San Francisco - ne pakolliset kuvat ja liikenteestä

San Francisco muutamassa kuvassa -

Merileijonien luo opastetaan kylteillä vaikka omaan nenään luottaminen on ihan yhtä hyvä tapa. Nämä veijarit eivät tuoksu kovin hyvältä. Ja pitävät omituista ääntä. (Fisherman's Wharf).

Painted  Ladies talot vaikuttivat haaleammilta luonnossa kuin olisin osannut odottaa.

Golden Gate siltaa katsoimme 'toiselta puolen' eli sillan yli kaupungista päin tullessa ja ensimmäinen exit ja kiipeäminen vähän ylemmälle mäkeen ottamaan kuvia (siis auto kiipesi, emme me). Hiukan hirvitti tuon pienen valkoisen jollan ja ison laivan kohtaaminen, mutta hyvin ne selvisivät.

Lombard kadulle tulimme mäen toiselta puolen - etsimme missä se kuuluisa kiemurainen katu on, ja löysimme itsemme mäen päältä....arki-iltana ei juuri ollut jonoa.

Halusimme syödä Chinatown:ssa, joka oli helpommin sanottu kuin tehty - tykkään itse kiinalaisesta ruoasta, mutta sellaisessa paikassa, jossa on valkoiset pöytäliinat. Loppujen lopuksi saimme ruokaa ja ihan hyvääkin.

Oma lempikuvani kaupungista - otettu aikaisin aamulla Ferry Buildingin edessä.

Siitä liikenteestä. Luulin, että lähes 10 vuotta Bostonin liikennettä olisi jonkinlainen koulu amerikkalaiseen liikenteeseen ja ruuhkiin, mutta kyllä San Francisco yllätti. Asuimme kaupungin ulkopuolella ja sen jälkeen, kun olimme syöneet Chinatown:ssa, hotellille meno kesti tosi kauan. Taisimme olla Bay Bridge sillalla tunnin. Ja miksi sitten asuimme kaupungin ulkopuolella, johtui siitä, että emme halunneet maksaa kovaa hintaa keskustassa asumisesta - ja sitten saimme maksaa siitä istumalla autossa hieman kauemmin.  

Näin muuten TV:ssä, että Highway 24:lla syntyi vierailumme aikana kaksi vauvaa, joten emme tainneet olla ainoat  ruuhkan yllättämät.

Kokeilimme myös muita kulkutapoja. BART eli Bay Area Rapid Transit oli helppo käyttää (jopa meille vanhemmille). Ja junassa, kun tutki omaa puhelinta, sopeutui joukkoon ihan hyvin. Ja jos parkkeeraminen on San Franciscossa kallista, niin BART asemalla se oli lähes ilmaista (meillä maksoi yhden dollarin).

Alcatrazin jälkeen, kun Harrin askelmittari ilmoitti, että on kävelty tarpeeksi - pääsimme myös testaamaan Uber:a. Ihana keksintö ja helppoa kuin mikä - auton saanti kesti 3 minuuttia ja valkoinen (puhdas) Prius kiidätti meidät juna-asemalle. 

Matkanteko jatkui San Franciscosta etelään - ja siita jatketaan !