Cape Lookout - Kolmas kerta toden sanoo ?

Olimme viikonloppuna Cape Lookout:ssa - viikko meni jännittäessä tuleeko hurrikaani Lee meille - vai meneekö ohi. Huonolla ilmalla lautat eivät kulje - enkä ole varma haluaisinko olla rannikkosaarella hurrikaanin aikaan. No Lee meni ohitse - kääntyi kohti pohjoista - eikä meille tullut muuta kuin tuulta ja jonkin verran vihainen merenkäynti. Suunnitelmissa oli olla kaksi yötä saarella.

Odotin kovasti valokuvausta. Aika oli otollinen, koska oli uudenkuun aika (aika, jolloin kuun pimeä puoli on maata kohti). Uudenkuun aikana on parempi mahdollisuus kuvata linnunrataa, kun kuun valo ei häiritse. Ongelmat ovat sitten mahdolliset pilvet ja muut häiritsevät valot. Pohjois-Karoliinan rannikko tältä kohtaa ei ole asuttua ja valoja on todella vähän. Pilvetkään eivät merkittävästi olleet ongelma tällä kertaa. Opin taas jotain yrityksestäni, ja tiedän tehdä jotain eri lailla seuraavalla kerralla. Käytössäni oli myös uusi linssi (Rokinon 14 mm 2.8), ja odotukset olivat kovat. Olin aiemmin kuvannut 35 mm prime linssillä - onnistuu, mutta kuvassa on vain sitten sitä linnunrataa hyvällä tuurilla (kuten tässä).  Kuvasta tulisi mielenkiintoisempi, jos siihen saa jotain muuta. Ajatukseni oli jollain tapaa saada saarella oleva majakka linnunratakuvaan, mutta loppujen lopuksi meidän Tacoma sai olla se "joku muu". En ollut etukäteen paljoa opiskellut tuota Rokinonia, niin täytyy olla tyytyväinen, että sain edes jotain ruudulle. Sekin oli vielä mukavaa, että linnunrata tuli näkyviin jo ennen ilta kymmentä. En ehkä olisi jaksanut yöllä lähteä kuvaamaan vaikka kahden aikaa aamulla, vaikka sitäkin on kokeiltu.

Nyt pitäisi opiskella, miten tuon 'muun kohteen' saisi paremmin valaistua. 

Opimme muutenkin uutta taas leiriytymisestä. Kun olimme täällä toukokuussa, laitoimme auton kerralla parkkiin hiekkadyynien viereen ja ihailimme merta teltan ikkunasta. Nyt vaihdoimme paikkaa kolme kertaa. Johtuen hurrikaanista, nousuvesi tuli niin korkealle, että piti välillä mennä korkeammalle paikalle odottamaan - ilta kahdeksan jälkeen nousuvesi oli korkeimmillaan ja veden laskua odotellessame saimme etsiä taas uuden nukkumapaikan. Vaikka Tacoma onkin neliveto, emme halunneet testata sitä, että olisimme olleet liian lähellä merta.

Toinen oppitunti oli tuskallisempi. Keskellä yötä tajusimme, että teltassa oli pieniä hyttysiä pilvin pimein. Nämä turkaset olivat todella pieniä ja purivat tuskallisesti. No-see-ums ovat noin 1-3 mm kokoisia, tulevat esille pimeässä ja ilmeisesti pitävät ihmisistä. Meillä ei ollut mitään hyönteismyrkkyä mukana. Toukokuussa näitä 'no-see-ums' ei ollut näkynyt. Googlasimme yöllä, mitä niiden suhteen voisi tehdä, mutta ilmeisesti myrkkykään ei niihin välttämättä tehoa. Oura-sormukseni väitti aamulla, että unta oli kuitenkin ollut 2 tuntia 3 minuuttia - se oli luultavasti heti nukkumaan menon jälkeen kunnes heräsimme vierailijoihin.

Seuraavana päivänä torkuimme aurinkotuoleissa, keitimme kahvia useampaan otteeseen ja söimme lounasta. Lauttafirmasta saimme paikan päivää aikaisemmaksi, koska toista yötä emme halunneet viettää 'no-see-ums' en kanssa. Yritämme myös miettiä tavaramäärää vähän tarkemmin seuraavaa kertaa varten - tuntuu, että meillä on liikaa tavaraa mukana ihan 1-2 yön reissua varten. Paikkana tämä Cape Lookout on kuitenkin hieno - ja teimme jo lupauksen, että palaamme saarelle toukokuussa 2024.

 

Ensimmäinen kerta Cape Lookout