 |
| Muotoon leikattu paarynapuu Asheville NC |
Myönnän, että minulla on vähän turhamaisuutta. Haluaisin olla laihempi, paksu tukka olisi kiva ja ohuemmat pohkeet. Nyt minusta on tullut näkymätön. Ihan niin laihaksi en sentään halunnut.
Menen sisälle puhelinkauppaan. Tai oikeastaan kaupassa myydään muutakin elektroniikkaa, niiden logo on eräs hedelmä. Kaupan etuosassa on tervehtijöitä, jotka ohjaavat asiakkaat myyjille. Yritän saada tervehtijän huomiota, mutta en onnistu. Jälkeeni tulleita ohjataan peremmälle. Puristan kädessä latausjohtoa, käsilaukkua ja vanhaa puhelintani. On omituinen tunne olla näkymätön. En tiedä olenko odottanut viisi tai kymmenen minuuttia, mutta sitten kävelen tervehtijän eteen pyytämään huomiota. Mielestäni kukaan muu ei joudu menemään pyytämään palvelua.
Muutama kuukausi sitten menimme huonekalukauppaan. Kävelimme ympäri kauppaa noin puolisen tuntia, koeistuimme tusinan verran sohvia. Kukaan myyjistä ei tullut kysymään, jos vaikka tarvitsisimme jotain. Heidän ei kai tarvitse pelätä myymälävarkaita, olisi hankala kantaa kulmasohva ulos. Juttelimme toisen pariskunnan kanssa kaupassa. Heillä oli vähän sama tilanne, leikillämme suunnittelimme jäävämme nukkumaan kauppaan. Lähdimme loppujen lopuksi ulos kaupasta, eikä kukaan perään huudellut.
Näkymättömyys on myös esillä tavaratalossa. Erityisesti, jos eksyn kosmetiikka osastolle. Ymmärrän toki, että keski-ikäinen nainen ei ehkä ole se kaikkein kiinnostavin asiakas. Jotenkin odotan edes tervehtimistä ja tiedustelua, josko asiakas tarvitsisi apua. Ja ehkä sillä keski-ikäisellä naisella on ostovoimaa.
Takaisin puhelinkauppaan. Pienen odotuksen jälkeen saan myyjän avukseni. Hänet ohjaa luokseni nuori nainen, nainen vahvistaa nimeni ja jättää myyjän tekemään työtään. Minua hymyilyttää, koska olen asioinut saman myyjän kanssa ennenkin. Hän on erittäin ammattitaitoinen ja vastaa kysymyksiini. Kerron, että olen aiemmin ostanut häneltä kannettavan tietokoneen. Se latausjohto, jota edelleen puristan kädessäni on siihen kannettavaan ja johto on rikki. Hän tutkii käsillään johtoa ja sanoo, että voi antaa minulle uuden johdon. Hän auttaa puhelimen valinnassa, kertoo plussat ja miinukset. Taitaa hän sanoa jotain uudesta puhelimesta, joka tulee markkinoille kolmen viikon päästä. Lähden kaupasta uuden johdon ja puhelimen kanssa.
Puhelinmyyjä Dave on sokea.
Jep, tiedän tunteen. Välillä pistää vihaksi, mutta sehän on hyvä syy boikotoida ostamista. Boikotoin kyllä Amazoniakin sen jälkeen kun luin Nomadland, surviving America in the twenty-first century (Jessica Bruder).
ReplyDeleteNo hyvä, että mulla on seuraa ! Olin lähes hysteerinen eilen (hiljaa sisällepäin) kun tajusin, että ainoa myynti ihminen, joka ’näki’ minut oli sokea.
ReplyDeleteTäytyy tutkia tuo kirja, ei ole tuttu (vielä). Kiitos kommentista !
Suomessa tilanne ei ole ilmeisesti yhtä räikeä, vaikka keski-ikäinen nainen on täälläkin muita ikäryhmiä näkymättömämpi. Monessa myymälässä keski-ikäinen kuitenkin edustaa ostovoimaa - myös keski-ikäinen nainen.
ReplyDeleteHuonekalukaupassa on Suomessa ilmeisesti rajuhko proviisiopalkka, koska niin sähäkästi nousee myyjillä pylly penkistä potentiaalisen asiakkaan lähestyessä.
Hyvä, että tilanne siellä on vähän parempi. Täällä kokemuksemme huonekalukaupassa osoitti, että myös keski-ikäinen mies oli näkymätön. Minua tämä harmittaa kovasti ja kaikkia näitä ei saisi edes myyjäksi kutsua ! Itsellä vaihtui palkka 100% provikaksi ja se kyllä motivoi (tai pelottaa) ihan tarpeeksi.
ReplyDeleteHei kaima!
ReplyDeleteMinullakin on kokemusta näkymättömyydestä, joten saan hyvin kiinni kuvaamistasi tilanteista. Aika hassu juttu oikeastaan, että meitä noin viisikymppisiä jätetään turhan usein huomiotta, varsinkin kun juuri meillä alkaa oikeasti olla ostovoimaa ja halutessamme mahdollisuus vähän panostaa itseemme.
Aina ei kyse ole välttämättä pelkästä iästä, vaan joskus myös sukupuolella voi olla merkitystä. Menneiltä vuosilta muistan tilanteita, joissa olimme liikkeellä miehen kanssa kahdestaan ja myyjät olivat kyllä kiinnostuneempia enemmän mieheni näkemyksistä tai toiveista.
Nykyisin olen huomannut, että myös minut noteerataan. Kuulinkin eräältä myyntityön ammattilaiselta myyntikoulutuksissa korostettavan, että monissa talouksissa juuri naispuolinen henkilö tekee usein sen lopullisen ostopäätöksen. Häneen siis kannattaa pyrkiä vaikuttamaan.
Ehkä koulutus on tehnyt tehtävänsä tai sitten vain vuodet ovat tuoneet tälle naisihmiselle lisää uskottavuutta ja nykyisin tunnen itseni taas vähän paremmin nähdyksi ja kuulluksi, ainakin täällä Alankomaissa. Suomesta ei ole viime vuosista kokemusta. Odotankin kiinnostuneena tulevaa.
Hei Kaima ja kiitos kommentista
ReplyDeleteTunnen itseni paljon näkyvämmäksi työelämässä kuin työn ulkopuolella, ehkä sitä on huomaamattaan panostanut työhön ja osaamiseen, mutta sitten kun pitäisi ostaa sohva/uusi meikkivoide tai uusi puhelin, olen ihan näkymätön. Onhan se itsestäkin kiinni, että varsinkin myyntityössä odottaa silta myyjältäkin vähän aktiivisuutta. Hyvää viikonloppua - huomenna on taas perjantai !