Liivit putoo puusta

20 vuotta Suomen ulkopuolella vaikuttaa omaan Suomen kielen taitoon ja lähinnä sen ruostumiseen. Me sentään olemme molemmat suomalaisia, joten kotona on aina puhuttu suomea. Muutama viikko sitten tein leikkimielisen (?) testin netissä omasta kielitaidostani. Testin mukaan olen 10-vuotiaan tasolla. Tuloksesta sisuuntuneena tein testin uudestaan ja vaihdoin äidinkieleksi englannin. Sama tulos. Olen lapsen tasolla molemmilla kielillä - ja joskus luulin jopa osaavani ruotsia ja ranskaa, espanjaakin tuli opiskeltua. Niissä taidan olla taaperon tasolla.

Luen suomalaisia lehtiä säännöllisesti - ainakin Helsingin Sanomia melkein joka päivä. Naistenlehtiä suomeksi aina kuin on mahdollisuus. Yritän lukea kaunokirjallisuutta (hui mikä sana) muutaman kirjan vuodessa. Siis suomeksi. Mutta testin mukaan en osaa. Sain myötämielisiä kommentteja, jopa testin luotettavuutta epäiltiin. Mutta, kun jotkut toiset pärjäsivät paremmin, en voi kieltää, etteikö asia hieman minua kismittänyt.

Testin jälkeen olin muutaman päivän vähän varovainen puheissani. Miten ne asiakkaat minua ymmärtävät ? Toisaalta ei se asiakkaidenkaan englanti aina ole niin sujuvaa. Yleensä olen sivuuttanut oman 'kielipuolisuuteni' huumorilla. Kerron, että amerikkalainen työtoveri on mukana kokouksessa, ja kääntää tarvittaessa, jos minusta ei saa selvää.

Vanha kielikukkanen 'Saako täällä kiljua' jaksaa minua huvittaa. Kielet ja murteet ovat rikkautta ja vaikka ulkosuomalainen miten räpiköi vastaan, myös suomen kieli muuttuu koko ajan. Opettajani yläasteella oli naimisissa amerikkalaisen miehen kanssa ja saimme  hyviä esimerkkejä heidän lastensa suomenkielen taidosta. Syksyllä liivit putoavat puusta.