Kun matkalaukku kävi Varsovassa ja muita kuulumisia

Olin toissaviikolla Suomessa työmatkalla - viikko meni pienessä flunssassa, työt tulivat joten kuten hoidettua ja ehdin vielä käyda Raumallakin pikaisesti. Koronatestejä tein useammankin, mutta ainakin kotitestien mukaan räkätautini oli jotain muuta kuin koronaa. Terveenä lähdin matkaan, mutta Helsinkiin saavuttuani olo ei ollut kummoinenkaan.

Työkuvioista sen verran, että kävin vain yhden kerran asiakkaan kanssa syömässä, kävelin hotellilta ravintolaan ja olin pariin kertaan jäädä sähköpotkulaudan alle. Asiakkaani tuli ravintolaan hieman myöhässä - ja hän tuli juuri tällaisella härpäkkeellä, jonka alle olin melkein jäänyt. Asiakas sai myös palkinnon toisesta ennätyksen rikkomisesta - hän oli nimittäin syntynyt 1993 - ja oli siis vuoden meidän poikaa nuorempi. Ilta oli mukava - ja hän olisi kuulemma opastanut minuakin potkulaudan vuokrauksessa. Kieltäydyin siihen veroten, että tarvitsisin kypärän, mutta salaisesti haluaisin niitä vielä joskus kokeilla. Tyyppi oli todella mukava, ja työtkin menivät hyvin, mutta niin se aika vain kuluu. Eihän siitä ollut kuin jokunen vuosi, kun olin nuorin insinööri firmassa ( 22 vuotias).

Kun olin aiemmin näyttänyt kesäkuussa Suomessa otettuja kuvia, sain kommentteja, että kamerani ei näytä vihreää väriä oikein - kuvat ovat kuulemma liian vihreitä. Ehkä kameran värit eivät ole 100% oikeita, mutta siis Suomessa on vihreää kesäkuussa. 



Lensin sunnuntaina Helsingistä Dallasiin - tämä on aika uusi suora Finnairin lento - ja vaikka se oli vähän pidempi, pääsisin yhdellä vaihdolla Pohjois-Karoliinaan. Paikkani oli masentavasti rivillä 53, edes se että kyseessä oli käytäväpaikka ei tuntunut tarpeeksi hyvältä - luultavasti kone oli täynnä. 

Autonpalautuksen jälkeen, tsekkasin koneeseen T2:ssa (ilmeisesti T1 on jo historiaa ja kaikki menevät vanhasta T2:sta). Sain virkailijan kanssa järjestettyä paremman istumapaikan lisämaksusta - ja tuntui, että nyt paluumatka voisi alkaa. Olen American Airlines club:n jäsen, joten sillä pääsen sisälle Finnairin loungeen - jossa olikin reilu tunti aikaa syödä ja juoda. Kuten aina, juon lasillisen kuohuviiniä ja sanon hiljaisen kiitoksen siitä, että olin saanut nähdä rakkaita ihmisiä ja kaikki oli terveitä.

Lento meni yllättävän nopeasti vaikka oli 10 tuntia 40 minuuttia. Ei ollut pomppuja eikä mitään. Katsoin jopa Downton Abbey elokuvan vaikka sarja itsessään ei ollut minua ikinä kiinnostanut. 

Dallasissa odottelin matkalaukkuani tovin, USA:han matkustettaessa matkalaukku täytyy tullata ensimmäisellä tulokentällä - ja sitten siirtää seuraavalle hihnalle jatkolentoa varten. Loppujen lopuksi laukkuja tuli aina vain vähemmän - ja sitten se oli siinä - minun laukkuani ei näkynyt. Tilanne tuntui uskomattomalta - suora lento Helsingistä - missä se oma laukku edes voisi olla ?  Kaivoin sen tarran laukusta, jonka virkailija oli antanut Helsingissä.  Laukkutarrassa, joka oli lippuni takana oli aivan vieras nimi - sanotaan nyt vaikka Magda Kultanen. Magdan matka oli samana päivänä Helsingistä, mutta kohde oli Varsova Puola (WAW).

Vaikka Finnair nyt lentääkin Dallasiin, niin heillä ei taida olla minkäänlaista toimistoa tai henkilökuntaa siellä - en ainakaan itse löytänyt, vaikka juoksin terminaalia edes takaisin. American Airlines sanoi, että ilmoitus puuttuvasta laukusta täytyy tehdä vasta määränpäässä. Myöhään samana iltana tein sitten Raleigh:ssa ilmoituksen laukusta. Kun ei ole nukkunut yli 20 tuntiin ja tekee ilmoituksen puuttuvasta laukusta, jossa kuitenkin lukee Magda Kultanen - se voi olla aika esitys. Onneksi viimeinen virkailija, jonka kanssa asioin antoi minun kertoa koko tarinan - ja lohdutti, että kyllä se laukku tulee huomenna (hän varmasti luuli, että Varsova on USA:ssa).

Soitin joka päivä Finnairin numeroon Helsigissä laukun perään, joskus sain pitkän odottamisen jälkeen ihmisen langan päähän, joka tuntui tietävän jotain - useammin sain puhelimeen virkailijan, joka myönsi, että on uusi, eikä osaa mitenkään auttaa asiassa. Torstaina yritin uudelleen Finnairin tulopalveluun (tämä oli minulle uutta, että jos laukku häviää Finnairin lennolla USA:han, niin minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä Finnairin tulopalveluun). Nyt nuori mies tulopalvelussa vahvisti, että laukkuni on tosiaan ollut sunnuntaista lähtien Varsovassa ja on yritetty saada LOT:a lähettämään se USA:han. Hän myös pahoitteli tilannetta, ensin laitettiin väkeä pois koronan tähden, nyt taas matkustetaan ja on vaikeaa saada työntekijöitä takaisin ja on myös uutta väkeä. Ja tietysti loppuun vielä toivotus Hyvää Juhannusta !

Torstaina myöhään laukku toimitettiin meille kotiin.

Mitä tästä opittiin ?

1.    Ota puhelimella kuva matkalaukusta, joka menee ruumaan.

       Kun on aika tehdä se ilmoitus, kuva auttaa tässä.

2.    Ota kuva myös sisällöstä ja erityisesti kolmesta asiasta. 

(Koska oma laukkuni matkusti maailmalla Magdan tägillä, minua pyydettiin mainitsemaan       katoamisilmoituksessa kolme tavaraa laukussa, joilla he pystyvät vahvistamaan, että laukku on omani).  Tietysti nimilappu ulkopuolella ja sisäpuolella on yhtä tärkeä asia.

3.    Ja se tärkein, vahvista, että nimi ja määränpää siinä laukkutarrassa ovat omasi !

Nyt kun laukkukin on käynyt Puolassa, laitan senkin omalle toivelistalle.


Jos vähänkin tunnet minua, niin olen ollut todella uskollinen Finnairille. Useimmiten Finnair on se kalliimpi vaihtoehto, mutta olen halunnut kannattaa heitä. Vähän samaan tapaan kuin kannatan Marimekkoa tai muita brändejä Suomessa. Matkalaukku sekaannuksia tulee aina tapahtumaan, vaikka tuota väliä olen lentänyt yli 20 vuotta, tämä oli kuitenkin ensimmäinen omaa laatuaan. Ja hei anteeksi Finnair, mutta seuraalla kerralla katson myös muita vaihtoehtoja !

6 comments

  1. Minulle tuli kaksi vuotta sitten töihin AMK lopputyön tekijä. Hän kysyi, että olenko ollut kauan firmassa töissä. Sanoin, että sinun mittapuullasi ikuisuuden. Hän tivasi, että milloin aloitin. Noh, aloitin pari kuukautta ennenkuin harjoittelija syntyi :D

    Euroopassa on lentomatkustaminen ollut aivan sekaisin. Yllättäen tulee kaikkien aikojen matkailijapiikki ja koulutetusta henkilökunnasta on hirvittävä pula. Matkustus on hetkellistä sekoilua ja pahimmillaan tuntien jonottamista. Amsterdamissa on turvatarkastusjono ollut 3-4t.

    Minulla kävi niin, että Finnairin lähtöaikoihin tuli muutos ja vaihto Singaporessa typistyi 30min, mikä ei ole mitenkään mahdollista niin isolla kentällä. Jonotin yli tunnin Finnairin puhelinpalveluun. Siellä olivat, että hyvä kun huomasit. Kuulemma automaattisen uudelleenreitityksen ei pitäisi tehdä tälläisiä mokia. Lennon vaihtoon meni lopulta toista tuntia, kun asiakaspalvelussa ei ollut valtuuksia vaihtaa sitä. Tajusivat sentään lopettaa minun roikuttamisen langoilla siinä vaiheessa, kun varauksen muuttaminen ei onnistunut.

    Olen kuullut paljon matkustavilta tuttavilta, että ainakin Euroopassa tällä hetkellä lähes kaikki lentoyhtiöt ja suurkaupunkien kentät ovat toipumisvaiheessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aitini tapasi aina kysyä, että minkälaisia asiakkaita minulla on mukana - onko nuoria vai vanhoja. Siihen on nykyään helppo vastata, kaikki on nuoria :) Toisaalta olen kyllä iloisesti yllättynyt, kuinka fiksuja ja ammattitaitoisia monet ovat - vaikka se vuosien kokemus puuttuukin.
      Joo, tuo laukkuseikkailu vähän vielä ihmetyttää - ja uskon, että ainakin lähitulevaisuudessa katson sen tarran tiedot tarkasti, että siinä on oma nimeni !

      Lämmintä kesää !

      Delete
  2. No oi voi. Laukun reissaaminen ympäriinsä ja sen odotteleminen on harmillista. Onneksi tuo tapahtui vasta paluumatkalla, koska kotona on onneksi odottamassa vaihtovaatteita yms. tarpeellista. Mulla on joskus kauan sitten ollut laukku jossain maailman toisessa ääressä käväisemässä sillä välin kun itse odottelin Orlandossa. Muistaakseni silloin ei ollut kyse väärästä tarrasta, vaan joku muu kömmähdys oli sattunut. Muutaman päivän kuluttua, kun olimme jo ihan muualla, laukku vihdoin löysi meidät, mutta välipäivinä oli pakko ostaa uusia vaatteita ja muutakin. Ja kengät, sillä minulla oli jalassa vain pitkälle lentomatkalle valitut lättyset. Tuon reissun jälkeen olen aina pakannut käsimatkatavaroihin ainakin alusvaatteita ja pari puhdasta teepaitaa kaiken varalle.
    Ihanaa, että Suomi-reissusi oli pienestä flunssasta huolimatta antoisa. Vihreys olikin juuri parhaimmillaan ja tietenkin läheisten tapaaminen on aina <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ehkä kummallisinta tässä oli, että löysin somesta jo tämän 'Magda' kin, joka oikeastaan sinne Varsovaan meni - ihmeellistä on laukun eksyminen 2022 verrattuna parinkymmenen vuoden takaisiin tilanteisiin.
      Minulla on muuten vieläkin vaatekaapissa pusero, jonka ostin laukun kadottua Pariisissa - tämä oli ehkä 1993 tai 1994. Siihen aikaan muistaakseni Diners Club(?) kortilla pääsi aika pian ostoksille laukun myöhästymisen johdosta. En ole puseroa pitänyt pitkään aikaan, mutta en ole vain malttanut heittää/antaa pois.

      Delete
  3. Hei Leena, olipa hyvä lukea kun annoit ohjeita laukun valokuvaamisesta. Enpä ole tehnyt tuolla tavoin.
    Muistan kun vanhempani tulivat Dallasiin 90- luvulla niin paluumatkalla Suomeen oltiin yhtä matkaa Lontooseen saakka. Koneenvaihdossa äiti ja isä ehtivät omaansa (äitini halusi meidän auttavan kun he olivat hyvin epävarmoja ja äidilläni pyörätuoli-palvelu). Me miehen kanssa jouduttiin vaihtamaan kenttää niin siinähän tietysti myöhästyttiin. British Airways antoi meille liput seuraavaan aamuun ja saimme jopa yöpymisen BAn kenttähotellissa. Hyvät safkat ja palvelu. Meillä oli economy liput joten nyt mietin jotta tuskin enää tuollainen onnistuisi ilman lisämaksua.
    Siihen aikaan muutenkin lentämisessä oli hohtoa. En tiedä mikä yhtiöistä on ollut parhaimpia mutta vältän amerikkalaisia lentoyhtiöitä jos vain voin.
    Heinäkuussa mennään Suomeen ja nyt on pitkästä aikaa Finskin lennot Chicagosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuollaista laukkusekaannusta, joka minulle sattui - ei ole tapahtunut 25 vuoteen, joten voi olla, että sitä ei enää toiste itselle tapahdu.....mutta onhan se helppoa nykyisin ottaa puhelimella kuva laukusta ja ennenkaikkea tarkastaa se nimi siinä laukkutarrassa. Jos olisin tarkastanut nimen kuitissa jo Helsingissä, ehkä jotain olisi voinut mennä toisin.
      Matkustaminen ei ole niin kovin hohdokasta, kun joku menee pieleen. Ja nyt kun vielä on pulaa työntekijöistä, niin sitä kärsivällisyyttä täytyy myös pakata :)
      Hyvää matkaa - Suomi matka on aina hyvä idea !

      Delete