Eilen pistettiin parhaat päälle ja suunnattiin Suomi-juhliin. Miehen puvun kanssa oli yksi ongelma - olin hakemassa sitä pesulasta puoli tuntia pesulan sulkemisen jälkeen ja kesti muutaman minuutin neuvotella pesulan hoitajan kanssa, saanko puvun ulos. Sinänsä hassua, että pesula oli mennyt kiinni, mutta ovi oli auki, joten pääsin sisälle. Toiseksi kassakone oli tyhjennetty eikä palvelua voinut maksaa tavalliseen malliin. Onneksi pääsin ulos pesulasta puku kainalossa.
Oma asuni on kuvassa. Tuuterin puku sopi mielestäni hyvin arvokkaaseen juhlaan. Itse asiassa ensimmäinen kerta, kun minulla oli puku päälläni jossain tilaisuudessa tässä maassa. Edellisestä juhlasta Suomessa olikin kulunut jo monta vuotta. Mahduin vielä pukuuni, tosin tietyistä kohdista se lienee kutistunut tai sitten mittani ovat muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa. Pukuni on äitini valmistama. Kengät olen tehnyt itse Tuusulan kansalaisopiston kursseilla.
Suomi juhlat olivat lähikaupungissa ja meitä oli noin seitsemänkymmentä juhlijaa, oli Suomessa syntyneitä sekä toisen ja kolmannen polven Amerikan suomalaisia. Lauloimme Maamme laulun, söimme, kuuntelimme musiikki esityksiä. Oma panokseni juhliin oli auttaminen karjalanpiirakoiden valmistamisessa, päivää ennen juhlia rypytin noin sata piirakkaa. Onneksi minulla oli varsinainen piirakkamestari ohjaamassa, muuten siitä ei olisi tullut mitään.
Olisi ollut kiva olla Suomessa tällä viikolla.
Kaunis puku, ja sopii sinulle tosi hyvin! Ja kun kaiken lisäksi puku on äitisi tekemä ja kengät itsesi, niin asua kantaa varmasti suurella ylpeydellä.
ReplyDeleteMinulla ei ole koskaan ollut päällä kansallispukua, enkä ole tainnut koskaan edes nähdä sellaista, muuta kuin kuvissa.
Hieno kansallispuku!
ReplyDeleteKiitos kommenteista - puku on oikea aarre ! Hyvää melkein itsenäisyyspäivää sinne !
ReplyDelete