Helmikuun yhteenveto


Helmikuu oli täynnä tapahtumia. Omituista, että sain mahdutettua lyhyeen kuukauteen reissun Suomeen (3vrk), valokuvausretriitin Teksasissa (3vrk) ja viikonlopun vielä Folly Beach:lla  (SC) erittäin hyvässä seurassa. Töistä olin poissa yhden päivän Teksasin reissun aikana ja myös työajomaileja tuli yli 2000 km. Mikähän suorittamisen pakko minuun iski ?  Elämä on tietysti rajallista, mutta jotain olisi voinut jättää maaliskuulle tai sitten ei.

Folly Beach:lla vietin viikonloppua 15 muun suomalaisnaisen kanssa. Meitä yhdisti kieli ja kulttuuri, ja ulkosuomalaisuus. Toiset jo enemmän tai vähemmän kotiutuneina, toisilla toinen jalka Suomessa, osa on palaamassa, osa ei tiedä, missä olisi hyvä olla. Yhden viikonlopun ajan kuuntelimme toinen toistemme tarinoita ja kenenkään ei  tarvinnut selitellä suomalaisia tapoja tai kummallisuuksia. Jos retriitin määrittely kielitoimistossa oli kokous rauhallisessa paikassa, niin ehkä retriitti ei sovi tämän viikonlopun nimeksi. Vaikka suomalaiset yleisesti mielletään hiljaiseksi, niin 16 naista saa jo hyvin ääntä aikaiseksi. Olen vähän arka lähtemään, mutta niin hyvä mieli, että uskalsin mennä.

Kuukauden risut menevät Delta lentoyhtiölle. Hukkasivat laukkuni Bostonissa ja kesti yli 3 vrk ennen kuin sain kapsäkkini kotiin. Paluu Suomesta muuttui vähän johtuen New Yorkia uhanneesta lumimyrskystä ja sain uuden reitin Lontoon ja Bostonin kautta. Maahantuloni oli Bostonissa ja kaikkien sääntöjen mukaisesti toin laukkuni läpi tullin ja edelleen jatkoselvitykseen Deltalle. Jostain kumman syystä Delta ei saanut laukkua samalle lennolle kanssani eteenpäin - mutta varmasti tulisi seuraavana päivänä heti aamusta. Ei tullut, ei vielä seuraavana päivänä, eikä sitäkään seuraavana päivänä. Surullista oli se, että Delta ei itsekään tuntunut tietävän, missä laukku oli Bostonissa.
Ja että miksi olin niin tohkeissani asiasta. Laukussa oli kolme Oltermannia ja 4 pussia ruispuikuloita.
Delta ei suostunut mihinkään korvauksiin laukun myöhästymisestä, syynä että en ollut maksanut laukusta. Ja miksi en sitten ollut maksanut johtui siitä, että en aluperin ollut tulossakaan Deltalla, mutta toinen lentoyhtiö siirsi minut heille.
Huolimatta pitkästä reissusta, ruispalat ovat syötäviä ja osa pakkasessa. Olemme jo syöneet kolmasosan yhdestä Oltermannista eikä kumpikaan ole tullut kipeäksi.

Elämän rajallisuus helmikuussa näkyi myös siinä, että kotikadullamme on nyt kaksi asukasta vähemmän. Kadun puuhaihmiset organisoivat ateriapalvelun yksinjääneelle ja kävin viemässä oman perunamuusi/lihapulla/puolukkasurvos annoksen omalla vuorollani. En osaisi itse tälläistä järjestää, mutta osaan noudattaa ohjeita - ja kun ei ole sopivia sanoja, mitä sanoisi - ateriapussin antaminen tuntuu hyvältä. Halasimme ovella hetken.
Suomessa Yön Olli Lindholm ja Matti Nykänen kuolivat yllättäen. Yötä on joskus kuunneltu ja Matti oli tunnettu urheilija nuoruudessa. Ehkä se pysähdytti, että olimme syntyneet samana vuonna. Ajatukset menevät Matin äidille, hänen surunsa on varmasti suuri.

Helmikuun parhaat palat ovat Lapissa nautittu makkarasoppa ja se, että olemme nyt isovanhempia Tiina koiralle. Makkarasopan teki vielä paremmaksi hyvä seura. Tiina taas on kotoisin Puerto Ricon saarelta ja totuttelee nyt Brooklynin viileämpiin säihin. Menemme Tiinaa katsomaan kohta ja ostelemme jo leluja ja muita tuliaisia.


4 comments

  1. Onpas sinulla ollut tapahtumien täytteinen helmikuu. Kärsin kovasti jet lagista ja siksi ihmettelen, että kun ihan vaan sivulauseessa toteat, että vietit Suomessa kolme päivää taas. Minä varmaan ulisisin, että olen taas ollut ainakin viikon kuukaudesta kauheassa jet lagissa :)

    Ärsyttävää, että matkalaukkusi jäi omille reissuilleen noin pitkäksi aikaa :(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jet lag on itsellä tullut vuosi vuodelta vaikeammaksi, nykyisin suurin ongelma on että USA:n palattua kestää viikon, ennen kuin olen suht normaalissa aikataulussa. Herään liian aikaisin ja taas illalla sänky kutsuu sekin liian aikaisin. Mielelläni ottaisin Suomen reissut vähän pidempinä, mutta työmatkojen kanssa se ei oikein onnistu. Matkalaukun viivästyminen tuntuu vain turhauttavalta, kun edellisestä vastaavasta on jo useampi vuosi. Toisaalta oli todella kiva kuukausi, näin jälkeenpäin vähän hengästyttää, miten kaikki siihen mahtui.

      Delete
  2. Mukava kooste, ja varsin vauhdikas helmikuu!

    Ikäviä nuo laukkuasiat. Mulle on käynyt tismalleen samalla tavalla kerran Intiaan mennessä, että laukku tuli kolme päivää myöhässä, ja laukussa oli kolme tai neljä pakettia Oltermannia ja aika monta pakettia ruispaloja. Laukku oli ollut ilmeisesti jossain tosi lämpimässä paikassa, sillä juustot olivat menneet ihan sellaiseksi lössöiksi ja muuttaneet jo muotoaankin. Mutta usko tai älä, laitoin juustot jääkaappiin ja söin ne pikkuhiljaa kaikki! Mitäpä sitä ei suomalainen tekisi juustojensa ja ruisleipiensä tähden. :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin minäkin puhisin ja olin äkäinen asiasta, mutta Oltermannit on nyt jo melkein syöty. Annettiin vähän aikaa olla jääkaapissa. Eniten harmitti, että ison lentoyhtiön systeemi sanoi kolme päivää, että ei edes tiedä, missä laukku on ja sitten se ilmestyy aamuyöllä oven taakse. Ei olisi tullut mieleenkään heittää pois. :)

      Delete