25.7.22

Hiljainen Kansa - kesänäyttely Tuusulassa



Tuskin olisin lähtenyt Suomussalmelle (vai onko se Suomussalmeen) katsomaan Hiljaista Kansaa, mutta Tuusulassa Lotta Museon takana sopi paremmin omalle reitilleni. Taiteilija Reijo Kelan näyttely on vain elokuun loppuun asti Tuusulassa - ja hahmot on puettu paikallisin voimin. Hiljaista Kansaa pääsee katsomaan ilmaiseksi.

Vaikka olimme Tuusulalaisia monta vuotta - Lotta Museo oli jäänyt meiltä väliin. Suosittelen myös Lottakanttiinia - me joimme kahvia ja söimme pullat - ja myös lounasvaihtoehdot näyttivät hyvältä. Teimme myös kierroksen yläkerrassa sijaitsevassa Lotta museossa.










 

Lottamuseo

Lottamuseon pääsymaksu on 10 euroa, mutta alennetulla hinnalla (7 euroa) pääsevät opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet, siviilipalvelusmiehet ja työttömät. Vapaa pääsy on lapsilla, lotilla, pikkulotilla, sotilaspojilla, sotaveteraaneilla, sotalapsilla ja sotaorvoilla


Lottamuseossa olisi voinut viipyä kauemminkin, ja historian kertaaminen sopii kaikille.

25.6.22

Kun matkalaukku kävi Varsovassa ja muita kuulumisia

Olin toissaviikolla Suomessa työmatkalla - viikko meni pienessä flunssassa, työt tulivat joten kuten hoidettua ja ehdin vielä käyda Raumallakin pikaisesti. Koronatestejä tein useammankin, mutta ainakin kotitestien mukaan räkätautini oli jotain muuta kuin koronaa. Terveenä lähdin matkaan, mutta Helsinkiin saavuttuani olo ei ollut kummoinenkaan.

Työkuvioista sen verran, että kävin vain yhden kerran asiakkaan kanssa syömässä, kävelin hotellilta ravintolaan ja olin pariin kertaan jäädä sähköpotkulaudan alle. Asiakkaani tuli ravintolaan hieman myöhässä - ja hän tuli juuri tällaisella härpäkkeellä, jonka alle olin melkein jäänyt. Asiakas sai myös palkinnon toisesta ennätyksen rikkomisesta - hän oli nimittäin syntynyt 1993 - ja oli siis vuoden meidän poikaa nuorempi. Ilta oli mukava - ja hän olisi kuulemma opastanut minuakin potkulaudan vuokrauksessa. Kieltäydyin siihen veroten, että tarvitsisin kypärän, mutta salaisesti haluaisin niitä vielä joskus kokeilla. Tyyppi oli todella mukava, ja työtkin menivät hyvin, mutta niin se aika vain kuluu. Eihän siitä ollut kuin jokunen vuosi, kun olin nuorin insinööri firmassa ( 22 vuotias).

Kun olin aiemmin näyttänyt kesäkuussa Suomessa otettuja kuvia, sain kommentteja, että kamerani ei näytä vihreää väriä oikein - kuvat ovat kuulemma liian vihreitä. Ehkä kameran värit eivät ole 100% oikeita, mutta siis Suomessa on vihreää kesäkuussa. 



Lensin sunnuntaina Helsingistä Dallasiin - tämä on aika uusi suora Finnairin lento - ja vaikka se oli vähän pidempi, pääsisin yhdellä vaihdolla Pohjois-Karoliinaan. Paikkani oli masentavasti rivillä 53, edes se että kyseessä oli käytäväpaikka ei tuntunut tarpeeksi hyvältä - luultavasti kone oli täynnä. 

Autonpalautuksen jälkeen, tsekkasin koneeseen T2:ssa (ilmeisesti T1 on jo historiaa ja kaikki menevät vanhasta T2:sta). Sain virkailijan kanssa järjestettyä paremman istumapaikan lisämaksusta - ja tuntui, että nyt paluumatka voisi alkaa. Olen American Airlines club:n jäsen, joten sillä pääsen sisälle Finnairin loungeen - jossa olikin reilu tunti aikaa syödä ja juoda. Kuten aina, juon lasillisen kuohuviiniä ja sanon hiljaisen kiitoksen siitä, että olin saanut nähdä rakkaita ihmisiä ja kaikki oli terveitä.

Lento meni yllättävän nopeasti vaikka oli 10 tuntia 40 minuuttia. Ei ollut pomppuja eikä mitään. Katsoin jopa Downton Abbey elokuvan vaikka sarja itsessään ei ollut minua ikinä kiinnostanut. 

Dallasissa odottelin matkalaukkuani tovin, USA:han matkustettaessa matkalaukku täytyy tullata ensimmäisellä tulokentällä - ja sitten siirtää seuraavalle hihnalle jatkolentoa varten. Loppujen lopuksi laukkuja tuli aina vain vähemmän - ja sitten se oli siinä - minun laukkuani ei näkynyt. Tilanne tuntui uskomattomalta - suora lento Helsingistä - missä se oma laukku edes voisi olla ?  Kaivoin sen tarran laukusta, jonka virkailija oli antanut Helsingissä.  Laukkutarrassa, joka oli lippuni takana oli aivan vieras nimi - sanotaan nyt vaikka Magda Kultanen. Magdan matka oli samana päivänä Helsingistä, mutta kohde oli Varsova Puola (WAW).

Vaikka Finnair nyt lentääkin Dallasiin, niin heillä ei taida olla minkäänlaista toimistoa tai henkilökuntaa siellä - en ainakaan itse löytänyt, vaikka juoksin terminaalia edes takaisin. American Airlines sanoi, että ilmoitus puuttuvasta laukusta täytyy tehdä vasta määränpäässä. Myöhään samana iltana tein sitten Raleigh:ssa ilmoituksen laukusta. Kun ei ole nukkunut yli 20 tuntiin ja tekee ilmoituksen puuttuvasta laukusta, jossa kuitenkin lukee Magda Kultanen - se voi olla aika esitys. Onneksi viimeinen virkailija, jonka kanssa asioin antoi minun kertoa koko tarinan - ja lohdutti, että kyllä se laukku tulee huomenna (hän varmasti luuli, että Varsova on USA:ssa).

Soitin joka päivä Finnairin numeroon Helsigissä laukun perään, joskus sain pitkän odottamisen jälkeen ihmisen langan päähän, joka tuntui tietävän jotain - useammin sain puhelimeen virkailijan, joka myönsi, että on uusi, eikä osaa mitenkään auttaa asiassa. Torstaina yritin uudelleen Finnairin tulopalveluun (tämä oli minulle uutta, että jos laukku häviää Finnairin lennolla USA:han, niin minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä Finnairin tulopalveluun). Nyt nuori mies tulopalvelussa vahvisti, että laukkuni on tosiaan ollut sunnuntaista lähtien Varsovassa ja on yritetty saada LOT:a lähettämään se USA:han. Hän myös pahoitteli tilannetta, ensin laitettiin väkeä pois koronan tähden, nyt taas matkustetaan ja on vaikeaa saada työntekijöitä takaisin ja on myös uutta väkeä. Ja tietysti loppuun vielä toivotus Hyvää Juhannusta !

Torstaina myöhään laukku toimitettiin meille kotiin.

Mitä tästä opittiin ?

1.    Ota puhelimella kuva matkalaukusta, joka menee ruumaan.

       Kun on aika tehdä se ilmoitus, kuva auttaa tässä.

2.    Ota kuva myös sisällöstä ja erityisesti kolmesta asiasta. 

(Koska oma laukkuni matkusti maailmalla Magdan tägillä, minua pyydettiin mainitsemaan       katoamisilmoituksessa kolme tavaraa laukussa, joilla he pystyvät vahvistamaan, että laukku on omani).  Tietysti nimilappu ulkopuolella ja sisäpuolella on yhtä tärkeä asia.

3.    Ja se tärkein, vahvista, että nimi ja määränpää siinä laukkutarrassa ovat omasi !

Nyt kun laukkukin on käynyt Puolassa, laitan senkin omalle toivelistalle.


Jos vähänkin tunnet minua, niin olen ollut todella uskollinen Finnairille. Useimmiten Finnair on se kalliimpi vaihtoehto, mutta olen halunnut kannattaa heitä. Vähän samaan tapaan kuin kannatan Marimekkoa tai muita brändejä Suomessa. Matkalaukku sekaannuksia tulee aina tapahtumaan, vaikka tuota väliä olen lentänyt yli 20 vuotta, tämä oli kuitenkin ensimmäinen omaa laatuaan. Ja hei anteeksi Finnair, mutta seuraalla kerralla katson myös muita vaihtoehtoja !

4.6.22

Islanti osa 4 - vesiputouksia, jäätikköä ja loppukuvat


Skogafoss

Islannissa ei tarvitse kovasti etsiä vesiputouksia - tuntuu, että niitä on valtavasti - osa ihan pieniä puroja - ja osa valtavia (ja samalla suosittuja turistien keskuudessa). 



Gulfoss - putous, jonka kuvaaminen oli vaikeaa - se oli niin iso ja pärskeet kastelivat kameran linssiä



Tämä kuva on Pingvellir:stä - tiedä, mitä kampanjaa varten tätä nuorta naista kuvattiin ?  Sinänsä erikoista, että kuvaajan lisäksi vesiputousta oli kuvaamassa ehkä sata turistia.



Tämä on Seljalandsfoss, jonka taakse pääsee myös polkua pitkin - kuvassa näkyy ihmisiä putouksen oikealla puolella. Täällä kastuu varmasti, joten kunnon sadevarustus on tarpeen. 


Jokursarlon ja veneajelu jäätikkölaguunissa olivat  ehkä se hienoin kokemus - olimme Zodiac kierroksella, joka kaikkineen kesti pari tuntia - ensimmäinen puoli tuntia meni siihen, että pukeuduimme haalareihin ja pelatusliiveihin - ja kävelimme lähtöpaikkaan. Veneessä istuttiin ajon aikana - mutta kun olimme pysähtyneinä, kuvia sai ottaa seisaaltaan. Vähän jännitti, kun väistelimme jääpaloja - onko pieni näkyvissä oleva jääpala vain osa isompaa jäätä - oppaamme mukaan jäät ovat selvästi vähenemässä. Isojen jäälohkareiden näkeminen tuntuu niin epätodelliselta, vaikka meillä oli pilvinen ja sateinen päivä - siniset jäälohkareet olivat upeita. 
















Olimme yhden yön maatila majoituksessa. Maatilan ravintolassa oli yksi seinä ikkunaa - ja sen takana lehmät nauttivat omaa ateriaansa. Tämä maatila on Golden Circlen alueella, joten sieltä olisi helppo tutustua alueeseen paremmin. Maatila on myös tunnettu omasta jäätelöstään - ehkä odotuksemme jäätelön suhteen olivat liian suuret, mielestämme se ei ollut kovin erikoista. Sen sijaan aamiaisella tarjottu skyr jukurtti oli tehty tilalla ja oli parasta, mitä olen maistanut. Aamiaisella oli myös tarjolla heraa - eli sitä nestettä, joka jää jäljelle juuston tekemisessä. Söimme ehkä reissun maistuvimman aterian täällä.
Suosittelemme tätä yöpymispaikkaa, jos on kiinnostunut maatilalla yöpymisestä. 

Efstidalur


Huoneemme maatilamajoituksessa

Pääsin myös rapsuttelemaan hevosia



Ehdimme myös vierailla Snaefellsjokullin alueella maan länsiosassa - ja pääsin kuvaamaan kuuluisaa 'pientä mustaa kirkkoa' eli Budakirkja, joka sijaitsee Budir:ssa.




Olin ehkä toivonut, että Islanti ei olisi ollut niin upea kuin se oli. Etukäteen ajattelin, että siellä on vain tasaista maastoa, rikinkatkua eikä mitään näkemistä. Nyt jäi mieleen, että tänne pitää päästä uudelleen ja neljä päivää oli aivan liian lyhyt aika.

29.5.22

Islanti - osa 3 - DC-3

 


1973 USAn laivaston DC-3 lentokone putosi Islannin etelärannikolla. Onneksi kukaan ei menehtynyt onnettomuudessa. Jostain syystä siitä, mitä koneesta on jäljellä on tullut suosittu kohde turistien keskuudessa. Suosittu kyllä, mutta ei siinä mielessä kuin monet muut Islannin kohteet - syynä on se, että tänne pitää patikoida jonkun matkaa parkkipaikalta. Meillä matkaan kului 45 min suuntaansa ja valitettavasti tämä maasto ei ollut kovin mielenkiintoista eikä koneen jäännöksiä nähnyt kuin ihan lopussa. Olimme liikkeellä aikaisin aamulla, mutta koneen luona oli jo pari ihmistä kuvaamassa, hetken odotettuamme saimme oman vuoromme. Tämä on kohde, jonka näkemiseen riittää kerta. Alunperin luultiin, että koneesta loppui polttoaine - myöhemmin on tullut ilmi, että putoaminen johtui lentäjän virheestä.

Yleisenä havaintona lähes kaikki nähtävyydet olivat ilmaisia, mutta parkkeeraamisesta piti maksaa lähes joka paikassa. Jossain se oli helppoa, mutta ei ihan kaikkialla. Saa nähdä tuleeko sakkoja postissa paikoista, joissa emme onnistuneet maksamaan.






Jossain tuolla se on




Tässä vielä ilmakuvaa - Harrin kuvaamana


Islanti - osa 2 - lunnit



 Lunnien kuvaaminen (tai edes niiden löytäminen) oli Islannin toivelistalla. Nämä hassunkurisen näköiset linnut tulevat Islannin rannikolle toukokuussa pesimään. Reittimme ei varsinaisesti suosinut alueita, joissa niiden näkeminen olisi ollut helpointa, mutta onneksi meillä oli tuuria Vik:n kaupungin rannalla. Lunnit hakevat ruokansa mereltä - ja yleensä niiden näkeminen on helpompaa aamulla tai illalla. Lunnit käyttävät samaa pesää vuodesta toiseen - ja molemmat lunni vanhemmat hoitavat sitä yhdessä. Tavallisesti lunni munii vain yhden munan ! Lisäksi lunni pariskunnat pitävät yhtä jopa 20 vuotta. 

Lunnit elävät yhdyskunnissa, niin jos löytää yhden lunnin, varmasti löytää monta muutakin. Korkeat rantatörmäät antavat niille rauhan ainakin ihmisiltä. Kuvaamani lunnit olivat aika korkealla rannasta, joten kovin lähelle en päässyt. Läheinen Durholaeyn alue on suljettuna kesällä iltaisin ja aamuisin, jotta lunneilla säilyy pesärauha.

Lunneilla on keväällä ja kesällä kirkas oranssinen nokka - talvisin se vaihtuu harmaaseen. Oranssinen nenä auttaa tunnistamaan toisia lunneja - ja tasa-arvoisesti oranssinen nokka on kaikilla lunneilla. Lunni sukeltaa varsin syvälle kalastamaan ruokaa - mutta sen lentäminen näyttää vähän koomiselta - onpa sitä verrattu jopa lentävään rugby palloon.

Koska olin etäällä linnuista, käytin 150-600 mm objektiivia - se taas on sen verran raskas, että valitettavasti kuvat eivät ole ihan niin tarkkoja kuin olisin toivonut. Sen verran lunneihin ihastuin, että selkärepussa on nyt lunni riipus ja jääkaapissa lunnimagneetti.











28.5.22

Islanti osa 1 - Kylpemässä


 Teimme 4 yön mittaisen matkan Islantiin viime viikolla. Islanti oli yksi kohteistani sillä listalla #60thingsbefore60. Lähtemisen teki helpommaksi, että Icelandair aloitti suorat kausilennot Raleigh NC:sta Keflaviikkiin toukokuussa 2022. Lentoaikaa suoralla lennolla oli 6 tuntia menomatkalla ja melkein 7 tuntia takaisin tulessa. Olimme molemmat käyneet vain Keflaviikin kentällä välilaskun ajan, joten reissu ’tulen ja jään’ maahan oli molemmille ensimmäinen. Vaikka uutisissa mainittiin maanjäristyksen uhka ja mahdollinen tulivuoren purkautuminen, tällä reissulla nähtiin vain jäätä.

Blue Lagoon kylpylä aukeaa aamulla jo kello 9 - joten matkamme jatkui sinne suoraan lentokentältä. Tämä kylpylä taitaa olla tuttu kaikille Islannin kävijöille ja siitä on tullut suosittu turistikohde. Islantilaiset rakastavat kylpemistä ja paikallisia kylpypaikkoja on jokaisessa kylässä, niiden hinnat ovat paljon edullisemmat tähän verrattuna. Blue Lagoon on siis ulkoilmakylpylä, jossa kylvetään lämpimässä 37-40 C vedessä - vesi tulee geotermisestä lähteestä 2 km syvyydestä ja johtuen mineraaleista, vesi on vaaleansinistä ja vähän maitomaista. Etukäteisvaraus tarvitaan sisäänpääsyyn. Kylpemisen lisäksi  alueella on höyrysauna ja tavallinen sauna. Lippujen hintaan sisältyy myös kasvomaski ja on alueella myös tarjolla virvokkeita - eikä niitä varten tarvitse tulla pois altaasta.

Blue Lagoon 

Täällä kuten muuallakin Islannissa pärjää hyvin englannilla ja palvelu on ystävällisistä, myöhemmin viikolla huomasimme, että maassa on myös paljon puolalaisia työntekijöitä. Vastaanotossa osataan neuvoa ensikertalaisia ja myös pukeutumistilassa on työntekijöitä auttamassa. Suomalaiselle eivät kylpemiseen liittyvät säännöt ole outoja, mutta työntekijät saattavat neuvoa, jos joku noviisi ei ymmärrä peseytyä ennen kylpemistä. Talon puolesta saa pyyhkeen ja uimapuvunkin voi vuokrata, jos oma olisi jäänyt kotiin. Oma lokero suljetaan rannekkeella, samalla rannekkeella voi maksaa juomia ja ruokaa - kannattaa muistaa oman lokeron numero, muuten poislähtö voi viivästyä. 



Olimme kylpylässä pari tuntia, joka taitaa olla minimi aika. Olin ehkä yllättynyt, mutta tykkäsimme molemmat tästä ja ehkä paremmalla säällä siellä olisi voinut viihtyä kauemmin. Blue Lagoonin saunassa tapasimme suomalaisen pariskunnan ja löylynheitosta ei tullut ongelmaa. 



Toinen kylpeminen tapahtui paikassa nimeltä Secret Lagoon - täällä taas enemmistö oli paikallisia ja vain muutama turisti. Kylpylän pukeutumistilat ja suihkut olivat vaatimattomammat verrattuna Blue Lagooniin, mutta tunnelma oli hieno. Jos Blue Lagoonissa suurin osa suihkuista oli yksittäisiä koppeja ovella, niin täällä oli avoin suihkuhuone. Altaan lämpötila oli samanlainen kuin Blue Lagoonissa, mutta myös lämpimämpiä paikkoja oli. Secret Lagoonin sanotaan olevan Islannin vanhin kylpylä vuodelta 1891. Altaan vieressä on kuuma lähde ’Litli Geysir’, joka tuo lämpimän veden altaaseen. Olin etukäteen ajatellut, että rikin haju vaivaisi enemmän - silloin tällöin sen huomasi, mutta ei häiritsevästi. 

Secret Lagoon

Secret Lagoon







Lyhyt video kuvattuna puhelimella - tästä lähteestä tulee lämmin vesi altaaseen.



Kävimme Blue Lagoonissa vielä toisen kerran - sen sijainti lähellä lentokenttää sopi suunnitelmiin. Toisella kerralla emme tarvinneet enää opastusta - ja osasimme mennä paikkoihin, joista tykkäsimme ensimmäisellä kerralla. Ainoa ongelma tuli poislähtiessä, kun olin unohtanut lokeroni numeron. Siina oli jo tuskan hiki otsalla, kun jouduimme avaamaan useita lokeroita, ennen kuin löysin vaatteeni. Kävimme vielä syömässä ja sen jälkeen kentälle - ja paluulennolle.

Jos - ja kun menemme uudelleen Islantiin - kylpeminen on varmasti suunnitelmissa. Uskon, että Blue Lagoon on nyt nähty ja ensi kerralla kylvemme uusissa vanhoissa paikoissa.