Kiitospäivänä



Kiitospäivää vietetään Amerikassa aina marraskuun neljäntenä torstaina. Mielestäni tämä on se suurin paikallinen juhlapäivä - jouluakin suurempi, jolloin ihmiset matkustavat pitkiäkin matkoja päästäkseen syömään kiitospäivän illallista perheen kanssa.  Kiitospäivän ruoan laittamisessa menee monta tuntia - on kalkkunan paistamista, on lisäkeruokia, on piirakoita ja tietysti itse tehtyä karpalohilloa.  Butterball ja muut kalkkunan toimittajat pitävät yllä 800-numeroita, johon epätietoiset kalkkunanpaistajat saavat soittaa 24/7. Syömisen jälkeen, iltapäivä kuluu jalkapallon katsomiseen TV:stä.  Ulkomaalaiselle Kiitospäivä on vähän outo juhlapäivä, kun ei vastaavaan ole tottunut. Amerikkalaisen taas on vaikea ymmärtää, että Suomessa ei ole Kiitospäivää. 

 Kiitospäivä muistoja - 

NH:ssä asuessamme, ystäväni K kutsui meidät useasti luokseen Kiitospäivän illalliselle. Vitsailimme usein, että hän järjesti ne meille ulkomaalaisille ja muille yksinäisille tai orvoille. K on aiemmin ollut B&B:n pitäjänä, joten kutsujen järjestäminen on hänelle toinen luonto. Mieleen on jäänyt kalkkunan näköiset voinapit - eihän niitä malttanut edes syödä ! 

Toinen ystävä pariskunta laittoi kalkkunan ja all the fixings viikkoa ennen Kiitospäivää meille. He matkustivat varsinaisena pyhänä tyttäriensä luo, mutta halusivat tehdä meille oman Kiitospäivän.

Ja kuten tapana täällä, molemmissa tapauksissa palasimme kotiin ruokapakettien kanssa. Leftovers'ien mukaan lähettäminen on melkeinpä sääntö.

Ei ehkä juuri Kiitospäivän aattona, mutta olen ollut työkokouksessa Plymouth MA:ssa - minut oli kutsuttu yksityiskotiin neuvottelemaan projektista. Jossain vaiheessa kodin omistaja kehoitti minua katsomaan ikkunasta ulos - ikkunasta näkyi Plymouth Rock. Mielestäni kivi oli paljon pienempi kuin olin odottanut. Rantautuiko Mayflower laiva tälle kivelle, siitä taitaa olla muutama eri versio olemassa.

Me saimme lapsen kotiin pitkästä aikaa - emme olleet nähneet toukokuun graduation:n jälkeen. Melkein kaksikymmentä vuotta tässä on mennyt, mutta vihdoinkin Kiitospäivä  tuntui oikealta.

4 comments

  1. Te taidatte olla jo ihan amerikkalaistuneita ja konkareita tällaisissa perinnejutuissa :) Itse vasta totuttelen kaikkeen. Nähtäväksi jää tuleeko kiitospäivästä mulle jossain välissä merkityksellinen juhla..

    ReplyDelete
  2. Sen verran amerikkalaistuneita, että oli kiva saada poika kotiin pitkästä aikaa. Myönnän, että söimme myös kalkkunaa mutta lisäkkeenä oli rosollia, jota piti tehdä lauantaina jo lisää !
    Ja täytyy sanoa, että pitkä viikonloppu on aina kiva asia !

    ReplyDelete
  3. Ihanaa, etta saitte pojan mukaan juhlistuksiin :) Luulen, etta itsellekin Kiitospaiva tuntuu oikealta vasta kun olemme saaneet omat perheen yhteiset perinteet aikaan. Tahan asti olen viettanyt kaikki Kiitospaivat "vieraana" Nebraskassa, Kansasissa, Vermontissa tai New Yorkissa ja niiden suurin merkitys on melkeinpa olleet loistavat jalkkarit heh.

    ReplyDelete
  4. Kiitos Sugar - oli ihan kiva juhla ja viikonloppu - aidille tama 'irtipaastaminen' on vaan niin vaikeaa...

    ReplyDelete