Huumorintajuton isoisän sisko

Tämä ei ole alkuperäinen toteamus, mutta koska suvussamme syntyi pieni poika viime viikolla, minua voi taas kutsua isoisän siskoksi. Yritän olla niin nuorekas kuin mahdollista, mutta kyllä tuo titteli kuulostaa vähän vanhalta. Onneksi voin yrittää vaikuttaa nuorenmiehen käytökseen ja pyytää häntä kutsumaan minulla jollain toisella nimellä. 

No minne se huumorintaju hävisi ? Viime viikolla tulleessa Annassa oli juttua naisten uranrakentamisesta ja tällaisellä vanhalla meni vähän herne nenään tai nokka solmuun (näitä tuskin enää käytetään nykysuomessa). Tietysti, jos pitäisin Annaa vitsilehtenä, suhtautuisin artikkeliin hieman toisella tavalla. Artikkelin taustalla on Ruotsissa asuvan Hanna Lumikeron kirja Karriärhandbok för kvinnor eli uranrakennusopas naisille.

Todella toivon, että kirjan opetukset eivät ole ainoana ohjenuorana tulevaisuuden naisjohtajille:

Tässä pahimmasta (tai parhaammasta) päästä:

- ahkeruutta voi myös feikata - lähetä tärkeä meili myöhään illalla

- tai jätä työhuoneeseen valot, niin luullaan, että olet paikalla

- naura esimiehesi vitseille, hymyile ja ole iloinen, mutta kerro itse vitsejä harkiten (ilmeisesti tämä

   edellyttää, että esimiehen vitsit ovat hauskoja)

- kiinnostu urheilusta, kukaan tuskin tarkastaa, vaikka liioittelisit totuutta hieman

Ehkä artikkelissa oli jotain, jonka voisin hyväksyäkin, mutta jostain syystä tämä ei minua kokonaisuutena naurattanut. 

Ne hyvät puolet liittyivät esimerkiksi kiitoksen vastaanottamiseen - mikäköhän siinä on, että sitäkin pitää välillä opetella ?

Tämä voi olla ikäpolvesta johtuva asia, mutta pätevyys työhön ja jonkin verran sosiaalisia kykyjä on ennen auttanut. Ja jotain hyötyä on kokemuksestakin. Ja niinkuin myös sanotaan, että täytyy olla 'street smart' - voisiko tämä olla 'katunokkela' ?

Mikä on sitten aika kiva asia ? No, se että kuukauden päästä olen Suomessa ihmettelemässä sitä poika vauvaa ! ;)  Vielä muutama viikko puurtamista ja sitten pääsee saunaan !