Helmikuun Hulinat 2026

Vaikka helmikuu on lyhyt kuukausi - tapahtumia on riittänyt.  Kuun alussa valmistelimme taloa myyntiin kiivaasti - olin ollut aika optimistinen meidän aikataulusta, mutta tuntui, että aikataulut alkavat pettämään. Olimme tavanneet kiinteistövälittäjän kanssa ensimmäistä kertaa tammikuun 10. päivä, mutta loppujen lopuksi talo ei mennyt myyntiin kuin vasta kolmen viikon päästä.

Matkustin Suomeen ja erityisesti Raumalle, että olisin pois tieltä asunnonkatsojilta. Kuvittelin, että talo menisi kaupaksi viikossa. Reilu viikko meni nopeasti, pakkasta oli tarpeeksi - tosin lunta oli kovin niukasti. Visiitin alussa kylmä yritti koetella vesiputkia, mutta se ongelma oli jo selvitetty ennen kuin pääsin perille. Nautin ajasta isän kanssa ja en juuri käynyt missään. Pidemmän päälle tästä tulee se ongelma, että se ettei katso peiliin tai kampaa hiuksiaan, voi tehdä sen, että ei enää oikein haluakaan lähteä minnekään. 

Yhdestä tehtävästä tuli oletettua vaikeampi. Yksi valokuvani oli päässyt pienimuotoiseen näyttelyyn ja näyttelypaikan löytäminen vaati kolme reissua. Ilmoituksen mukaan näyttely oli naapurikunnan keilahallissa - ensimmäisellä kerralla löysin sentään keilahallin kyltin, mutta en sen enempää. Toisella kerralla pyysin neuvoja kylän S Marketissa - tosin sieltä yritettiin lähettää minua aivan väärään suuntaan. Luulin jo, että kolmatta kertaa ei tulisikaan, mutta olin aika sisuuntunut tässä vaiheessa. Keilahalli oli kunnantalon yhteydessä, joten päätin etsiä sisäänpääsyä kunnantalon kautta. Vastoin keilahallin listattuja aukioloaikoja ovet olivat kuitenkin lukossa, mutta ystävällisen kunnantalon työntekijän, yleisavaimen ja kännykän valossa pääsin kuitenkin katsomaan näyttelyä. Varsin ainutlaatuinen tapaus. Olisin halunnut kuvan, jossa olen kuohuviinilasi kädessä valokuvan edessä, mutta johtuen muutamasta asiasta, se ei nyt onnistunut.

Ehdin myös pikaisesti katsomaan tulevaa asuntoa. Kyllä - tarkoitus on asettua Raumalle ainakin alkuun.

Harri hoiteli asuntonäyttöjä pois ollessani - ja niitä jatkettiin vielä uudestaan loppukuusta. Näytöt sovittiin tekstiviestin välityksellä ja meillä oli vähintään yksi tunti aikaa häipyä talosta - ja talon oli oltava näyttökunnossa. Muutamassa viikossa oli käynyt selväksi, että nämä on ostajan markkinat. Kiinnostuneita oli aika paljon, mutta ostohousut olivat jääneet kotiin.

Kuun lopussa teimme vielä autoreissun Connecticut:iin - auto lastattiin tavaroilla, joita emme voisi käyttää Suomessa - ja joiden tuomiseen olimme saaneet luvan. Parin pysähdyksen taktiikalla matka kesti 12 tuntia. Reissussa ollessamme saimme tarjouksen talosta - kesti 25 päivää päästä tähän. Nyt jännitetään pääsemmekö maaliin asti maaliskuussa. Talokauppoihin liittyy kaikenlaisia kiemuroita, mutta jos kaikki menee putkeen, ollaanko jo pääsiäisenä Suomessa ?

Connecticut pientä pakkasta 28.2.

North Carolina +20C - 28.2.