Alcatraz

Alcatraz

Aloitimme länsirannikon matkan viettämällä San Franciscossa puolitoista päivää. Olin käynyt kaupungissa aiemmin työasioissa, mutta varsinaisena turistina kerta oli molemmille ensimmäinen. Alcatrazin vankilasaarella vieraileminen oli päätetty etukäteen ja liput varattu muutamaa viikkoa aiemmin. Tämä taitaa olla se suositeltavin tapa, koska lippuja ei välttämättä saa enää paikanpäältä - varsinkaan, jos täällä on joku kansallinen vapaapäivä. Liput on ostettavissa laillisesti yhdeltä yritykseltä - Alcatraz Cruizes - ja tällä hetkellä liput olivat $30 per henkilö. Lippuun sisältyy lauttakuljetus saarelle ja saari sijaitsee aivan kaupungin edustalla, lauttamatka yhteen suuntaan on noin 15-20 minuuttia.

Saari on nykyään kansallispuisto eikä ole toiminut vankilana sitten 1963. Alcatrazista karkasi lähes kolmenkymmenen vuoden aikana 34 vankia, joista saatiin kiinni 29. Viiden vangin kohtalo on hieman epäselvä, mutta he tuskin säilyivät hengissä. Yksi tunnetuimmasta asukkaasta oli rahan pesusta tuomittu Al Capone.

Varasimme vierailuun kolme tuntia ja se on ehkä minimi -  voisi siellä ehkä kuluttaa tuplasti sen ajan riippuen säästä ja omista voimista. Olimme saaneet ohjeita, että audio kierrosta ei kannata jättää välistä pois (kuuluu pääsylipun hintaan) ja se oli oikeastaan aika hyvä. Saat kuulokkeet korviisi ja nauhoite kertoo paikoista, voit pysäyttää nauhan  - helppoa - joskaan ei meidän mielestä ihan niin ainutlaatuinen keksintö.
Lippumme olivat päivän ensimmäiselle lautalle (8:45) ja saimme hyvin aikamme kulumaan puoleen päivään asti. Sitten lähinnä kurniva vatsa teki päätöksen puolestamme lähteä takaisin kaupunkiin. Saarella ei myydä ruokaa, ja jos omat eväät ovat mukana, ne pitää syödä laiturialueella.

Ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta oli Bill Baker:n tapaaminen. Bill oli Alcatrazin asukas vuodesta 1957-1960 - Bill oli nuoruudessaan kirjoitellut vääriä shekkejä tai taitaa siellä historiassa olla jotain vakavampaa, muttä hän oli myös kova karkailemaan muista vankiloista ja juuri karkailuriskin vuoksi hänet siirrettiin Alcatraziin. Yli 80-vuotias Bill sai myös erikoisluvan viettää yhden yön pari vuotta sitten vanhassa sellissään.

Jos nyt vanhojen vankisellien tutkiminen ei innosta, saarella on  hoidettuja puutarha-alueita ja siellä myös pesii useita lintulajeja. Lisäksi saaren tutkiminen käy kuntoilusta, jonkin verran korkeuseroa ja sitä tulee huomaamatta käveltyä aika paljon.

Amerikan Intiaanit ottivat saaren omakseen vankilatoiminnan loputtua ja asukkaita riitti 1971 saakka

Elokuvista tuttu vankien ulkoilualue

Selleja - pastellisavyt olivat tavallisia 

Bill Baker

You are entitled to food, clothing, shelter and medical attention. Anything else you get is a priviledge. (Number 5, Alcatraz prison rules and regulations 1934)