Narrows - Zion UT

Matkan kohde oli osallistua naisten retriittiin - tämä oli saman järjestäjän kuin aikaisin keväällä 2020 Moabiin tehty reissu. Tällä kertaa se valokuvausosuus oli vähäisempi - ja se ehkä vaikuttaa siihen, että en taida enää osallistua näille - vaikka retriitin nimessä olisikin "photocamp" maininta. 

Zionin kansallispuisto on upea - ja sinne toivon palaavani vielä uudestaan. Teimme viikonlopun aikana kaksi vaellusta - ensimmäinen oli Virgin Riverin uomassa - ja koska mennään joenpohjaa myöten ensimmäisen mailin jälkeen, siinä saa varautua myös kastumiseen. Olin kaverini Liz:n kanssa vuokrannut vesikengät, sukat ja vaellussauvan edellisenä päivänä - ja liikkeessä sanoivat, että vettä on jotain pohkeeseen asti. Yöllä taisin miettiä, etta onhan ihmisiä eri kokoisia ja onneksi taidan olla keskivertoa pidempi. No jossain vaiheessa oli vähän vähemmän vettä ja jossain vaiheessa vähän enemmän - ja ainakin itse olin pariin ottesseen vedessä vyötäröä myöten.

Yleensä joenuomaa vaelletaan loppukeväästä, kesällä ja alkusyksyllä. Vielä syyskuun lopussa vesi ei ollut liian kylmää, myöhemmin syksyllä kannattaa vuokrata märkäpuku. Vaeltaminen onnistuu, jos veden virtaama ei ole liian suuri - reitti suljetaan, jos virtaama ylittää 150 CFS - 4.25 kuutiota sekunnissa. Veden virtauksen (joka voi johtua keväällä vaikka lumen sulamisesta) lisäksi kannattaa seurata varoituksia tulvasta, joka voi yllättää kapeassa kanjonissa. Kapeimmillaan joen uoma oli ehkä 10 metriä leveä. Tämä jokea seuraava reitti - Narrows - on suosituin koko Zionissa. Ehkä siitäkin syystä, että se ei ole niin vaikea, vedessä on mukava kävellä vaikka kuumana kesäpäivänä. Me kävelimme 3 tuntia jokea ylöspäin ja pienen tauon jälkeen takaisin samat 3 tuntia. Pidempiä taukoja ei suositella pidettäväksi, koska sään muuttuessa, kanjonista ei pääse helposti pois. En tiennyt tätä ennen reissua, mutta 2015 seitsemän vaeltajan porukka hukkui tällä samalla reitillä, kun ukkoskuuro aiheutti tulvan.

Johtuen tämän reissun aktiviteeteista, "ison tytön kameraa" ei oikein voinut hyödyntää. Oma kamerani oli repussa suurimman aikaa ja vielä suojattuna toiseen pussiin, jos sattuisin kaatumaan joessa. Kuvat ovat kaikki kännykällä otettuja. Myös toinen vaellus oli sitä luokkaa, että mahdollisuutta ei juuri ollut kuvaamiseen. Siitä vähän miinukset - ja olin ehkä odottanut enemmän kuvausmahdollisuuksia. Toisaalta voisin mennä uudelleen vielä saman järjestäjän retriitille, mutta jättäisin kameran suosiolla kotiin.

Harri jäi Las Vegasiin pelaamaan golfia, kun minä seikkailin Utahissa.