Lentävä matto ja Puhelinlangat laulaa



Olin Suomessa työmatkalla peräti 10 päivän putken. Vaatii jonkinlaista kokemusta, että pystyy järjestämään kaksi työjuttua peräkkäin ja viikonloppu välissä. Vähän pitää vielä tätä hioa - sattui aika kylmät kelit visiitin ajaksi. Lähtöaamuna oli jo 15 astetta lämpimämpää.

Tuliaisena tuli lentolaukullinen leipää. Nythän leipä on taas sallittua. Amerikkalainen Oprah:kin syö leipää ja laihtuu (hän laihtui 13 kg ja samaan aikaan sponsorifirman osake nousi sen verran, että hän myös tienasi 19 miljoonaa dollaria). Ja toinen iso tuliainen oli matto. Kuinka moni ajattelee, että mattoa kuljetetaan rullalla ? Ainakin minä, kunnes äiti laskosti maton matkalaukkuun - tilaa jäi vielä kahdelle kynnysmatolle, eikä sittenkään ollut täynnä. Äiti osaa nämä hommat. Alla kuva vielä vähän paljaasta olohuoneesta ja rouvasta maton päällä.

Helsingissä tuli syötyä ulkona muutamaan otteeseen työn puolesta. Olisin vienyt asiakkaan myös Tornin ravintolaan, mutta meille sanottiin, että ravintola oli täynnä. Siinä ovenpielessä ehdin laskemaan ehkä yhdeksän ihmistä, ja montaa tyhjää pöytää. Meidän seurueen koko oli kaksi henkilöä. Tietysti oma vikani oli, etten ollut tehnyt varausta. Ja onneksi pääsimme sentään ylös Ateljee Bar:iin ihastelemaan Helsingin iltanäkymää.
Positiivisena yllätyksenä oli Espalla oleva intialainen ravintola - Samrat. Mukana ollut miesvieras Mumbaista tykkäsi ja hänelle laitettiin enemmän mausteita. Tarpeeksi ruokaa ja edullistakin.
Olen ollut epäluuloinen kauppakeskusten ravintoloiden suhteen, mutta Forumin Kaarna oli oikein hyvä. Erikoisbonus se, että kylmää pelkäävät vieraat ja emäntä pääsivät sinne ilman ulkoilmaan menemistä. 
Amerikassa sanotaan joskus ravintolaan mennessä, että olemme tulleet 'for dinner' ja tietysti se on selvempää, jos ravintolan yhteydessä on baari. Ilmeisesti tämä vierailu oli tarpeeksi pitkä, että kommentti 'juottekste vaan vai syöttekse ka' tuntui ihan luonnolliselta.
Vakiopaikkaa edusti Savotta - vain ja ainoastaan, jos pöydästä näkyy Tuomiokirkko. Tosin liian lähellä ikkunaa voi olla vetoista (itse en ole tätä huomannut, mutta varausta tehdessä tästä sanottiin). 


Valokuvausta yritän opetella edelleen hitaaseen tahtiin. Tilanne on se, että jos kohde ei liiku yhtään, minulla on paremmat mahdollisuudet. Yllä oleva maljakko on ollut kiitollinen kohde. Kuva  on ensimmäisiä otettuna manuaaliohjauksilla ja löytyipä kamerasta valotusmittarikin. Käyn kurssia, jossa tulee tehtäviä netissä ja niitä tehdään omaan tahtiin - toistaiseksi kärryillä.

Osallistuin joulun aikaan ulkomaalla asuville tarkoitettuun radion ilmasiltaan, jossa sai lähettää terveisiä koti Suomeen. Terveiseni luettiin, mutta en usko, että monikaan oli radion ääressä. Sain sitten eilen sähköpostia Ylen Radio Suomesta, että nyt he haluaisivat soittaa tännepäin. Eli jos yhteydet pelaavat, niin perjantai illalla 'puhelinlangat laulavat' klo 19:30 Rauman aikaa.  




2 comments

  1. Tieto radio -ohjelmasta tuli vähän myöhässä. Areenalta kuitenkin oli helppo poimia ohjelma. Pikkuisen siskoa jännitti, tai sitten vain pitkä etäisyys vääristi ääntä. Hyvä haastattelu se oli ja paljon siihen saatiin asiaa mahtumaan. Ihmeellistä oli se kuinka tarkat ohjeet isä antoi minulle oikean kohdan löytämiseksi.

    Ja vielä ihmeellisempää oli se, että äiti oli saanut tuon maton matkalaukkuun. Hämmästyttävää!!!

    Veli

    ReplyDelete
  2. Äidillä on hyvä pakkaussilmä. En olisi itse uskonut, että mahtuisi.
    Joo seisoin haastattelun ajan ulkona tuulessa ja oli kylmä. Ja sitten tuli tietysti haikea olo. Kivasti ne toimittajat juttelivat - ja olin etukäteen varoittanut, että puhutaan vaikka säästä, jos tulee sellainen tilanne. Mikä lienee palanen mennyt kurkkuun ? :)

    ReplyDelete