Ystävänpäivä ajatuksia

Oma yritys kakkutikkareista - päällä Marianne murskaa.

Amerikassa ystävänpäivä on pinkkiä väriä, ruusuja, suklaarasioita ja paljon miehiä viime hetken ostoksilla kauppakeskuksessa. Huomasimme eilen, että pandora kaupan edessä oli ihan köysillä merkattu ylimääräistä jonotustilaa eikä kaikki halukkaat edes olleet mahtuneet sisään. Vähän ikävä suomalaista ystävänpäivää - ainakin ennen se ei ollut näin kovasti romanttinen kuin täällä. Ravintoloissa on Valentine päivänä yleensä erilliset ruokalistat ja varaus on pakollinen, jos ei aio tyytyä paikallisiin ketjupaikkoihin.
Me olimme kaupassa tänään ostamassa uutta patjaa. Eikös sekin ole aika romanttista ?

Ystävien saaminen vanhempana ei ole aina niin yksinkertaista. Lapsuudenaikaisen ystävän kanssa on helppo jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Työn kautta tutustuu ihmisiin ja osasta työkavereista on tullut hyviä ystäviä. Kun oma lapsi oli kouluikäinen, tuli muiden vanhempien kanssa pakostakin oltua  yhdessä. Mutta kun oma aika kuluu viikoittain suuremmaksi osaksi töissä, tuntuu että tässä on vain töitä ja nukkumista - ja viikonloppuna ladataan akkuja, että taas jaksaa tehdä töitä. Tietysti työkin voi olla kiinnostavaa (ja onkin), mutta on sekin käynyt mielessä, että mitä sitten tehdään, kun ei enää käy töissä. Ja ulkomailla asuvana koen jatkuvaa huonoa omatuntoa, että en hoida ystävyyssuhteita Suomessa. Jokaisen muuton jälkeen on saanut aloittaa taas alusta.

Luen satunnaisesti muutamaa suomalaista blogia - Noora & Noora blogissa oli juttua ystävystymisestä aikuisella iällä - tykkään kovasti näistä kahdesta !

Sen verran myönnytystä päivän romanttiselle puolelle - hääkuva vuodelta 1988 ja vähän rennomman oloinen kuva vuodelta 2015.

Pääsiäistavarat ovat kaupassa jo kärkkymässä vaaleanpunaisten korttien takana. Ensi viikolla hyllyt ovat täynnä pupuja ja suklaamunia.