26.4.21

Mansikkahöllöä



Mansikka-aika Pohjois-Karoliinassa alkaa jo huhtikuun puolella - ensimmäiset poimintapaikat olivat auki jo viime viikolla. Ainakin tässä lähellä olevat mansikkatarhat tuntuvat luottavan asiakkaiden enimmäkseen poimivan marjansa - Facebook…a kannattaa seurata, että tietää, koska pellot on poimittu tyhjäksi - ja koska taas pääsee poimimaan. Monilla on mansikkapeltojen lisäksi myös muuta bisnestä - on jäätelö- ja ruokakioskeja ja bändejä soittamassa. 

Osa mansikoista syötiin jäätelön kanssa (hyvää) ja lopusta tein mansikkahöllöä (myös hyvää).
Piti oikein soittaa äidille ja kysyä - mikä se mansikka-maito-leipä juttu oli, mitä lapsena syötiin ? Tätä ennen olin googlannut ja etsinyt oikeaa vastausta - lähin arvaus oli maininta karjalaisesta mustikkajälkiruoasta, jonka nimi oli "mustikkamöllö".  No "möllöä" meillä ei ole koskaan syöty, vaikka ainesosat olivat tuttuja - mustikoita, leivänpalasia, maitoa - siinä "möllön" ainekset.

Mansikkahöllö

Mansikoita
Maitoa
Leivänpala leikattuna pieniksi paloiksi
Vähän sokeria

Osittain survotut mansikat, maito, leivänpalaset ja sokeri yhdistetään.  Jaetaan kristillisesti syöjien kesken. 
Höllö siis syödään lusikalla.


Jos höllöstä jää leipä pois, siitä tulee vain mansikkamaitoa. Minä en juuri maitoa käytä paitsi kahvissa, mutta höllö maistui ihan kesältä.


 

11.4.21

Meillä on omat lakanat !


Tuo otsikko on lainaus Sinikka Nopolan kirjasta Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla

Jos länsisuomalainen joutuu olosuhteiden pakottamana yökylään, hän minimoi aiheuttamansa vaivan. Hän huutaa jo ovelta "Minulla on omat lakanat"

Valitettavasti en ollut juuri perehtynyt Sinikka Nopolan tuotantoon ennen hänen aikaista kuolemaansa tammikuussa 2021. Jostain lehtiartikkelista näin tuon lainauksen ja sehän sopii niin hyvin länsisuomalaiselle.

Viime vuonna moni reissu peruuntui koronan tähden. Muistan sanoneeni viime huhtikuussa äidille, että juhlitaan sitten ensi vuonna. No tilanne ei ole juurikaan muuttunut vielä matkustamisen suhteen ja juhlistimme äidin syntymäpäivää etänä aiemmin tällä viikolla. Toivon mukaan matkustussunnitelmat toteutuvat kesällä. Ehkä otamme omat lakanatkin mukaan.

Kukkakuvat ovat Raleigh:sta - paikallisen TV aseman vieressä on varsin suosittu alppiruusupuisto ja kukinta on jo ennen huhtikuun puoliväliä hyvässä vauhdissa. Olen taas rajannut kuvani kukkiin, vaikka puisto kuhisi ihmisiä ja valokuvaajia. Paikka on suosittu perhekuvauksiin ja hääpotretteihin. Puistossa vietetty aika taisi olla pisin aika, jonka olen ollut ulkona tällä viikolla. Siitepölyn määrä on ollut nyt huipussaan - ja joko silmät tai kurkku alkavat kutisemaan ja nenä on tukossa. Oikeastaan tämä aika ja sitten elokuun kuumuus on ne kaksi asiaa, joista vähiten välitän täällä Karoliinassa.








En ole vuoteen käynyt ostamassa vaatteita oikeasta kaupasta, paitsi jotain alusvaatteita tai sukkia. Tällä viikolla kävin ihan tarkoituksella vaatekaupassa - sinne piti ihan varata aika, ottavat yhden asiakkaan kerralla. Minua ei varaus harmittanut, ainoastaan jännitti, että varaan ajan - ja sitten siellä ei ole mitään, joka sopii/mahtuu ja josta tykkään tai mitään, jonka maltan ostaa. Kaupan ovi avattiin, kun olin oven takana - ja seuraavaksi piti käydä läpi kysymyksiä - onko kipeä/onko oireita/odottaako testituloksia ja onko rokotettu. Aikavaraus oli yhdelle tunnille - mistä taisin käyttää juuri puolet. 

Myyjä oli alunperin Ranskasta ja hän kyseli, mistä olen kotoisin. "Ah Finlande --- un point" (Suomi -- yksi piste).  En ollut kuvitellutkaan, että joku täällä tietäisi Suomen vaatimattomasta euroviisumenestyksestä - no ehkä Lordia lukuunottamatta. Liikkeen toinen työntekijä katsoi meitä vähän ihmeissään. Löysin jotain vaatetta loppujen lopuksi, nyt tarvitaan vain mahdollisuuksia käyttää niitä. Minussa on vielä vähän sitä vanhempaa käsitystä arkivaatteet, pyhävaatteet, työvaatteet jne vaikka tiedän, että yleisesti ajattelu on paljon muuttunut.


Sain tällä viikolla loppuun Kristin Hannahin äänikirjan The Four Winds. Äänikirjoissa on ollut vähän taukoa, kun ajamiset ovat vähissä ja yleensä kuuntelen kirjoja ajaessa. Kristin on tunnettu suosituista - myös historiallisista kirjoista, joita on käännetty myös suomeksi. Tämä uusin kirja sijoittuu 1930 luvun Amerikkaan ja aikaan, jolloin monet lähtivät Kaliforniaan paremman elämän toivossa. Kirjassa on elokuvan ainekset ja olisi yllätys, jos tästä ei tule elokuvaa. Kirja sai ajattelemaan enemmän sitä taustatyötä, jota kirjailijan täytyy tehdä, että asiakohdat ovat kohdallaan. Enemmän juonta paljastamatta sai minutkin miettimään, onko jotain tällaista tapahtunut Amerikassa.
Aina jonkun paremman kirjan päättyessä tulee vähän kaiho olo, mistä seuraava kirja, joka on yhtä kiinnostava.