Vietimme elokuun lopussa kuuman viikonlopun Chicagossa - lämpötila huiteli +35C tienoilla ja tuntui, että ulkona suorastaan suli. Chicagon lempinimi Windy City (tuulinen kaupunki) ei oikein sopinut. Syy reissuun oli valokuvauskurssi, jonka piti aikoinaan olla 2020 elokuussa, mutta johtuen koronasta oli siirretty vuodella eteenpäin. Suurin osa kurssiajasta vietettiin ulkona, mutta sen vähän minkä vietimme sisällä, maskit olivat kaikilla käytössä. Minulla oli pieniä teknisiä vaikeuksia kurssilla - jostain syystä roska, jonka olin jo aiemmin epäillyt olevan kameran sensorissa, oli yllättäen tullut isommaksi ja harmitti ehkä liiankin kanssa. Tietysti jos jaksaa tehdä editointia, niin roskat saa pois, mutta harmitti kuitenkin. Kurssin vetäjä Kirsten oli paikallisia ja tiesi, minne kannattaa mennä ja milloin.
Chicagossa oli samana viikonloppuna triathlon kisa - ja 4000 osallistujaa ei voinut olla näkemättä. En ole ennen nähnyt niin monta polkupyörää hotellin hississä, mutta ymmärtäähän sen, että kalliista pyörästä kannattaa pitää huolta.
Pääsin myös maistamaan ensimmäistä kertaa kuuluisaa chicagolaista pizzaa - joka oli kyllä yllättävän paksu. Halusin kuitenkin olla kohtelias vieras ja söin pizzani viimeistä murua myöten. Seuraavalla kerralla haluan kuitenkin sellaisen ohutpohjaisen pizza. Pizzaa syötiin Lou Malnatin pizzeriassa.
Olin ollut Chicagossa aiemmin, mutta kun kuulin, että kuvaamme suihkulähdettä, en tiennyt mistä oli kyse. En myöskään tajunnut, että kuvaamme suihkulähdettä noin neljä tuntia yhteensä.
Suihkulähde on nimeltään Buckingham Fountain tai oikeammin Clarence F. Buckingham Memorial Fountain ja se on valmistunut 1927. Suihkulähde on toiminnassa toukokuun ja lokakuun välisenä aikana - aamu klo 8:sta iltaan asti. Kerran tunnissa suihkulähde suihkuttaa vettä yli 45 metrin korkeuteen ja illan pimetessä mukaan tulevat erilaiset valot ja musiikki. Nykyään suihkulähteen toiminta on kokonaan automatisoitu, mutta alkuperäiset pumput ovat edelleen käytössä. Vuosina 1927-1972 - kaksi insinööriä vastasi suihkulähteen toiminnasta paikan päällä. Sen lisäksi, että suihkulähde oli upea katseltava, tuo tekniikkapuoli oli myös kiinnostavaa.
Suihkulähteen lisäksi harjoittelimme valojuovien kuvaamista - onnistuu pitkillä valoituksilla ja jalustaa käyttämällä. Parasta oli jos onnistui valokuvaamaan ohimenevän bussin. Tämä vaatii paljon lisää harjoitusta, mutta tuskin olisin tätä edes kokeillut ilman kurssia.
Samalla, kun itse olin kurssilla, Harri kuvasi dronella ja linkin takana löytyy toisenlainen perspektiivi suihkulähteeseen.
Kamera ja linssit ovat nyt puhdistettavana ammattilaisen toimesta ja uusia kuvia tulee, kunhan saan kameran takaisin.
Hienoja kuvia!
ReplyDeleteMinulla oli jossain vaiheessa työuraa pomo ja työkaverit Chicagon alueella ja tuli käytyä siellä kolme kertaa aika lyhyen ajan sisään viikon reissulla. Joka kerta söimme pannupizzaa jossain paikallisessa tunnetussa pizzeriassa, se oli ihan hyvää, mutta kyllä minäkin valitsisin mieluummin ohuen pohjan. Sen lisäksi söimme aina kerran myöskin jossain tunnetussa hodaripaikassa, jonka hodarit olivat hyviä hodareita, mutta itse en nyt ole mikään hodarien rakastaja. Mutta nuo ovat kuulemma Chicagon kuuluisimmat ruuat :D
Kiitos kommentista - oli kyllä yllättävän paksua se pizza - niinkuin pannupizza x 2 !
DeleteOlin ollut aiemmin Chicagossa marraskuussa ja muistin, että oli kovasti kylmää ja tuulista. Nyt taas niin hikistä, että hiki tippui nenän päästä. Vähän viileämmällä säällä voisin kyllä mennä vaikka uudestaan.