Viikko Flo:n kanssa 10.9. - 15.9. 2018

Maanantai 10.9.
Auton nokka on kohti Tennesseen osavaltiota. Olen menossa tekemään asiakaskoulutusta tiistaina ja koska matka on pidempi, aloitan ajamisen maanantaina iltapäivällä. Bensatankin valo syttyy ja kurvaan Sheetzin pihaan. Tai siis yritän pihalle, edessäni on parikymmentä autoa samalla asialla. Kestää lähes puoli tuntia ennen kuin olen toimivalla bensapumpulla, ensimmäisellä pumpulla oli huppu päässä - bensa loppu. Uutisissa oli aamulla sanottu, että hurrikaanin lähestyessä täytyy pitää huoli, että auton tankki on täynnä, koska bensa loppuu. Tällainen toimii Amerikassa, suurin osa ihmisistä taisi lähteä tankkaamaan heti uutisten jälkeen.

Tiistai 11.9.
Olen turvallisesti Appalakki vuoriston toisella puolella. Aamu uutisissa Flo on edelleen ykkösaihe. Kiva oikeastaan, että on muitakin aiheita kuin presidentti. Nyt uutisissa sanotaan, että Etelä-Karoliinassa muutetaan tie I-26 yksisuuntaiseksi siten että rannalta pääsy pois helpottuu, eikä kukaan pääse takaisin rannalle.
Tänään on myös 9-11 vuosipäivä. 17 vuotta sitten olin aamulla lähtenyt aikaisin ajamaan kohti Pfizerin tehdasta Groton Connecticut:ssa. Olin lähellä 495/95 etelään risteystä, kun mieheni soitti ja kysyi, missä olin. Olin lähtenyt aikaisin kotoa eikä hän ollut varma, olinko lähtenyt lentokentälle Bostoniin vai ajamalla jonnekin. Sitten hän kertoi, että lentokone oli törmännyt World Trade Centeriin. Jatkoin ajamista Grotoniin, siellä koko tilanne alkoi paljastua. Groton on sen verran lähellä New York:a, että monella oli perheenjäseniä tai ystäviä Manhattanilla. Pfizerin pääkonttori oli myös Manhattanilla. En juuri muista, mitä muuta tein sinä päivänä, mutta tulen muistamaan aina missä olin aamulla 9.11.2001.

Keskiviikko 12.9
Matkani jatkuu nyt pohjoiseen lähelle Washington D.C.:tä. Kokous Virginiassa on lyhyempi kuin odotin ja lähden ajamaan takaisin etelään 95 tietä pitkin. Poikkean Targettiin, taidan löytää viimeiset D kokoiset patterit koko osavaltiossa, ostan kanakeitto tölkkejä, kahvia, punaviiniä ja päänsärkylääkettä, tässä järjestyksessä niitä sitten nautitaan loppuviikolla.
Leipähylly on tyhjä.

Vähän Richmondin jälkeen ohitan karavaanin, joka oli lähtenyt New Hampshirestä. Siinä oli palolaitoksen autoja ja veneitä matkalla etelään - Conway, Keene, Bedford, Manchester.  Melkein pala tuli kurkkuun, kun ajattelin vapaaehtoisia, jotka ajavat monia tunteja tullakseen auttamaan. He ovat varmasti työssään tottuneet vaaratilanteisiin, mutta hurrikaanit ovat arvaamattomia.
Pysähdyn vielä Virginia puolella ostamaan bensaa. Isä soittaa juuri kuin olen kurvaamassa bensa-asemalle. Kotimaan lehdet ja TV ovat uutisoineet hurrikaanista ja kotona oli huoli meidän tilanteesta.

Torstai 13.9.
Meillä on ollut suunnitelmissa mennä New York:iin huomenna. Johtuen hurrikaanista tässä on ollut jo vähän epävarmuutta parin päivän ajan. Tänään sitten lennot peruttiin lentoyhtiön toimesta. Ei siis lähdetä minnekään. Osaltaan oma heikonpuoleinen hurrikaaniin valmistautuminen johtui siitä, että meidän piti olla muualla koko viikonloppu. Vähän lapsellista tietysti, mutta harmittaa, että matka ei toteudu. Olisi sitten edes kunnon myräkkä. Satoja lentoja peruttu tällä hetkellä huomiselle ja lauantaille.  Nyt on sitten muutettu hotellivarauksia ja lentoja - New York saa odottaa.
Pohjois-Karoliinan rannikolla näkyy jo hurrikaanin merkkejä. CNN:n toimittaja seisoo vedessä New Bern:ssä.

Perjantai 14.9
Meillä juodaan synttärikahvit aamulla, laulan 'hyvää syntumäpäivää' laulua ainakin kolmella kielellä, ennen kuin sankari pyytää lopettamaan.
Hurrikaani Florencesta tulee päivän mittaan trooppinen myrsky. Hitaasti liikkuva sellainen. Päivän lopussa tulee tieto, että 5 ihmistä on menettänyt henkensä rannikolla. Tuulet ovat heikentyneet, nyt ongelmana on vesimäärä. Joet ovat täynnä ja kadut ovat muuttuneet virroiksi. Yli 600,000 taloutta on ilman sähköjä. Yli 20,000 työntekijää on valmiina korjaamaan sähkövaurioita, mutta sitä ennen tuulten täytyy vielä rauhoittua.
Meillä sataa nyt illalla, mutta sade ei vaikuta erikoisen rankalta. Alueilla, missä myrsky on edelleen päällä, on ulkonaliikkumiskielto auringonlaskun ja nousun välillä.

Lauantai 15.9.
Tässä vaiheessa voin sanoa, että hurrikaanista trooppiseksi myrskyksi muuttunut Florence ei meille harmia aiheuttanut. Etukäteisjärjestelyt ovat olleet laajimmat, mitä olen ikinä kokenut - ja sen aloitti 1996 Hurrikaani Fran. Silloin olin onnellisesti tietämätön, mitä se edes tarkoitti. Ajelin kotiin pimeässä tuulisessa säässä Greensboro:sta, sinne jouduin lentämään, kun oma kenttä (Raleigh NC) oli suljettu kokonaan. Radiossa puhuttiin jostain ’curfew’ asiasta, en edes tiennyt, mitä se tarkoitti. (Curfew tarkoittaa ulkonaliikkumiskieltoa). Selvisimme kuitenkin Fran:sta ja jo kuukauden päästä muutimme Ohioon. Muuttoauton takaikkunassa oli t-paidat, joissa teksti ’we survived Hurricane Fran’ eli selvisimme hurrikaani Fran:sta.

Tällä kertaa olimme selvillä Flo:n liikkeistä ainakin viikkoa ennen. Työnantajani antoi määräyksen, että alkaen perjantai aamu, minun täytyy tekstiviestillä ilmoittaa oma tilanteeni esimiehelle, joka taas raportoi edelleen. Tätä jatkuu yli viikonlopun.
Florence on aiheuttanut paljon vahinkoa NC rannikolla ja uusimman uutisen mukaan 7 ihmistä on menehtynyt. Olosuhteet jatkuvat rannikolla vaikeina vielä päiviä ehkä viikkoja. Minusta on tullut kuvernööri Cooper fani tällä viikolla, mielestäni hän ja hänen tiiminsä ovat tehneet hyvää työtä. Presidenttikin tulee kuulemma kylään heti, kun se on mahdollista. Mielestäni voisi pysyä poissa.

Edit: Sunnuntai 16.9. uhreja on 16.