Tämä kokeilu ei ollut vielä tarpeeksi, että tästä olisi tullut tapa. Pilatekseen menen mielelläni, mutta kävelemään pimeään - ei juuri. Tammikuun lopussa käväisin Suomessa ja kävelyt ja jumpat jäivät. Se ei tietysti ole Suomen vika, mutta oli vain paljon muutakin tekemistä. Ehkä siihen pilateksen innostukseen liittyy se, että maksan jäsenyydestä, jolla pitäisi käydä salilla 8 kertaa kuukaudessa. Ja sekin tuntuu mukavalta, kun ohjaajat muistavat nimen. Ja vaikka aamutunnilla - ensimmäinen tunti on 05:30 - kun nyökkäilemme aamutervehdyksiä. Tällaiselle introvertille, hienoa tällainen joukkoon kuuluminen.
Helmikuussa kävelylenkit vähenivät entisestään. Golfia tuli pelattua kolme kertaa vaikka tuo kalenteri näyttää vain yhden. Pilateskertoja 7.
Ensi kuussa olisi mahdollista kokeilla kalliokiipeilyä. Kerroin siitä kotona ja mies sanoi, että ehkä joo jos olisin kaksikymppinen.
0 comments