1973 USAn laivaston DC-3 lentokone putosi Islannin etelärannikolla. Onneksi kukaan ei menehtynyt onnettomuudessa. Jostain syystä siitä, mitä koneesta on jäljellä on tullut suosittu kohde turistien keskuudessa. Suosittu kyllä, mutta ei siinä mielessä kuin monet muut Islannin kohteet - syynä on se, että tänne pitää patikoida jonkun matkaa parkkipaikalta. Meillä matkaan kului 45 min suuntaansa ja valitettavasti tämä maasto ei ollut kovin mielenkiintoista eikä koneen jäännöksiä nähnyt kuin ihan lopussa. Olimme liikkeellä aikaisin aamulla, mutta koneen luona oli jo pari ihmistä kuvaamassa, hetken odotettuamme saimme oman vuoromme. Tämä on kohde, jonka näkemiseen riittää kerta. Alunperin luultiin, että koneesta loppui polttoaine - myöhemmin on tullut ilmi, että putoaminen johtui lentäjän virheestä.
Yleisenä havaintona lähes kaikki nähtävyydet olivat ilmaisia, mutta parkkeeraamisesta piti maksaa lähes joka paikassa. Jossain se oli helppoa, mutta ei ihan kaikkialla. Saa nähdä tuleeko sakkoja postissa paikoista, joissa emme onnistuneet maksamaan.
Lunnien kuvaaminen (tai edes niiden löytäminen) oli Islannin toivelistalla. Nämä hassunkurisen näköiset linnut tulevat Islannin rannikolle toukokuussa pesimään. Reittimme ei varsinaisesti suosinut alueita, joissa niiden näkeminen olisi ollut helpointa, mutta onneksi meillä oli tuuria Vik:n kaupungin rannalla. Lunnit hakevat ruokansa mereltä - ja yleensä niiden näkeminen on helpompaa aamulla tai illalla. Lunnit käyttävät samaa pesää vuodesta toiseen - ja molemmat lunni vanhemmat hoitavat sitä yhdessä. Tavallisesti lunni munii vain yhden munan ! Lisäksi lunni pariskunnat pitävät yhtä jopa 20 vuotta.
Lunnit elävät yhdyskunnissa, niin jos löytää yhden lunnin, varmasti löytää monta muutakin. Korkeat rantatörmäät antavat niille rauhan ainakin ihmisiltä. Kuvaamani lunnit olivat aika korkealla rannasta, joten kovin lähelle en päässyt. Läheinen Durholaeyn alue on suljettuna kesällä iltaisin ja aamuisin, jotta lunneilla säilyy pesärauha.
Lunneilla on keväällä ja kesällä kirkas oranssinen nokka - talvisin se vaihtuu harmaaseen. Oranssinen nenä auttaa tunnistamaan toisia lunneja - ja tasa-arvoisesti oranssinen nokka on kaikilla lunneilla. Lunni sukeltaa varsin syvälle kalastamaan ruokaa - mutta sen lentäminen näyttää vähän koomiselta - onpa sitä verrattu jopa lentävään rugby palloon.
Koska olin etäällä linnuista, käytin 150-600 mm objektiivia - se taas on sen verran raskas, että valitettavasti kuvat eivät ole ihan niin tarkkoja kuin olisin toivonut. Sen verran lunneihin ihastuin, että selkärepussa on nyt lunni riipus ja jääkaapissa lunnimagneetti.
Teimme 4 yön mittaisen matkan Islantiin viime viikolla. Islanti oli yksi kohteistani sillä listalla #60thingsbefore60. Lähtemisen teki helpommaksi, että Icelandair aloitti suorat kausilennot Raleigh NC:sta Keflaviikkiin toukokuussa 2022. Lentoaikaa suoralla lennolla oli 6 tuntia menomatkalla ja melkein 7 tuntia takaisin tulessa. Olimme molemmat käyneet vain Keflaviikin kentällä välilaskun ajan, joten reissu ’tulen ja jään’ maahan oli molemmille ensimmäinen. Vaikka uutisissa mainittiin maanjäristyksen uhka ja mahdollinen tulivuoren purkautuminen, tällä reissulla nähtiin vain jäätä.
Blue Lagoon kylpylä aukeaa aamulla jo kello 9 - joten matkamme jatkui sinne suoraan lentokentältä. Tämä kylpylä taitaa olla tuttu kaikille Islannin kävijöille ja siitä on tullut suosittu turistikohde. Islantilaiset rakastavat kylpemistä ja paikallisia kylpypaikkoja on jokaisessa kylässä, niiden hinnat ovat paljon edullisemmat tähän verrattuna. Blue Lagoon on siis ulkoilmakylpylä, jossa kylvetään lämpimässä 37-40 C vedessä - vesi tulee geotermisestä lähteestä 2 km syvyydestä ja johtuen mineraaleista, vesi on vaaleansinistä ja vähän maitomaista. Etukäteisvaraus tarvitaan sisäänpääsyyn. Kylpemisen lisäksi alueella on höyrysauna ja tavallinen sauna. Lippujen hintaan sisältyy myös kasvomaski ja on alueella myös tarjolla virvokkeita - eikä niitä varten tarvitse tulla pois altaasta.
Täällä kuten muuallakin Islannissa pärjää hyvin englannilla ja palvelu on ystävällisistä, myöhemmin viikolla huomasimme, että maassa on myös paljon puolalaisia työntekijöitä. Vastaanotossa osataan neuvoa ensikertalaisia ja myös pukeutumistilassa on työntekijöitä auttamassa. Suomalaiselle eivät kylpemiseen liittyvät säännöt ole outoja, mutta työntekijät saattavat neuvoa, jos joku noviisi ei ymmärrä peseytyä ennen kylpemistä. Talon puolesta saa pyyhkeen ja uimapuvunkin voi vuokrata, jos oma olisi jäänyt kotiin. Oma lokero suljetaan rannekkeella, samalla rannekkeella voi maksaa juomia ja ruokaa - kannattaa muistaa oman lokeron numero, muuten poislähtö voi viivästyä.
Olimme kylpylässä pari tuntia, joka taitaa olla minimi aika. Olin ehkä yllättynyt, mutta tykkäsimme molemmat tästä ja ehkä paremmalla säällä siellä olisi voinut viihtyä kauemmin. Blue Lagoonin saunassa tapasimme suomalaisen pariskunnan ja löylynheitosta ei tullut ongelmaa.
Toinen kylpeminen tapahtui paikassa nimeltä Secret Lagoon - täällä taas enemmistö oli paikallisia ja vain muutama turisti. Kylpylän pukeutumistilat ja suihkut olivat vaatimattomammat verrattuna Blue Lagooniin, mutta tunnelma oli hieno. Jos Blue Lagoonissa suurin osa suihkuista oli yksittäisiä koppeja ovella, niin täällä oli avoin suihkuhuone. Altaan lämpötila oli samanlainen kuin Blue Lagoonissa, mutta myös lämpimämpiä paikkoja oli. Secret Lagoonin sanotaan olevan Islannin vanhin kylpylä vuodelta 1891. Altaan vieressä on kuuma lähde ’Litli Geysir’, joka tuo lämpimän veden altaaseen. Olin etukäteen ajatellut, että rikin haju vaivaisi enemmän - silloin tällöin sen huomasi, mutta ei häiritsevästi.
Lyhyt video kuvattuna puhelimella - tästä lähteestä tulee lämmin vesi altaaseen.
Kävimme Blue Lagoonissa vielä toisen kerran - sen sijainti lähellä lentokenttää sopi suunnitelmiin. Toisella kerralla emme tarvinneet enää opastusta - ja osasimme mennä paikkoihin, joista tykkäsimme ensimmäisellä kerralla. Ainoa ongelma tuli poislähtiessä, kun olin unohtanut lokeroni numeron. Siina oli jo tuskan hiki otsalla, kun jouduimme avaamaan useita lokeroita, ennen kuin löysin vaatteeni. Kävimme vielä syömässä ja sen jälkeen kentälle - ja paluulennolle.
Jos - ja kun menemme uudelleen Islantiin - kylpeminen on varmasti suunnitelmissa. Uskon, että Blue Lagoon on nyt nähty ja ensi kerralla kylvemme uusissa vanhoissa paikoissa.
Matkalla Floridaan pysähdyimme Georgian osavaltiossa - Jekyllin saarella, joka on itse asiassa valtionpuisto (state park). Ajoaikaa Pohjois-Karoliinasta noin 6 tuntia. Kohde on suosittu rantalomana - sitä se oli jo yli 100 vuotta sitten. Amerikan varakkaat suvut kokoontuivat tänne lomilla ja väitetään jopa, että USA:n keskuspankki perustettiin täällä 1910.
Nämä kuvat ovat Driftwood rannalta ('ajopuut) - rantaa mainostetaan USAn romanttisimmaksi rannaksi. Kävimme katsomassa rantaa heti perille päästyä - ja en ollut ikinä nähnyt niin monia valokuvaajia yhdessä paikassa. Siinä oli hääkuvausta, odottavien äitien kuvausta, koulun päättäjäiskuvausta, lapsien kuvaamista ja nimenomaan ammattilaiset asialla. Päätimme palata takaisin vähän myöhemmin illalla.
Jekyllin saarelle ajaessa kaikki joutuvat maksamaan pysäköintimaksun, tämä on sinällään hieno - varsinkin, kun saarella on hyvät pysäköintimahdollisuudet. Tosin saari on niin pieni, että sinne päästyään polkupyörät ja golf autot ovat kätevämpiä kulkuvälineitä. Oma vierailumme oli aika lyhyt, joten pyörien kokeilu jäi väliin.
Kävimme myös toisella rannalla St Andrews, joka sijaitsee saaren eteläkärjessä.
Mother's Day special 36 holes of golf
Pelasimme äitienpäivänä golfia oikein kunnolla. Kaksi 18 reiän kierrosta. Kierros meni vaihtelevasti, yksi alligaattori nähtiin kierroksen aikana. Muutama pallo meni väylän ulkopuolelle, mutta niitä ei lähdetty hakemaan (alligaattorit).
Tämä kuva on valitettavasti aika kehno, mutta kun olimme palaamassa majapaikkaan, liikenne pysähtyi ja odotimme, kun aika mohjale alligaattori ylitti tien - ja vielä suojatien kohdalta.
Matka oli välietappi matkalla Floridaan. Päätin olla lentämättä tänä vuonna myyntikokoukseen ja kun Harrikin oli vapaana auttamaan ajamisessa (Harri ajoi suurimman osan), päätös oli helppo. Jekyllin saarelta riitti vielä kolmisen tuntia Orlandoon.
