Leipä miehen ja naisen tiellä pitää

Voisi sanoa, että pääsin leipomisen makuun jo kansakoulun ekalla luokalla. Olin nimittäin joulujuhlassa Leipuri Pullan vaimo. Silloin en ilmeisesti tuntenut itseäni liian tärkeäksi, kun sivurooli oli ihan sopiva ja minua ei ollenkaan haitannut, että Kuljun kylästä oleva luokkatoveri oli se itse Leipuri Pulla. Muistan, että meillä oli rekvisiittana kovaksi kuivunut patonki. Harmi, että näytelmästä ei ole muuta kuin muistikuva.

Varsinainen pullan leipoja minusta sitten tulikin. Ei leipää, mutta pullaa. Myös mieheni tykkäsi, joten sitä ei  juuri ehtinyt pakkaseen asti. Amerikkaan muuton jälkeen piti totutella kuivahiivaan. Raesokeria ostettiin skandinaavisilta joulumessuilta kovaan hintaan tai tuotiin matkalaukussa Suomesta.

Koronakevät teki minusta leipäfanaatikon. Kesäkuun alun jälkeen ei meillä ole juuri kaupan leipää ollut. Hoidan juurta ja leivon. Korona on lopettanut työmatkailun lähes kokonaan, ainakin yön yli matkoja ei ole ollut. Jos hapanjuurileivonnassa on tarkkaa mitata ja punnita, niin ajan suhteen se on aika joustavaa. Taikinasta valmiiksi leiväksi voi mennä kaksi vuorokautta, mutta siinä ei olla kiinni koko aikaa. Koronakevät antoi aikaa, mutta ainekset olivat vähissä. Kauppojen hyllyt olivat tyhjinä jauhoista. Jos jauhoja sattui olemaan, niiden ostamista rajoitettiin yhteen tai kahteen pussiin. Minulle tulikin tavaksi käydä aina jauhohyllyn kautta, jos niitä jauhoja vaikka olisi tänään.

Leipään ei tarvita kuin kolmea ainesta - vettä, jauhoja ja suolaa. Yhden kerran minulta on jäänyt suola pois leivästä, ja se leipä melkein jäi syömättä. Suurin osa leivistäni on ollut vehnajauhoilla tehtyjä, joskus olen kokeillut osaa spelttijauhoja, mutta vähemmän ruisjauhoja. Se on mielenkiintoista, kun Suomessa käydessä on laukku ollut joskus täynnä ruisleipää.

Viime viikolla sattui mielenkiintoinen tapaus, joka liittyy leipomiseen. Kun lähes kaikki talon vehkeet on netissä, niin ilmastointilaite oli viestitellyt miehelle päivän mittaan, että nyt ei talon viilentäminen onnistu. Olimme lähdössä samana iltana vähän viikonlopuksi reissuun ja minä paistoin leipiä kotona - kolmen leivän jälkeen päätin vielä tehdä perunalaatikkoa. Vähän itselläkin oli lämmin, mutta olin niin tohkeissani, että en huomannut samalla lämmittäväni koko pienen huushollin. Lähdimme illalla rannikolle ja taisi ilmastointilaitekin huokaista, kun leipuri lähti pois. Oli talo sentään sunnuntai iltaan mennessä jäähtynyt.

Leipäinnostukseni sai alkunsa, kun ystäväni Tarja teki upeita leipiä. Kävin myös Eliisa Kuuselan nettikurssia (www.shop.leipapaja.com). Facebookissa on hapanjuuri leipomisryhmiä, jossain jo lähes kaksikymmentä tuhatta jäsentä.