Matkalla marraskuussa - Rauma - Helsinki - Oulu

 

Olin mielessäni päättänyt, että olen Isänpäivänä Suomessa, mutta tietyistä syistä johtuen matka olikin viikkoa aiemmin. Tietyt syyt olivat se, että olin saanut kutsun valamieheksi(naiseksi) - ehkä jopa valahenkilöksi. Kutsu osui maanantaille heti Isänpäivän jälkeen, joten muutin matkaani suurempia mukisematta.

Rauman kaupungissa kävimme yhtenä päivänä lounaalla, muuten aika meni nopeasti kotona vanhempieni kanssa. Yritin myös ulkoilla, ja koska metsästyskausi oli alkanut - päätin pukeutua mahdollisimman värikkäästi. Yksi hieman nolompi juttu kävi sen suhteen, että kävin kävelyretkilläni myös tutkimassa riistakameraa (luulin sen olevan veljeni), mutta seuraavana päivänä selvisi, että se olikin jonkun toisen asentama. Onneksi en näyttänyt ihan kaikkia hölmöyksiä kameran edessä. Koin myös ensilumen ja totesin, että en ole harjoitellut talviajamista pitkään aikaan, mutta sentään tiellä pysyttiin. Olin vanhempieni kanssa liikenteessä ja minua hirvitti lumessa ajaminen, tiessä oli aika isot urat eikä mahdollisia levennyksiä ollut paljoa - jos joku olisi tullut vastaan pikkutiellä. Aiti rupatteli iloisesti takapenkillä - eikä heti huomannut, että etupenkkiläiset olivat aika hiljaisia ja keskittyivät tiellä pysymiseen. No auto aiheutti myös oikeaa harmia - olimme tulossa kotiin päin, kun punaiset hälytysvalot tulivat päälle. Kun menin sammuttamaan auton, se ei enää käynnistynyt. Muutaman puhelun jälkeen ja vähän yli tunnin odottelun jälkeen, vuokrafirma toi uuden auton. Vaikka aika tuntui pitkältä, täytyy sanoa, että tunti ja vartti on aika hyvin siihen, että hinausfirma tuo uuden auton ja vie edellisen takaisin ottaen huomioon, missä olimme.

Kotona vietetty aika huipentui siihen, että menin isän kanssa kansalaisopiston puukkopiiriin ottamaan valokuvia. Tästä oli etukäteen sovittu, isää taisi jännittää enemmän kuin minua. Pari tuntia meni nopeasti ja näin hienoja puukkoja ja pääsin kuvaamaan työvaiheita. 

Loppuviikosta suuntasin Tuusulaan työpalaveriin ja katsomaan missä vaiheessa tilaukseni olivat. Tuusulassa on aina kiva poiketa, ja on meillä vielä muutama muukin, joka on ollut yhtä kauan talossa. Minulla tuli tänään 18.11. täyteen 38 vuotta. Suuri osa nykyisistä työkavereista on kuitenkin niin nuoria, että eivät olleet edes syntyneet, kun minä jo aloitin laadunvalvontainsinöörinä 1985.

Olin yhden yön Hotelli Tornissa - se olikin uudistunut aika tavalla viime kerran jälkeen. Suosittelen sitä usein vieraille, hyvä sijainti ja se historia - vaikka historia taitaakin enemmän kiinnostaa minua kuin vieraita. Hotelli Tornissa on muuten nyt mahdollisuus syödä aamiainen Ateljee Bar:ssa,  taitaa olla kuitenkin etukäteen tilattava palvelu. Vaikka aamu oli pilvinen ja harmaa, olihan se aika hienoa syödä aamiainen Helsingin kattojen yläpuolella.

Matkan viimeinen osuus oli Oulu, jossa kävin tapaamassa ystävääni Tarjaa. Kävimme teatterissa katsomassa Tommi Kinnusen kirjaan Ei kertonut katuvansa perustuvan näytelmän - olin lukenut kirjan ja pitänyt siitä kovasti, joten näytelmä kiinnosti. En edes tiedä, koska olin ollut edellisen kerran teatterissa, mutta tajusin, kuinka olin sellaista kaivannut. Tarja oli tilannut meille etukäteen väliajan tarjottavat - ihana kokemus kaikkineen. Seuraavana päivänä olimme kaupungilla, söin ehkä yhden elämäni parhaimmista pizzasta Pannu (?) ravintolassa. Pizzan nimi oli Finlandia ? - ja siinä oli poroa, aurajuustoa ja etikkakurkkuja. 

Tuo alussa mainitsema valanaiseksi joutuminen johtuu siitä, että olemme kaksoiskansalaisia - ja USAn kansalaisena on se mahdollisuus, että joutuu oikeuteen valamieheksi tai valanaiseksi. Alunperin tämän piti olla jo toukokuussa, mutta sain lykkäystä työesteen johdosta. Seuraava kerta oli elokuussa, mutta olin sairaana. Yritin tälläkin kertaa siirtää sitä, mutta minulle sanottiin, että olen käyttänyt kaikki mahdollisuuteni. Jos on saanut kutsun valamieheksi, ja ei mene eikä hae lykkäystä, niin siitä tulee sakkoa. Maanantaina Isänpäivän jälkeen menin kaupungin oikeustalolle heti aamusta klo 0830. Nämä valamies/nais ehdokkaat otettiin sisälle odotushuoneeseen, jossa saimme opastusta, miten siellä oikeudessa sitten käyttäydytään. Odotushuoneessa sai käyttää läppäriä ja phelinta, oikeudessa ei. Myös sanottiin, että miehillä ei saa olla hattu päässä.  Katsoimme kaksi eri videota oikeuden toiminnasta - sen verran sitä voi kommentoida, että se mitä amerikkalaisissa TV sarjoissa näytetään, taitaa olla ihan tarkka kuvaus. Tässä vaiheessa olimme kaikki mahdollisia valamiehiä tai naisia ja meidän piti istua ja odottaa odotushuoneessa, jos meitä tarvitaan. Mahdollisesti istua siellä klo 17 asti vain odottamassa. Noin klo 1230 tuli pyyntö valamiehille - ja meistä mahdollisista valittiin noin 40 menemään oikeuteen. Valitettavasti minua ei valittu - eikä myöskään myöhemmin iltapäivällä. Vähän yli klo 16, saimme luvan lähteä kotiin ja oikeuden edustaja kiitti, että olimme olleet paikalla. Meidän kaupungissa tästä maksetaan 12 dollaria ensimmäiseltä päivältä. Olisihan se ollut mielenkiintoista kokea se oikeudessa olokin, mutta toisaalta jos sinne pääsee/joutuu - sitä ei tiedä, kuinka monta päivää siellä sitten ollaan.  Sain mukaani todistuksen, että olin ollut "potential juror" eikä minun tarvitse pelätä joutuvansa tähän uudelleen ainakaan kahteen vuoteen.