Viikonloppu Mainessa - 18-20.10.2019


Reilut viikko sitten olin Mainen osavaltiossa naisten valokuvaus retriitissä. Alku oli vähän masentava, kun myrskyn jäljiltä yöpaikkamme oli osittain vailla sähköjä - osassa talossa oli sähköt,  osassa ei. Osallistujia oli 7, olin tavannut osan aikaisemmin  ja se yhdistävä tekijä meille kaikille oli innostus valokuvaukseen. Olimme eri-ikäisiä, ympäri USA:ta, ja ilman valokuvausinnostusta olisimme tuskin tavanneet.. Lukuunottamatta sähkötilannetta alussa, nämä retriitit yleensä ovat kaikilla mukavuuksilla - on ruokaa, juomaa, ja kivaa tekemistä. 


Emme joutuneet itse kokkaamaan ruokaamme, talon mukana tuleva kokki piti huolen ruokailuista.
Valokuvausintoilijoita kun ollaan, niin tietysti kaikkea piti ensin kuvata. Nämä kuvan salaatit olivat paitsi kuvan kauniita, myös maukkaita.





Meillä oli myös drinkkiopetusta, oikein mitattiin ainekset ja jopa sheikattiin. Drinkeissä oli myös aineksia luonnosta, oli kuusen neulasia, katajanmarjoja, mustikoita.



Lounasvoileipiä kuvattiin ahkerasti ennen kuin ne maltettiin syödä. Pöydän kattauksessa oli salviaa koristeena.


Oma suosikkini taitaa olla ruoan kuvaus. Ensin kuvasimme yhdessä kahvikakkua ja kakun kuorruttamista. Se, että minulla on 50 kuvaa tästä, voi tuntua omituiselta, mutta onhan kakku kiitollinen kuvattava. Ei liiku, on kärsivällinen ja sen voi lopuksi syödä.






Yhteisharjoitusten jälkeen oli oman harjoituksen vuoro. Keittiöstä sai ottaa mukaansa leivonnaisen ja muuta rekvisiittaa. Aloitin oman osuuteni yläkerran vessassa, siellä oli mielestäni paras valo.


Vessan jälkeen siirryin ulos ja lisäsin ruudullisen huovan kuvaan. Loppujen lopuksi skonssista puuttui  puolet, mutta se on yksi ruokakuvauksen parhaista puolista, se syöminen.


Meillä oli myös makrame tunti ja saimme jokainen valmiiksi kukka-amppelin. Sekin on hankalaa, se kuvaaminen ja tekeminen samalla. Kärsivällinen opettaja jaksoi laskea solmuja, kun me emme enää jaksaneet.



Viikonloppu oli rentouttava ja oli ihana viettää viikonloppu jotain ihan muuta tehdessä kuin tavallisesti. Olen arka menemään näihin yksinäni ja stressaan moneen kertaan kaikkia yksityiskohtia, mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Tämä on se oma tapani valmistautua, huolehtia ja murehtia mahdollisimman paljon etukäteen, ja sitten yleensä kaikki menee ihan hyvin.
Nyt sitten seuraavaa valokuvaus kokoontumista suunnittelemaan.  

0 comments