Vietimme viikonlopun Vermont:ssa - JE:n koulu on tullut päätökseen. Tässä kuvakooste parilta viime päivältä. Illallispöytä koululla oli koristeltu kauniisti pioneilla ja kieloilla - en juuri muista nähneeni kieloja ennen täällä USA:ssa. Tuli vähän sellainen suomalainen olo.
Päättäjäispäivän aattona oli illallinen puheineen teltassa. Tämä on pieni koulu, joten päättäviä nuoria oli 141. Perhettä kohden oli varattu 4 lippua - me olimme kutsuneet kaksi JE:n ystävää täyttämään kiintiömme. Tämä aatontilaisuus 'commencement ceremony' aloitti juhlallisuudet ja syömisen lisäksi, kuunneltiin puheita - tilaisuudessa oli virallinen puhe, tällä kertaa puhujana oli
Tohtori Johnnetta Cole - minulle entuudestaan täysin tuntematon ihminen, mutta puhe oli hyvä - hän kehoittikin nuoria olemaan pelottomia ja tekemään asioita, joita kokevat itselleen tärkeiksi.
Campus on mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa arkkitehtuuria.
Perhepotretti
Päärakennus on kauniisti muratin peitossa.
Ambulanssi päivysti varmuuden vuoksi juhlallisuuksien ajan.
JE asui tämännäköisessä talossa neljä vuotta.
Tätä pihanurmen loppua kutsutaan 'end of the world' eli maailman ääri. En tiedä, miten joku voi opiskella näissä maisemissa - katsellen kaunista Vermontin maisemaa !
Siinä se nyt on.
Ja kertauksen vuoksi tässä nämä 'kyynelkuvat'. Ylempi kuva on otettu 2010 syksyllä. Olemme tuoneet JE:n kouluun, purkaneet auton tavaroista - olen juuri ehtinyt istahtaa, kun meille ilmoitetaan hienovaraisesti, että vanhemmilla on 5 min aikaa sanoa näkemiin !
Ja tämä kuva on viime perjantailta. Ilman mitään suurta syytä, taas ne tulivat, mutta pääsin edes menun taakse piiloon.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihana. Hieman haikea tietysti, mutta tilaisuus oli upea ja tapasimme hienoja nuoria ihmisiä.
Onnittelut valmistumisesta! Onhan se iso juttu, kun valmistuu koulusta, joten muutama kyynelkin on ihan paikallaan :)
ReplyDeleteHih, ihanat herkistelykuvat! Aikamoiset maisemat koululla, tosiaan.
ReplyDeleteOnnea valmistuneelle ja vanhemmille myos! Ihan varmasti ei kyynelitta seivia tuollaisesta tilanteesta. Onneksi Menu pelasti! ;)
ReplyDeleteKiitos kovasti kommenteista - olihan tämä meille aika iso asia ja myös Suomessa oleville mummulle,papalle ja muille sukulaisille - vaikka eivät voineetkaan olla paikan päällä. En laittanut blogiin paljon muita kuvia vieraista, kun en ollut varma heidän suostumuksestaan, mutta sen verran voin sanoa, että tapasimme valtavan fiksuja nuoria - heidän työhön sijoittuminen ja uransa ovat varmaan aika erilaisia kuin mihin itse on tottunut, mutta oli se samalla valtavan hieno tilaisuus....ja niin haikea !
ReplyDeleteHei onnea Äidille ja Pojalle :-) Ja Iskälle myös! Ihana paikka ja komea poika sulla. Muuten meillä on kans kieloja paljon. Tässä Bostonin nurkilla siis. Olisko se vähän kylmemmän seudun kasvi? Meillä kuitenkin ilmasto hyvin samanlaista kuin vaikka etelä-Ruotsissa.
ReplyDeleteAi niin vielä. Tuo sun sininen paita on ihana. Mä ostin varmaan ihan samanalaisen just eilen. Ja vielä yksi juttu. Tilasitko Marimekkoa BR:ltä? Mä tilasin sen sinivalkoisen siirtolapuutarha-tunikan. Muuten kiva, mut täytyy nyt vähän kaventaa. Tuli ostettua liian iso koko. Onneksi helppoa näin päin. Nehän on ihan loppu, ettei voi mennä ja vaihtaa.
Kiitos, kiitos ! Vermontin vierailu oli melkein kuin olisi käynyt vanhoilla hoodeilla ! Voipi olla että kielot tykkäävät vähän pohjoisemmasta ja ei sitä ole tullut paljon metsässä käytyä täällä....:)
ReplyDeleteMarimekot jäi sitten kuitenkin tilaamatta - tuli muuta kiirettä kai. Se ajatus niistä tuntui kai kivemmalta kuin sitten ne valittavissa olevat mallit?
Vaatteissa on menossa selvästi sininen kausi. Itsellä on aika selvästi työvaatteet ja sitten muut vaatteet - tämä jälkimmäinen on nyt siinä kunnossa, etä itseä miellyttää...mutta tuo työvaatetus on aika tylsää. :(
No joo, en ole kuullut yhtään Suvivirttä pariin vuoteen, mutta pääsen tunnelmaan kovasti hyvin vain katsomalla vaikka juurikin kuviasi. Onnea matkaan!
ReplyDeleteKiitos Kata - nyt sita onnea vasta tarvitaankin. Hyva, etta ei nyky nuorisolta puutu rohkeutta - maailma sitten opettaa lisaa !
ReplyDeleteIhana poika voi että! Niin se aika menee, kyllä minäkin itkisin!
ReplyDeleteKiitos Sofia ! :)
ReplyDeletePaljon onnea valmistuneelle ja perheelleen! Kylla olisin itsekin tirauttanut (yllattaen) aika monet kyyneleet :) Ja tuo ihana Vermont! Sinne on valilla aika kova ikava.
ReplyDeleteSugar - kävit kyllä mielessä ! Eihän siinä VT:ssa ole muuta vikaa kuin että se on niin kaukana !
ReplyDeleteOnnittelut valmistuneelle! Hieno saavutus! Ja hieno valmistumisjuhla. :)
ReplyDeleteKiitos Jenni. Oli kyllä kiva viikonloppu.
ReplyDelete