Joulun This and That

 Sain Jasminilta tämän haasteen - kiitos - aina välillä blogi kaipaa piristystä - ja mikä onkaan parempi piristys kuin blogihaaste.

Missä vietät Joulua ?

Vietämme joulua täällä kotona Pohjois-Karoliinassa.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä ?

Siis mitkä välipäivät ? Yleensä täällä on ollut jouluaattokin työpäivä ja vain 25.12 on vapaata. Tapaninpäivää ei edes tunneta. Tänä vuonna joulun ja uudenvuoden väliin mahtuu kokonainen työviikko.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys ?

No ei kumpaakaan. Kuuntelen aattona perinteellisesti ulkosuomalaisten ilmasiltaa radiossa ja nyyhkytän.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla ?

No ei saunaa ollenkaan. Sitten kun pääsen käymään Suomessa niin saunon aamulla, päivällä ja illalla.

Joulukinkku vai graavilohi ?

Mieluusti molemmat. Jonkinlaista kalaa pitää olla jouluna.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi ?

Tähän asti jouluruoat ovat olleet perinteelliset. Tänä vuonna olemme kahdestaan ja voi olla, että jostain traditioista oikaistaan. Monessa traditiossa ulkosuomalaiset ovat varsin kekseliäitä. Jos jotain ainesta ei löydy, aina joku osaa neuvoa, mistä saa vastineen. Tämän joulun uusi vinkki tuli suomalaiselta E:ltä, joka on töissä Trader Joe kaupassa - siellä myytävä talvijuoma nimeltä Winter Wassail Punch käy hyvin glögistä eikä ole kallista.

Mitä kuuluu joulupöytään ?

Rosollista tykkää molemmat, minulle pitää olla lanttulaatikkoa, mies tekee lihapullia ja niiden kanssa pitää olla herneitä, keitettyjä perunoita, lohta jossain muodossa. 

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat ?

Suklaata on varmasti jouluna. Vihreistä kuulista tulee mieleen lapsuus ja muistan, että joskus vihreät kuulat olivat puulaatikossa. Yksi konvehtirasia on piilossa ja jääkaapista löytyy purkki vihreää hilloa.

Piparit vai joulutortut ?

Ensimmäiseen piparit, mutta muutama torttu on pakko tehdä ja syödä - piparit maistuu meille molemmille, mutta tortut saan syödä yksin. Torttuja pitää kokeilla - ehkä voisin olla rohkea, ja laittaa hilloa sakaroiden päälle. Luin iltapäivälehdestä, että varma keski-iän merkki on se, että pitää joulutorttujen tekemistä vihreällä hillolla kumouksellisena. Toisaalta kauankohan tässä saa enää kutsua itseään keski-ikäiseksi ?

Parasta joulussa ?

Rauhoittuminen

Joululahjojen saaminen vai antaminen ?

On kiva keksiä joskus oikein sopiva lahja, ja toisaalta se keksiminen voi joskus olla vaikeaa. Emme taida lahjoa toisiamme tänä vuonna, olenkin jo sanonut, että mieluummin kiitos ei yllätyksille.

Pehmeät vai kovat paketit ?

Pehmeä tietenkin, jos ei ole karkeista kysymys.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä ?

Aina aattona.

Aito joulukuusi vai tekokuusi ?

Ihan aito tekokuusi. Meillä on ollut aitoja välillä, mutta nyt on helppohoitoinen tekokuusi. Valotkin kuuluvat siihen.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut ?

Suomalainen jouluradio  soi sopivasti - ulkomaalaisia vähemmän.

Jouluna juhlavaatteet vai rento olo-asu ?

Ihan rennosti ollaan tässä kotosalla, pyjama-linjalla mennään.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis ?

Tästä tulee täydet pisteet, nimittäin kaikkia löytyy. Hyasintteja ei täältä löytynyt aiemmin helposti, ne mielletään lähinnä pääsiäiskukkasiksi. Nyt on jo lähes perinne hakea Trader Joe kaupasta asetelma, jossa amaryllis ja kaksi hyasinttia. Kuten kuvasta näkyy meiltä löytyy myös jouluruusu.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä ?

Ei ainakaan lautapeli, koska sellaista ei meiltä löydy. 

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi ?

Yritän nousta mahdollisimman aikaisin, 7 tunnin aikaero tekee sen, että joulurauhan julistamista täytyy nousta kuulemaan todella aikaisin. Aamupäivällä myös otetaan yhteyttä perheeseen, yritämme saada zoomiin mukaan mahdollisimman monta 

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla ?

Joulupäivä on se päivä, jolloin kaikki paikat on kiinni Amerikassa. Ollaan kotosalla, syödään, levätään ja syödään taas.

Joulukoristeet pois heti joulun jälkeen vai vasta loppiaisena ?

Joulukoristeet lähtevät heti uuden vuoden jälkeen. Viime vuonna en halunnut laittaa kuusta pois ennen tammikuun loppua, koristeet olivat pois, mutta valot paloivat joka päivä..

Ulkosuomalaisen matkalaukku - ruoka- ja juomatuliaiset

Jos minun pitäisi valita Suomesta yksi lempikauppa, se olisi Prisma. Ehkä Marimekko tulee hyvänä kakkosena. Prisma on mielestäni aivan huippu, se voisi olla kohteena vaikka koko päiväksi. Olen myös hieman nolona huomannut, että siellä ruokakaupassa on niitä Amerikan juttujakin, joita olen tuonut laukussa meren takaa. Paljastan nyt omat ruokatuliaiseni silläkin riskillä, että loppukin maine menee.

Pookin salaatinkastike

Tätä on tuotu parikin kertaa tuliaisena. Ensimmäisellä kerralla kaupanhylly oli tyhjä, mutta lapun mukaan siinä sitä olisi pitänyt olla. Olin jo luovuttamassa, kun aivan toisaalla kaupassa löysin työntekijän, jolle kerroin tyhjästä hyllystä. Mitä seuraavaksi tapahtui, ylitti kaikki odotukset. Tämä nuori nainen sanoi menevänsä varastoon tutkimaan, onko siellä sitä salaatinkastiketta - ja pyysi minua odottamaan. Hetkisen kuluttua hän palasi ja hänellä oli lavallinen salaatinkastiketta pumppukärryssä. No joo, ihan vaan meinasin ostaa pari pulloa. Olin aivan otettu tästä asiakaspalvelusta. Kun tästä mainitisin kotona, niin siihen vastattiin, että kyllä siellä on hyvä palvelu.

Pookin salaatinkastike on etikkainen juuri sopivalla tavalla ja Uudestakaupungista löytyy ihan se Pookin ravintolakin.

Puuroriisit

Kaikki kätevät täällä osaavat tehdä joulupuuron risottoriisistä. Meillä pitää olla Risellaa ja aina tavaan sen saman reseptin pussin kyljestä. Puuroa tehdään jouluna ja joskus muulloinkin.

Raesokeri

Raesokeria voi onnistua ostamaan skandinaavisilta joulumessuilta tai sitten tilata netistä. Olen tuonut Suomesta mukanani. Se pahvinen pakkaus on aika hankala matkalaukussa, joskus on ollut enemmän raesokeria laukun pohjalla kuin paketissa. Pullaa leivottaessa tarvitaan raesokeria.

Luumusosetta

Luumusosetta ei varmasti olisi vaikea tehdä itse, mutta tuubiin pakattu luumusose on nerokas keksintö. Tätä meillä ei kulu paljoa, mutta onhan ne pakolliset joulutortut paistettava.

Sinappi

Amerikassa ei kerta kaikkiaan ole kunnon sinappia. Yleensä laukussa on joko Turun sinappia tai sitten Auran sinappia. Lastenkasvatus on ilmeisesti onnistunut, kun pojallekin täytyy tuoda sinappia.

Maustepippuri

Meillä on tuotu maustepippuria Suomesta jo yli 25 vuotta. Ilmeisesti täältäkin jotain vastaavaa löytyy, mutta maustepippuri pussit ovat aika kevyitä kantaa.

Samariini ja apteekin tuotteet

Jos ehdin, niin tuon yleensä särkylääkettä ja kurkkutabletteja. Tiedän myös toisia, jotka tuovat samat tavarat Amerikasta Suomeen. Olen myös kokeillut, kuinka monta pakettia voi ostaa särkylääkkeitä ennenkuin sanovat, että nyt riittää.

Alkoholi

Alkoholia ei usein tuoda Amerikkaan päin. Poikkeuksena voisi olla  kahvin ja salmiakin makuiset juomat.

Ruisleipä

Varsinkin viime vuonna leivoin kotona ahkerasti leipää, mutta ruisleivän leipomisen jätän suosiolla muille.

Yritän hillitä leivänsyöntiä, mutta 2 ruispalasta aamulla saa päivän käyntiin. 

Oltermanni

Juustoa on ollut muutaman kerran tuliaisena Suomesta. Kerran paluumatkalla laukku oli hukassa pari päivää, totesimme kuitenkin juustojen vielä olevan syötäviä.

Lanttusosetta

Amerikan lantut ovat oudon makuisia, taitavat itse asiassa olla Kanadalaisia. Kiitos äidin vinkin, Primasta löytyi myös lanttusosetta 1 kg:n pussissa. Yksi lanttulaatikko on jo tehty, toinen on jätetty joulua varten.

Viime reissulla laukussa oli myös purkitettua peuranlihaa. Itsekin pidin purkkia hieman epäilyttävän näköisenä - mutta niin vain tulivat perille. Lihaa tai maitotuotteita ei saa tuoda maahan, mutta purkkiliha on varmasti ihan sallittua (lentokentällä myydään purkitettua lihaa).

Tosin juusto on nykyään sallittua - ainakin minä sanon tullimiehelle, että laukussa on leipää ja juustoa.

Listalla ei ole makeisia eikä suklaata - ehkä ne ovat sellaisia tavanomaisia tuliaisia. Ainakin Fazerin sinistä ja liitulakua on tuliaisissa. 

Vähän ehkä tylsä kuvaus ruokatuliaisista, mutta ei Amerikassakaan ole ihan kaikkea !

Peuranliha

Marraskuun kuulumiset ja matkustelut

 

Taisi olla eilen, kun tajusin, että ensi viikolla on joulukuu.  Tämä kuukausi on mennyt hujauksessa ja parempi laittaa muistiin tapahtumat ennen joulua.

Kuun isoin ja merkittävin asia oli Suomen reissu Isänpäivänä. Kun Finnair aloitti lentonsa uudelleen New Yorkista, aikataulu myös muuttui. Henkilökohtaisesti en ole varma, pidänkö uudesta aikataulusta. Ennen koronaa, Finnair lähti New Yorkista illalla kuuden aikaan - ja Helsinkiin laskeuduttiin aamulla yhdeksän aikaan. Nykyään Finnair lähtee keskiyöllä - ja Helsinkiin tullaan iltapäivällä kolmen aikaan - ainakin itselle iltapäivällä on vähän rankempaa ajella muutama tunti pitkän lennon jälkeen. Lennot JFK-Helsinki ja Helsinki-JFK olivat vielä varsin tyhjiä, vaikka USA vapautti matkustusrajoituksia 8.11.2021 alkaen. Economy luokassa sain koko penkkirivin omaan käyttöön.

Olen varmasti puolueellinen, mutta mielestäni Helsinki-Vantaa lentokenttä on upea - ja tiedä, kuinka upea siitä tulee, kun rakennustyöt joskus valmistuvat. Marraskuussa 2021 ei vielä T2 tuloaula ollut auki, joten sen näkeminen jäi seuraavaan kertaan. Sekin oli mukava, että ei-Schengen alueen lounge oli auki.

Marraskuinen Suomi ei ole niin kaunis kuin kesäkuinen - mutta läheisten näkeminen, saunottelu ja ihan vaan kotona oleilu on aina mukavaa. Nyt ilmat olivat vaihtelevat, pientä pakkasta ja sitten taas plussan puolella - juuri sopiva ilma kävellä tutuissa maisemissa.

Kokeilin tarkoituksella epäselvää kuvaa....

Kiitos veljelleni  ja hänen perheelleen, toiveeni nokipannukahveista toteutui. Voisin tehtailla tarinan, jossa vaelsimme hankalassa maastossa useita tunteja lumipyryssä ja lopuksi nautimme ne kuuluisat nokipannukahvit. Minut tuntien, kahvipaikka oli valittu läheltä tietä, mutta taisin sittenkin olla ainoa, joka kaatui mahalleen maastossa. 

Nokipannukahvilla 

Sain myös henkilökorttiasiaa eteenpäin. Ulkosuomalaispiireistä olin saanut vinkkiä, että ajantilauksessa poliisilta kannattaa olla joustava ja minulle se tarkoitti, että sain ajan varattua Uudestakaupungista. Sinne nyt tuskin olisi ollut mitään asiaa muuten, mutta sain varattua ajan sinne ensimmäiseksi arkipäväksi. Johtuen muutamasta eri asiasta, korttia oli pakko hakea henkilökohtaisesti. Matkalla Uuteenkaupunkiin pysähdyimme Laitilassa, jossa kävin valokuvassa. Piti ottaa useampaan kertaan, kun minua alkoi naurattamaan ja tämähän on vakava asia, eikä kuvassa sovi hymyillä, näyttää hampaita - ja korviakin koski joku sääntö. Loppujen lopuksi kuvaaja sanoi, että hän ainakin on nyt ihan hiljaa, jos rouvasta saataisiin se kuva. Itse kortin hakeminen sujui helposti ja palvelu oli erinomaista. Korttia en ehtinyt saamaan reissun aikana, mutta ainakin asia eteni. Ja sekin selvisi, että poliisi ei auttaisi uuden ajokortin saamisessa, mutta sen selvittäminen on toisen reissun asia. 

USA:n matkustusvaatimukset pitävät edelleen sisällään koronatestauksen ennen koneeseen pääsyä, joten ennen paluulentoa piti saada testi ja negatiivinen tulos. Kesällä käytimme terminaali 2:ssa olevaa Aavan palvelua, joka oli kylläkin nopea, mutta kallis. Nyt olin varannut ajan testiin Finnairin Tietotiellä sijaitsevaan toimipaikkaan, josta tulos luvattiin parin tunnin sisällä. Taas oli vastassa ystävällisiä ihmisiä ja testikin tehtiin reippaaseen tahtiin (kyllä testi on epämukava, mutta kestää vain 5 sekuntia). Testi oli tällä kertaa 65 euroa, kun kesällä testaus kentällä oli 175 euroa. 

Kuukauden murheellinen matka oli hautajaiset, joihin lensin heti Suomen reissun jälkeen. 

Kiitospäivänä matkustimme Connecticut:in osavaltioon - meidät oli kutsuttu pojan tyttöystävän kotiin Kiitospäivän aterialle. Tämä ehkä jännitti enemmän kuin muut tämän vuoden matkat, mutta niin siitäkin selvittiin. Majoituimme New Haveniin, joka on itselle tuttu työasioista monen vuoden takaa - ja oli kiva kävellä Yalen yliopiston alueella ja ihastella kauniita rakennuksia. Edellisestä kertaa taisi olla jo yli 10 vuotta - https://asplundtravel.blogspot.com/2013/01/keskiviikon-kuva-photo-from-past.html. Kiitospäivän ateria koostui kalkkunasta, perunamuussista, karpalososeesta ja lopuksi vielä piirakoita - meille tarjottiin kahdenlaista omenapiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa. Sen verran perheessä oli erilainen traditio, että alkuruokana oli lasagnea - se oli oikein hyvää ja otin sitä lisääkin, tosin sen jälkeen oli vaikea löytää tilaa kalkkunalle.

Lentomatkustamista kertyi marraskuussa tavallista enemmän. USA:n sisäiset lennot ovat olleet aika täynnä,  varmasti johtuen siitä, että lentoja on yleisesti vähennetty. Tosin Kiitospäivä ei ole paras vertailukohta - se on perinteellisesti amerikkalaisten suosituin matkustuspäivä vuodessa. 

Paikallislehti julkaisi ennen Kiitospäivää artikkelin, jossa kerrotaan, mitä saa olla käsimatkatavaroissa ja mitä pitää laittaa ruumaan.

Käsimatkatavarat: Kalkkuna (pakastettu, paistettu tai ei paistettu), piirakat, vihannekset, hedelmät, karkit, mausteet, laatikkoruoat, kalkkunan täyte

Ruumaan: Viinit, siiderit, karpalohillo, ruskea kastike, hillot, vaahterasiirappi

Alkoholia (yli 70%) ei voi tuoda ollenkaan koneeseen.

Laitan tähän vielä linkin lehteen, jos ette usko. TSA:lta pystyy myös selvittämään etukäteen, mitä muuta koneeseen voi tuoda (linkki) 

Yalen yliopiston alueelta kaunis portti

Harvinaisten kirjojen rakennus - Yale

Saarisen suunnittelema Ezra Stiles college (Yale)

Golfia ja komiikkaa - joskus jopa samaan aikaan

 

22. Golf tuntien ottaminen

33. Comedy klub keikka

60. Golf parikisaan osallistuminen

Nyt jo tuntuu siltä, että listani on ylivoimainen ja päivät vilisevät silmissä, mutta jotain on sentään saatu aikaan.

Golf tunnit

Sain vhdoin aikaiseksi ottaa yhteyttä golfopettajaan ja olen jopa käynyt kolmella tunnilla. Oikeastaan tässä oli kysymys myös siitä, että opettaja oli saatavilla. Kesällä tuntui, että kaikki halusivat opetella pelaamaan golfia. Opettajilla oli viikkojen jonot, jos nyt edes pystyivät ottamaan uusia oppilaita. Nyt minulla on opettaja - Jessica - ja muistin jopa kehua häntä tänään, että hän on tehnyt hyvää työtä. Edellinen opettaja sai potkut kahden tunnin jälkeen. Golf ei ole tullut yhtään helpommaksi, mutta uskon, että taitojen parantuessa nautin siitä enemmän. Golf tunneissa vaikeinta on se, että yritetään muuttaa vanhoja pahoja tapoja - varoitin jo opettajaa alussa, että vain pari uutta asiaa per kerta riittää minulle.

Golf parikisaan osallistuminen

Kisasimme pariskunta kilpailussa ja voitimme 'net tulos' sarjan. Tässä tapauksessa tavoitteena oli osallistuminen ja voitto oli iso yllätys. Parikisassa molemmat pelaavat omaa palloa, molempien tulos tulee korttiin, mutta ainoastaan parempi (pienempi) numero lasketaan lopputulokseen. Net taas tarkoittaa sitä, että otetaan pelaajan tasoitus huomioon. Ihan rehellisesti Harri pelasi todella hyvin, mutta muutamalla  reiällä pääsin itsekin kunnon tulokseen. Tästä kisasta tuli ihan rahapalkintokin - osallistuminen maksoi 160 dollaria pariskunnalta ja palkinto voitosta oli 220 dollaria. Ihmettelemme vielä, miten voittorahat käytetään. 

Fluffy

Gabriel 'Fluffy' Iglesias koomikko esiintyi naapurikaupungissa Caryssa - ja pääsimme seuraamaan tätä maailmanluokan tähteä pienessa komediaklubissa. Olen aiemmin ollut vähän epäilevä näiden koomikkojen esityksiin, sitä kai pelkää, että esiintyjä ottaa jonkun yleisöstä silmätikukseen. Sen verran merkillinen hänen esityksensä oli, että hänellä ei tuntunut olevan mitään kiirettä shown lopettamiseen. Lopussa hän jopa toi omat koiransa mukaan lavalle (kyllä tiedän, että tämä kuullostaa oudolta). Vielä oudompaa oli se, että koirat olivat vaunuissa - ihan sellaisissa lastenvaunujen näköisissä. Esitys alkoi ennen kahdeksaa illalla - ja vähän yhdentoista jälkeen hän lopetti esiintymisen, no ainakin saimme huvitusta koko rahan edestä. Hän taitaa enemmän esiintyä nykyisin isoille areenoille, ehka pieni klubikeikka oli virkistävä poikkeus. Jos Fluffy kiinnostaa, niin Youtubesta löytyy videoita. Tällaisissa esiintymisissä on tiukka kuvauskielto ja kännykät pysyivät piilossa. Ennen esiintymistä yleisöä varoitettiin, että esityksen aikana ei sovi huudella Fluffylle - sitäkin muutaman piti kokeilla ja muutama vieras ohjattiin ulos kesken shown.

60 asiaa

Neljätoista kuukautta. Omaan 60-vuotispäivään on sen verran aikaa. Tykkään to-do listoista, yleensä jopa lomareissustakin täytyy tehdä excel - taulukko. Halusin tehdä listan, jossa kokeilen 60 uutta asiaa ennen syntymäpäivää. Listan tekeminen on osoittaunut yllättävän vaikeaksi, jopa poika varoitti, että 60 on iso luku. Yritän olla ottamatta liikaa paineita - listaan asioita, joita haluaisin tehdä, kokeilla, kokea, yrittää - mutta yritän olla armollinen itselleni, että kaikki ei välttämättä onnistu. Kaikki eivät ole uusia asioita, mutta jos ovat ennestään tuttuja ja ovat listalla, tarkoittaa että tarvitsen potkun persuuksiin *

1. Nokipannukahvit  black pot campfire coffee
2. Yöpyminen majakassa - stay in lighthouse
3. Kokeile: Paddleboarding - try paddleboarding
4. Yöpyminen teltassa * - overnight in tent
5. Matkustajana purjeveneessä - passenger in sailing boat
6. Valokuvaus: Karhu - Photo: Bear
7. Katuvalokuvaus sessio - Street photography session
8. Vihdan teon oppiminen - learn to make a Finnish vista
9. Polar Bear Plunge
10. Bon Jovin konsertti * - Bon Jovi concert
11. Käydä marjassa * - berry picking 
12. Matka: Islanti - Travel: Iceland
13. Printtaa 10 kuvaa kuukaudessa - Print 10 photos a month
14. Matka: Australia - Travel: Australia
15. Vuokrata polkupyörät - Rent bicycles
16. Suunnistusoppitunti - Orienteering lesson
17. Kokeile: Tango yksityistunti - Private dance lesson: Tango
18. Kokkauskurssille osallistuminen - Cooking course
19. Valokuvaus: Villihevoset - Photo: Wild horses
20. Autotallin siivous * - Tidy up garage
21. Pesukone/kuivuri komeron muutos - Laundry room uplift
22. Golf oppituntien ottaminen - Take golf lessons
23. Valokuvaus: Milky Way 
24. Lue/kuuntele kirja per kk - Read/ listen one book/month
25. Kokeile uutta vaatetta, jota et ehkä olisi ennen valinnut - Try a new piece of clothing 
26. Lähetä postikortti kerran viikossa *- Send a post card per week
27. Luokkakokous - Class reunion 
28. Joenlasku - River rafting
29. Matka: St Louis Arch
30. Käy sienessä - mushroom picking
31. Matka: Greenbrier
32. Valokuvaus: Ilotulitus - Photo: Fireworks
33. Käy komedia klubilla katsomassa jotain muuta kuin Ismoa - visit comedy club 
34. Hanki henkilökortti - get Finnish identification card
35. Aja kuntopyörällä 3 kertaa viikossa * Peloton ride 3 times/week
36. Käy pilateksessa 4 kertaa kuukaudessa * Pilates 4 times /month
37. Tee junamatka USA:ssa - Travel by train 
38. Käy saaressa - Visit an island
39. Kiipeä puuhun - Climb a tree
40. Käy meikattavana - Get a make up lesson
41. Matka: Wisconsin 
42. Yritä tavata nettiystävä naamatusten - meet online Friend
43. Osallistu opastetulle kävelylle/kierrokselle kohteessa - Take a guided walking tour
44. Kuvaa: Tulppaanipelto Photo: Field of tulips
45. Käy kansallispuistossa (2) - National Park
46. Tee pajupilli - Make a Finnish Willow flute 
47. Käy panttilainaamossa - Visit a pawnshop
48. Vuokraa vene - Rent a boat
49. Kuvaa: vedenalla Photo: Under water
50. Tee nuotio - Make a fire 
51. Hyppää boksin päälle - Jump plybox 
52. Vuokraa luistimet - Rent skates
53. Lady Liberty
54. Napapiiri - Arctic Circle
55. Golf: Torrey Pines
56. Käy ennustajalla - Visit Psychic reader
57. Mene yksin harjoituskentälle - Go to driving range by yourself
58. Risteily Manhattanin ympäri - Cruise around Manhattan
59. Pystykaffeet Raumalla - Coffee at Rauma marketplace
60. Golf parikisaam osallistuminen Harrin kanssa  Participate golf tournament with Harri

Osaan näistä on jo suunnitelma valmiina, suurimpaan osaan ei. Tammikuuhun 2023 tuntuu olevan paljon aikaa, mutta itseni tuntien tapanani on jättää asiat viime tippaan. Kun kerran itsestä on kysymys, otan vapauden muuttaa listaa tai ainakin suorittamisen kriteerejä. 

Narrows - Zion UT

Matkan kohde oli osallistua naisten retriittiin - tämä oli saman järjestäjän kuin aikaisin keväällä 2020 Moabiin tehty reissu. Tällä kertaa se valokuvausosuus oli vähäisempi - ja se ehkä vaikuttaa siihen, että en taida enää osallistua näille - vaikka retriitin nimessä olisikin "photocamp" maininta. 

Zionin kansallispuisto on upea - ja sinne toivon palaavani vielä uudestaan. Teimme viikonlopun aikana kaksi vaellusta - ensimmäinen oli Virgin Riverin uomassa - ja koska mennään joenpohjaa myöten ensimmäisen mailin jälkeen, siinä saa varautua myös kastumiseen. Olin kaverini Liz:n kanssa vuokrannut vesikengät, sukat ja vaellussauvan edellisenä päivänä - ja liikkeessä sanoivat, että vettä on jotain pohkeeseen asti. Yöllä taisin miettiä, etta onhan ihmisiä eri kokoisia ja onneksi taidan olla keskivertoa pidempi. No jossain vaiheessa oli vähän vähemmän vettä ja jossain vaiheessa vähän enemmän - ja ainakin itse olin pariin ottesseen vedessä vyötäröä myöten.

Yleensä joenuomaa vaelletaan loppukeväästä, kesällä ja alkusyksyllä. Vielä syyskuun lopussa vesi ei ollut liian kylmää, myöhemmin syksyllä kannattaa vuokrata märkäpuku. Vaeltaminen onnistuu, jos veden virtaama ei ole liian suuri - reitti suljetaan, jos virtaama ylittää 150 CFS - 4.25 kuutiota sekunnissa. Veden virtauksen (joka voi johtua keväällä vaikka lumen sulamisesta) lisäksi kannattaa seurata varoituksia tulvasta, joka voi yllättää kapeassa kanjonissa. Kapeimmillaan joen uoma oli ehkä 10 metriä leveä. Tämä jokea seuraava reitti - Narrows - on suosituin koko Zionissa. Ehkä siitäkin syystä, että se ei ole niin vaikea, vedessä on mukava kävellä vaikka kuumana kesäpäivänä. Me kävelimme 3 tuntia jokea ylöspäin ja pienen tauon jälkeen takaisin samat 3 tuntia. Pidempiä taukoja ei suositella pidettäväksi, koska sään muuttuessa, kanjonista ei pääse helposti pois. En tiennyt tätä ennen reissua, mutta 2015 seitsemän vaeltajan porukka hukkui tällä samalla reitillä, kun ukkoskuuro aiheutti tulvan.

Johtuen tämän reissun aktiviteeteista, "ison tytön kameraa" ei oikein voinut hyödyntää. Oma kamerani oli repussa suurimman aikaa ja vielä suojattuna toiseen pussiin, jos sattuisin kaatumaan joessa. Kuvat ovat kaikki kännykällä otettuja. Myös toinen vaellus oli sitä luokkaa, että mahdollisuutta ei juuri ollut kuvaamiseen. Siitä vähän miinukset - ja olin ehkä odottanut enemmän kuvausmahdollisuuksia. Toisaalta voisin mennä uudelleen vielä saman järjestäjän retriitille, mutta jättäisin kameran suosiolla kotiin.

Harri jäi Las Vegasiin pelaamaan golfia, kun minä seikkailin Utahissa.

 

Grand Canyon - syyskuussa 2021

Kuvia reissusta Grand Canyonille pari viikkoa sitten. Vaikka reissu oli pikainen, nyt voi sanoa, että on nähty ja täytti kaikki odotukset. Olin ilmoittautunut naisten retriittiin Utahissa jo aikaa sitten - ja päätimme mennä päivää aikaisemmin - ja käydä katsomassa, miltä se Grand Canyon oikein näyttää. Lensimme Las Vegasiin tiistai-iltana, johtuen aikaerosta lähdimme Raleigh:sta klo 16 - ja olimme perillä jo ennen klo 21 paikallista aikaa. 

Keskiviikkoaamuna aikaisin lähdimme ajamaan - ja koska itsepäisenä halusin nimenomaan sinne eteläiselle reunalle (South Rim), ajo kesti yli 4 tuntia. Paikan päällä olimme 2 tuntia, joka on todella vähän - ja suosittelisin yöpymistä - valokuvien suhteen auringon nousu ja lasku olisivat olleet upeita. Mutta Grand Canyon ei pettänyt, se on todella Grand. 

Paluumatkalla tankattiin sekä auto että itsemme Williams AZ nimisessä pikkukaupungissa - Route 66 varrella.

Menomatkalla olimme ohittaneet Hooverin padon - pysähdytään siellä sitten takaisinpäin tullessa.  Koska matka oli pitkä,  tulimme aika myöhään padolle ja saimme melkein juoksujalkaa käyda sillalla kävelemässä. Ehkä Covidin tähden, varsinainen vierailukeskus menee aikaisin kiinni (klo16) eikä sillalle pääse enää kävelemään ilta seitsemän jälkeen. Hämärässä otetut kuvat eivät tee oikeutta padolle, ja päiväsaikaan olisi ollut mahdollista päästä opastetulle kierrokselle. 

Korkeat paikat hieman ahdistavat - ja kaikissa kuvissa pidän yleensä kiinni jostain. Kanjonin reunalla on paljon aidattomia kohtia ja jokainen selfien ottaja tuntui ihan mahan pohjassa. 

 

The Bean - Chicago

Bean taitaa olla Chicagon tunnetuin nähtävyys. Virallinen nimi on Cloud Gate ja se on Millenium puistossa Chicagon keskustassa. Teoksen on suunnitellut Anish Kapoor ja The Bean on hänen tunnetuin teoksensa. Olin nähnyt tämän pari vuotta sitten ensimmäisen kerran ja muistan, että puisto kuhisi ihmisiä. Tuntui oudolta olla puistossa ilman ihmispaljoutta. Ilmeisesti johtuen COVID:sta, puisto aukeaa yleisölle vasta kello 8 - kurssin vetäjä oli hakenut kaupungilta luvan, että saimme kuvata siellä kahden tunnin ajan - ja olla paikalla jo auringonnousun aikaan. Oli hieman outoa, että julkinen puisto keskellä kaupunkia voi olla suljettu - puiston ympärillä oli puomit, mutta niistä oli aika helppo päästä yli - ja puistovahtien työtä ei käynyt kateeksi. Onneksi vetäjämme oli ollut kaukaa viisas ja oli ottanut lupapaperit mukaan. 

 Chicagon arkkitehtuuri on mielestäni kivaa, ja sitä voisi lähteä joskus uudelleen katsomaan.  Viikonlopun ohjelma oli aika tiivis. Aloitimme kurssin perjantai iltapäivälla joskus neljän aikaan - ja lähdimme kuvaamaan ehkä kuuden jälkeen illalla, takaisin huoneeseen ja nukkumaan puolelta öin. Aamulla kokoontuminen aulassa puoli kuusi - kuvaamista kymmeneen asti, tauko ja illalla jatkettiin taas lähes puoleen yöhön. Sunnuntaiaamuna viimeinen kuvaus - lähtö puoli kuusi ja takaisin huoneessa kymmeneltä, ja huoneen luovutus viimeistään yhdeltätoista...  Toisaalta viikonloppu meni nopeasti, mutta muutaman kerran mietin, oliko tässä mitään järkeä.