Karjalan matka 11.7.-13.7.2014 - Osa 1

Kuuterselka 1944 muistomerkki

Kuten jo edellä vihjailin, Suomen reissuun kuului myös matka Karjalan kannakselle ja olin onnekas, koska mukana olivat omat vanhempani eli maailman parhaat matkaoppaat tälle osuudelle. Olin menestyksekkäästi välttänyt matkustelua itä naapuriimme  - jollei lasketa matkaa Tallinnaan vuonna 1985, joten Karjalan kunnaiden lisäksi sain myös pienen kosketuksen nyky Venäjään. 

Matkan pääkohde oli taivallus äitini kotikylään - Inkilän kylä Kuolemanjärvellä. Autolla näihin kohteisiin ei pääse, joten saimme hyvän annoksen liikuntaa päivän aikana.

Alla olevassa kuvassa vilkutan hieman hermostuneesti - bussi on jättänyt meidät neljä tienvarteen reppujen kanssa ja luvannut poimia uudelleen 5 tunnin päästä sovitusta tienhaarasta, joka ei siis ole sama kuin mistä lähdimme. 

Alla kuva kylän koulun portista, yksi harvoista jäljelle jääneistä asioista.

Seurasimme tienpohjaa suurimman osan aikaa, mutta suuret lammikot ja muut esteet pitivät meidät tarkkaavaisina. Näimme eläinten jälkiä, mutta emme tavanneet ihmisiä emmekä hyttysiä ja paarmoja suurempiä eläimiä retkellämme.

Alla on näkymä Inkilän kylän peltoaukealta. Näimme omenapuun, ruusupensaita ja ison kuusiaidan. Söimme eväämme äidin kotipaikan vieressä - otimme valokuvia ja pienen levon jälkeen oli aika jatkaa matkaa paikkaan, mistä bussi meidät taas noutaisi.

Alla vielä nykykartan mukainen sijainti matkallemme - yövyimme Terijoella. Ehkä olen itsekin joskus ihmetellyt, miksi siellä Karjalassa täytyy käydä ja siihen löytyi vastaus. Kiitos äiti ja isä tästä matkasta !