuun ja lokakuun välisenä aikana - aamu klo 8:sta iltaan asti. Kerran tunnissa suihkulähde suihkuttaa vettä yli 45 metrin korkeuteen ja illan pimetessä mukaan tulevat erilaiset valot ja musiikki. Nykyään suihkulähteen toiminta on kokonaan automatisoitu, mutta alkuperäiset pumput ovat edelleen käytössä. Vuosina 1927-1972 - kaksi insinööriä vastasi suihkulähteen toiminnasta paikan päällä. Sen lisäksi, että suihkulähde oli upea katseltava, tuo tekniikkapuoli oli myös kiinnostavaa.

Suihkulähteen lisäksi harjoittelimme valojuovien kuvaamista - onnistuu pitkillä valoituksilla ja jalustaa käyttämällä. Parasta oli jos onnistui valokuvaamaan ohimenevän bussin. Tämä vaatii paljon lisää harjoitusta, mutta tuskin olisin tätä edes kokeillut ilman kurssia. 

Samalla, kun itse olin kurssilla, Harri kuvasi dronella ja linkin takana löytyy toisenlainen perspektiivi suihkulähteeseen.

Kamera ja linssit ovat nyt puhdistettavana ammattilaisen toimesta ja uusia kuvia tulee, kunhan saan kameran takaisin.

Pizza

Buckingham Fountain

 

Solheim Cup - Toledo Ohio 31.8. - 6.9.

Viime viikko kului suurimmalta osalta vapaaehtoistyössä Solheim Cup:ssa - itselle kerta oli kuudes ja ensimmäinen jo vuonna 2009 Chicagossa. Aikaisempia Solheim Cup juttuja löytyy täältä ja vaikka täälta.

Edellinen Solheim Cup oli 2019 Skotlannissa Gleneagles kentällä.

Tänä vuonna kisat sattuivat aika kiireiseen aikaan ja yleensä aamupäivät vastailin sähköposteihin ja iltapäivällä tein mitä käskettiin kentällä. Toledo (Ohio)  ei ehkä ole kaikkein hohdokkaimpia paikkoja, - kaupungin tunnetuin golfin ystävä on Jamie Farr, jonka tapasin Coloradon Solheim Cup:ssa. 

Vapaaehtoisena sitoutuu olemaan töissä 3 päivää - ja itsellä vuorot olivat klo 1200-1800 kahtena päivänä ja viimeisenä päiväna klo 0530-1200. Tuo viimeisen päivän vuoro oli hauska - ensimmäiset pelaajat aloittivat klo 0715 ja aurinko nousi jotain klo 0700 aikaan. Istuin puolitoista tuntia lähes pimeässa vahtimassa lyöntipaikkaa otsalampun valossa. Tällä kertaa olin töissä 13. reiällä , joko lyöntipaikalla, väylän vieressä tai sitten griinillä.

Ennen varsinaisen kisan alkua, joukkueet harjoittelivat - alla USA:n joukkue harjoituskierroksella.

Euroopan joukkueen kapteeni Catriona Matthew on skotlantilainen. Yhteensattumaa sekin, että Ohiossa kentän nimi oli Inverness ja myös Skotlannista löytyy samanniminen kenttä. Alla olevassa kuvassa on ranskalainen Celine Boutier.

Taisi johtua skotlantilaisesta kapteenista, mutta Euroopan joukkueen bägien pohjassa oli Nessien kuva (Loch Nessien hirviö).

Alla olevassa kuvassa vasemmalla on kapteeni Matthew ja keskellä varakapteeni Laura Davis. Laura on 57 vuotias ja viime kuussa olleessa British Open kisassa hän selvitti itsensä kirkkaasti jatkoon viikonlopun kierroksille. Suzann Pettersen oli toinen varakapteeni ja hänhän upotti voittoputin 2019 Skotlannin Solheim Cupissa.

Ehkä olen ollut vapaaehtoisena liian kauan, mutta välilla se on aika tylsääkin ja odottamista. Vapaaehtoiseksi pyrkiessä saa toivoa, mitä työtä haluaa tehdä. Itse olen yleensä sanonut, että en halua olla kaupassa töissä enkä parkkipaikalla ohjaamassa autoja.

Eli joskus sitä vaan istuu tuolissa ja odottaa, että jotain alkaisi tapahtumaan....

Vapaaehtoiset puetaan eri tehtävien mukaan univormuihin tai oikeastaan vapaaehtoinen sitoutuu ostamaan tarvittavan paidan, takin ja hatut. 

Mitä sitten tein - kisan ollessa käynnissä hoidin lyöntipaikalla  naruja, joilla katsojat pidettiin vähän kauempana.

Joskus hoitelin naruja vain ruohonleikkureille.... 

Aikaisemmissa kisoissa on ollut "olkaa hiljaa" kylttejä.  Hieman outoa, että niitä ei täällä ollut - ja että niiden sijaan oli kylttejä, joissa kehoitettiin yleisöä pitämään enemmän ääntä.  Miksi sitten tämä oli outoa ? Tänä vuonna, eivät eurooppalaiset kannattajat voineet matkustaa USA:han kannustamaan omia pelaajia johtuen COVID19 matkustusrajoituksista, joten kannustajat olivat 99% USA:n joukkueen kannattajia.

Jos minulle olisi sanottu 2009, että joskus on suomalainen pelaaja Solheim Cupissa - en olisi asiaa uskonut. No nyt se sitten tapahtui - Matilda Castren oli ensimmäinen suomalainen pelaaja, joka valittiin kisaan kapteenin valintana. Seurasimme Matildaa - kahtena ensimmäisenä päivänä hän pelasi ruotsalaisen Anna Nordqvistin kanssa paripeliä ja kolmantena päivänä matsin amerikkalaista Lizette Salasta vastaan. Matildan pelit menivät - kaksi  voittoa Annan kanssa, yksi tappio ja lopuksi voitto Lizetteä vastaan, näillä numeroilla hänen tuloksensa oli kokonaisuudessa toiseksi paras koko Euroopan joukkueessa.

Alakuvassa Anna Nordqvist.

Matildan avauslyönti

Solheim Cup päättyi maanantaina Euroopan voittoon. Tämä Euroopan voitto USA:ssa pidetyssä Solheim Cupissa oli vasta historian toinen - ensimäinen oli 2013 Coloradossa.  Voitosta teki vielä mahtavamman se, että Matilda teki 18. reiällä sen ratkaisevan putin, jolla voitto ratkesi. Melkein tuli itku - mielestämme Matilda on upea Suomen lähettiläs maailmalla. Vain minuutteja ratkaisevan putin jälkeen, Matilda kirjoitti nimikirjoituksia griinin ympärillä oleville lapsille niin kauan, kun heitä riitti.

Seuraava Solheim Cup on 2023 Espanjassa - vapaaehtoispaikat tulevat hakuun vuotta aiemmin !

Hyvä Matilda, Hyvä Suomi !