Vuosi 2020

 

Vuosi 2020 on onneksi jo loppumassa. Ajattelin, että jonkinlainen vuosikatsaus olisi sopiva tapa paketoida tämä output vuosi.

Parhaat matkat:

Pääsin alkuvuodesta Suomeen työmatkalle - ja vähän yllättäen se jäi vuoden ainoaksi Suomen matkaksi. Vähän jälkiviisasta on sanoa, että olisi pitänyt mennä kesällä - olla karanteenissa ja pitää vapaata. Mutta sitä jotenkin odotti, että korona loppuisi ja töitäkin tuntui olevan paljon.

Maaliskuun alussa olin valokuvaus retriitissä Utahissa. Koronasta puhuttiin, mutta se ei vielä vaikuttanut matkustamiseen. Paluulennolla muistan tuijottaneeni käytävän toisella puolella istuvaa miestä. Hän huolellisesti puhdisti penkin käsinojat desinfiointiliinalla, taitettava pöytä sai saman kohtelun. Ajattelin, että olipa omituinen mies. En tiennyt, että parin viikon päästä pidin tätä käyttäytymistä ihan normaalina. 

Tähän ne varsinaiset matkat päättyivät. Työnantaja ei suositellut enää lentomatkoja ja monet työmatkat muuttuivat monien tuntien ajomatkoiksi. 

Teimme pari viikonloppumatkaa rannikolle - ehkä rannikon ja meren näkeminen  vähän auttoivat  vanhan maailman kaipuuseen.

Vuoden kirjat:

Jatkoin epäsäännöllisen säännöllisesti äänikirjojen kuuntelemista. Tässä mieleenjääneitä kirjoja:

1.  Suurin niistä on rakkaus - Kirsti Paakkasen tarina  

2.  Jää - Ulla-Lena Lundberg

3. Kaksi rantaa - Eeva Vuorenpää

4. Syntipukki - Sofia Sarenbrandt  

5. Sisarten kesken - Kristin Hannah 

6. Ei kertonut katuvansa - Tommi Kinnunen 

7. Petteri Nykky - Menestyksen tie

8. 10 unelmaani - Lori Nelson Spielman 

9. Jälkikaiku - Leena Lehtolainen

10. Mitä jos en löydä sinua koskaan - Mhairi McFarlane

Kuten lista näyttää makuni menee laidasta laitaan. Jos vuoden paras kirja pitäisi sanoa, niin se olisi tuo Jää. Kevyemmän luettavan puolta edustavat McFarlane ja Lori Nelson Spielman.

Salibandystä en tiedä mitään, mutta silti Petteri Nykyn  kirja oli mielenkiintoinen. Osaltaan ehkä siksi, että hän on valmentanut suomalaisia golfaajia  

Kirsti Paakkasen kirjassa hauska kohta oli se, kun maakuntakiertueella he lähestyivät Euraa ja Kirsti ihmetteli, mihin he oikein olivat menossa ja olisiko siellä ketään.

Kun tulimme sinne ensimmäisen kerran, matkalla ei ollut talon taloa ja sanoin, että taivaan linnuille saamme näytöksen pitää. Yllätys oli suuri, kun perillä Kirstiä odotti iso yleisö.

Jää taas on 2012 ilmestynyt kirja saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen perheestään ja kylien ihmisistä. Harvoin olen lukenut kirjaa, josta olisi ollut kiva keskustella jonkun kanssa. Kirja oli palkittu Finlandia palkinnolla 2012.

Dekkareiden suhteen olen vaihtanut ruotsalaisen suosikkini Camilla Läckbergistä Sofia Sarenbrantiin. En tiedä, mitä Camillalle on tapahtunut, mutta mielestäni Sofia hallitsee dekkarit paremmin. Uusi Sofian kirja ilmestyy tammikuun 4.päivä.

Eeva Kolun ja Antti Holman kirjoista olisin halunnut pitää, erityisesti Eevan. Ehkä palaa  hänen kirjaansa Korkeintaan vähän väsynyt myöhemmin uudelleen.

Vuoden urheilutapahtuma

Marraskuussa pääsimme vähän yllättäen tapaamaan Matilda Castrenia ( Suomen paras naisgolfari), kun hän osallistui Symmetra tourin kilpailuun Pohjois-Karoliinassa. Eikä vain tapaamaan, mutta myös pelaamaan 9 reikää golfia. Olimme seuranneet Matildan peliä melkein pari vuotta ja oli kiva yllätys, että hän pelasi turnauksen suhteellisen lähellä. Kyllä jännitti aivan hirveästi - pelkäsin että en osu koko palloon ja mietin muutaman kerran, että kenen ajatus tämä oikein oli (minun). Onneksi menimme, koska meillä oli kivaa ja Matilda oli tosi symppis. Veimme tuliaiseksi suomalaista salmiakkia ja muumikarkkeja. Matilda on todella hieno Suomen lähettiläs maailmalla ja toivottavasti näemme ja kuulemme hänestä vielä paljon 2021.

Vuoden harrastus:

Ei epäilystäkään, se on hapanjuurileivonta. Tarja ystäväni sen aloitti, taisin jopa ajatella, että hän hoitaa tämän leipomispuolen ja minä syön leipää. Ja sitäpaitsi minulla oli aina niin kiire. Se ainainen kiire tai ainakin matkustaminen loppui maaliskuun lopussa, työt jatkuivat kuten ennenkin, mutta nyt aikaa ei tuhlaantunut lentoihin eikä hotelleihin. Hyvä tilaisuus aloittaa hapanjuurileipominen. Tässä lajissa sitä juurta hoidetaan päivittäin ja varsinaisessa leipomisessakin on steppejä, jotka tehdään tietyn väliajoin. Ehkä jonkun kerran on konferenssipuhelun aikana tullut keittiöstä piippaus, että taikinaa pitäisi taitella. Siinä laji, jossa jokainen aloittaa alkeista ja joskus jopa kokeneelle leipojalle tulee epäonnistumisia eli ufoja. Ja hyvin äkkiä siinä kävi niin, että kaupan leipä ei enää ollutkaan hyvää. Mistähän sellainen sanonta tulee, että hyvää kuin kaupan leipä tai kaupasta ostettu ? Kotona tehty on kuitenkin parempaa. Seuraava projekti olisi satakuntalaisen kakon leipominen.

Teams ja Zoom:

Asiakkaita ryhdyttiin hoitamaan konferenssipuheluilla - alkuun taisimme olla aika huonoja. Kenen naama näkyi, mutta ääntä ei kuulunut tai sitten ei se oman näytön jakaminen onnistunut. Osa asiakkaista pitää kameran pois päällä, mutta muutama omista asiakkaistani tykkää, siitä että näemme toisemme. Tätä on opeteltu koko loppuvuosi ja taitaa olla, että nämä Teams palaverit jäävät osaksi työtä vaikka matkustammekin. Olen jo aiemmin kertonut perheen Zoom miiteistä - joulumiitissä olivat ihan kaikki mukana.

Tätä kirjoittaessa vuosi on jo vaihtunut Suomessa, täällä on vielä muutama tunti uuteen vuoteen. Aattomme meni suunnitelman mukaan, ajoimme 260 km uusimaan ajokorttiani. Itse tapahtuma oli aika kivuton ja helppo, tosin stressasin kovasti, jos vaikka kyselevät liikennemerkkejä (ei kysytty) tai tehdään näkötesti (tehtiin, oli helppo). Olin varustautunut kaikilla mahdollisilla dokumenteilla, mitä netin mukaan tarvittiin - niistä ei sitten kaikkia kuitenkaan tarvittu. Ehkä vähän yllätyksellistä, että äänestämiseen liittyviä asioita kysyttiin neljä kertaa - olenko rekisteröitynyt äänestämään, onko osoite nyt sama kuin silloin, kuin rekisteröin itseni - ja kohta taas uudelleen. Täällähän tämä äänestäminen ja mahdollinen vilppi (ei tapahtunut) ovat aika paljon esillä.

Vaikka kuinka haluaisin valvoa, en usko, että jaksamme. Aamulla, kun herään, niin otan kynän ja paperin ja harjoittelen vuosiluvun kirjoittamista.