30.12.19

Mitä tapahtui vuonna 2019 ?


Tämä vuosi oli  monilla tavoin ihan hyvä vuosi. Terveys oli suht kohdallaan eikä meille sattunut mitään suuria harmejakaan. Töitä oli riittävästi, joskus jopa vähân liikaa. Soittelen kotiin vanhemmilleni joka sunnuntai - ja joskus pahoittelen sitä, että ei ole oikeastaan tapahtunut mitään kummallista. Tähän yleensä isäni sanoo, että se on oikeastaan ihan hyvä asia.

Ajattelin ensin tehdä tavanomaisen vuosikatsauksen matkoineen kaikkineen, mutta en sitten kuitenkaan. Iso osa reissuista on kommentoitu täällä blogissa, paitsi se paras reissu. Isäni täytti heinäkuussa 90 vuotta ja vaikka reissu ei ihan syntymäpäivään osunut, se oli kuitenkin kesän kohokohta.
Tammikuu
Tämä on Pate - hoitokoira, joka viihdytti meitä ihan vuoden alussa. Pate muutti Suomeen, joten näillä näkymin emme enää tapaa, jollemme lähde käymään Oulussa.

 Helmikuu
Helmikuun alussa teimme täsmäloman Floridaan - tarkemmin sanottuna Florida Keys:iin. 

 Maaliskuu

Sitten ilmaantuivat narsissit Raleigh:n Dorothy Dix puistoon. 



 Huhtikuu

Huhtikuun kansioissa on vain työkuvia, jopa ihan selfietäkin. Vuoden ehkä tyhmin ostos oli noiden paitojen ostaminen. Tai olihan se järkevää varsinkin kun teen käyttökoulutuksia ja muutenkin. Mutta se, että ostin niitä 10 kpl on jo aika tyhmää. 

 Toukokuu

Olin toukokuun lopussa Suomessa töiden takia ja osuin Helsinkiin samaan aikaan, kun jääkiekon maailmanmestaruus ratkesi.


 Kesäkuu

Ehkä kamerani vähän korostaa vihreää väriâ, mutta kesäkuussa oli Raumalla näin vihreää.


 Heinäkuu

Sama pelto, jossa keväällä oli narsisseja muuttui auringonkukkapelloksi heinäkuussa.


 Elokuu

Elokuussa oli jo omenia puussa.
Syyskuu 
Syyskuussa olimme Skotlannissa - osa oli vapaaehtoistyötä ja osa oli lomaa. St. Andrews golf kentän 18. reiän sillalla poseeraaminen oli aika hieno 'kerran elämässa' juttu.

Lokakuu
Lokakuussa olin viikonlopun Mainessa - valokuvaus kurssilla, jossa myös syötiin hyvin.


 Marraskuu
Marraskuussa oli taas aika käydä New Yorkissa ja nähdä Tiina koiraa - tietysti siinä samalla myös Jan-Erik:ä ja Kerry:ä.

Joulukuu

Joulukuu loppuu helteisiin - yli 20C on aika epätavallista täällä talvella. Pelasimme joulun jälkeen golfia ja oli lämmin. Varsin epätavallisesti, joulupipareita eväänä.



Joulukortit jäivät lähettämättä. Tästä olisi tullut hyvä kortti.

14.12.19

Luukku 14


Luukusta 14 paljastuu vuoden 2019 suosituimmat instagram kuvat. Eli kuvat, joista on tykätty eniten. Ainoa, josta olen yllättynyt on tuo Finnairin siipikuva. Siipikuvia kun on instagrammissa pilvin pimein.
Isän vihdanteko kuva on oma suosikkini, tykkään myös Aruban auringonlaskusta, kukkivista omenapuista ja tietysti Brooklynin Tiinasta.

Päivän muita huippuja on se,että kävin pilates tunnilla. Jostain syystä vähän aikaa sitten, en enää mennyt tunnille maanantaina ja perjantaina. Yhden viikon jälkeen tuli toinen viikko, kohta oli jäänyt kaksi viikkoa väliin. Ja enemmän. Ja sitten on vaikea mennä takaisin. No tunti oli kiva tänään ja muistin, miksi tykkäsin tästä.

9.12.19

Luukku 9


Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän perinteet ja tavat tuntuvan merkitsevän. Toisaalta valitsen myös helpomman tavan jossain asioissa. Joulutortut syntyvät kaupan voitaikinasta enkä siinäkään ole kovin tarkka. Lähikaupan ’puff pastry’ on ihan hyvä. Luumusosettakaan ei tarvitse itse tehdä - olen tuonut Suomesta tuubissa olevaa sosetta. Helppoa kuin heinänteko.

Joulutortut eivät kuitenkaan juuri ole suuria suosikkeja meillä. Esimerkiksi kaupan voitaikinan käyttö peltilihapiirakan valmistukseen saa enemmän pisteitä kuin joulutorttujen tekeminen. Mutta pellillinen torttuja kuuluu joulukuuhun.

Luukut 6-8

Tässä osallistumiseni joulujuhlaan = 100 piparia ja kaksi keitintä täynnä riisipuuroa

En olisi uskonut, että blogi postaukset olisivat lopahtaneet itsenäisyyspäivään. Suomen 102. itsenäisyyspäivä sattui sopivasti perjantaihin ja onnistuin pitämään kotitoimistopäivän. 
Olin ajatellut pyytäväni naapureita meille, mutta ajattelin että eivät nauttisi tunteja kestävästä kättelyseremoniasta yhtä paljon kuin minä. Tein töitä ja samalla seurasin juhlintaa Suomessa.


Kotikatsomo

Perjantaina illalla olimme ystäviemme luona pikkujouluissa. Hyvää syötävää ja juotavaa. Olen hiukan kateellinen, kuinka ihania naapureita ystävillämme on. Ehkä omatkin naapurit olisivat ihanampia, jos itse vähän panostaisi asian eteen. Ehkä ensi vuonna ?

Lauantaina kävin Skandinaavisilla joulumarkkinoilla kuten joka vuosi tähän aikaan. Ostin raesokeria ja virkattuja possuja kuuseen. Olen joskus kuvannut markkinoilla maailman pienimmän pullan, tänä vuonna nissepullastani puuttui rusina. Pulla oli hyvää, mutta glögilasi oli nyt maailman pienin. Joka tapauksessa reissu oli onnistunut (se raesokeri).

Glögiä mukillinen


Viikonloppu huipentui suomalaiseen joulujuhlaan. Juhlassa oli perinteelliseen malliin joululauluja, joulupukki, jouluruokaa ja arvonta. Ruokailu oli saatu aikaiseksi talkootyyliin - ruokaa oli paljon ja mikään ei loppunut kesken.

Arvonta oli illan lopuksi. Minulla ei yleensä ole kummoinenkaan arpaonni, mutta eilen sain kaksi palkintoa - ensin kynttilän ja sitten lahjakortin yksityiseen tangotuntiin. Siis onko hienompaa palkintoa ? Sitä voisi ajatella, että kaikki suomalaiset ovat hyviä tangossa, mutta minä satun olemaan kankea kuin rautakanki. Lisäksi Harri on alkanut kysymään, kenen otan mukaani kursseille. Sehän on varsin kummallinen kysymys.


Jee - kohta tangoillaan !





5.12.19

Luukku 5


Tein sallattia jo Kiitospäiväksi. Tiedän, että tätä pitäisi sanoa rosolliksi, mutta meillä se on ollut aina sallatti. Onko sitten helpompaa lisäkeruokaa kuin tämä ? Punajuuret ja porkkanat kiehuvat lähes itsekseen ja ne voi keittää etukäteen. Punajuuresta saa kuoret hyvin pois, jos kädet kestävät kuuman juureksen käsittelyä. Laitan keitetyt ja kuoritut porkkanat ja punajuuret jääkaappiin enkä pilko niitä ennen kuin vähän ennen ateriaa. Mukaan pieneksi silputtua sipulia ja joskus vähän omenaa. Keitetty peruna ei kuulu sallattiini.  Itse tykkään myös suolakurkusta, mutta vähemmistönä tyydyn laittamaan kurkut vain omalle lautaselleni.
Meillä ei ole perinteitä juuri kastikkeeseen - jos ei siihen lasketa pientä etikan ripsausta sallatin päälle.

3.12.19

Luukku 4



Haimme joulukuusen marraskuun viimeisenä päivänä. Tänä vuonna maksoimme vähän yli 2 metrin kuusesta 65 dollaria. Toivon mukaan kuusessa on neulasia jäljellä vielä joulunakin. Uutisissa on useampaan kertaan kerrottu kuusipulasta. Mielestäni samaa sanottiin viime vuonna. Vuosina 2008-2009 oli talous alamaissa ja joulukuusia ei istutettu samassa määrin kuin aiemmin. Joulukuusipula ei juuri näy täällä missään. Kuusia myydään vähän joka kadunkulmassa. Me ostimme kuusen samasta paikasta kuin viime vuonna - Trosa- järjestön myyntipaikasta. Trosa on järjestö, joka auttaa entisiä päihteiden käyttäjiä - kouluttamalla uuteen ammattiin ja tukemalla muutenkin työelämässä.

Kuusi on vielä aika paljas. Valojen lisäksi siinä on lasipalloja. Uskon, että vanhat tutut koristeet löytävät paikoilleen vielä ennen joulua.





2.12.19

Luukku 3



Yleensä blogiin laitetaan kuvia niistä onnistuneista jutuista. Parhaimman näköiset piparit ja pullat kuvataan, muut syödään pois. Nyt vaihteeksi kuva jouluaskartelusta, joka ei ihan mennyt putkeen. Näin netissä kuvia kivoista joulutähdistä - vaikuttivat suht simppeleiltä tehdä. Niihin piti ostaa muutama henkari. Nippusiteitä ja jouluvaloja meillä olikin.
Tunnin ahertelun jälkeen tähti oli valmis. Totesimme, että siitä tuli aika ruma ja hyvä asia on, että saimme 12 henkaria käyttöön.

Paremmin onnistuneesta jouluaskartelusta löydät kuvat täällä.

1.12.19

Luukku 2





Tunnustan, että jääkaapissa on viikonlopun kolmas piparitaikina. Nämä kuvat ovat ensimmäisestä taikinasta ja onnistumisprosentti oli aika hyvä. Olin lupautunut tekemään ensi viikonlopun kekkereihin 100 Kpl ja ensimmäisestä satsista tuli 63. Siis tulihan niitä enemmän, mutta laadunvalvonta hylkäsi muutaman. Piparien leipomisesta on kirjoitettu useampaan otteeseen, niinkuin täällä, ja täällä.
Toinen satsi tuli tehtyä, mutta olivat aika surkean näköisiä. Laadunvalvonta hylkäsi suurimman osan.
Kolmas satsi on vielä taikinana ja yritän saada ne tehtyä huomenna töiden jälkeen. Meillä on ensi viikonloppuna yhdistetty itsenäisyyspäivä/joulujuhla ja rehvakkaasti lupauduin tekemään nämä. Onhan tässä vielä viikko aikaa.


30.11.19

Luukku 1



Joulukuu tuli vähän varkain. Amerikassa on juuri saatu Kiitospäivä vietettyä ja sitten hupsista, ollaan jo joulukuussa. Joulukalenterista voi aina haaveilla, joskus se kestää pari päivää, joskus muutaman päivän kauemmin eli en voi luvata mitään.
Boikotoimme vähän Kiitospäivää tänä vuonna. Olimme kahdestaan ja ihan tarkoituksella selvisimme päivästä ilman kalkkunaa. Meidän pöydässä oli lihapullia ja rosollia ja perunamuusia. Kuten aiemminkin, Kiitospäivää seuraa Musta Perjantai ja ostohysteria. Kaupatkin jäivät väliin ja nautin päivästä leipomalla.

Instagrammista intoutuneena päätin kokeilla Satu Koiviston reseptiä - 


Kakku on mehevä ja päärynäviipaleet antavat raikkaan säväyksen. Kuvauksessa opin sen, että kakkulapiota ei kannata kiillottaa liian hyvin, muuten lapiossa on kuvaaja itse.


22.11.19

Chicago 24 tuntia


Olin alkuviikosta työmatkalla Chicagon seudulla ja päätin hyödyntää sunnuntain matkustuspäivän tutustumisella tähän tuuliseen kaupunkiin. Olen varmasti ollut Chicagon lentokentällä vuosien mittaan kymmeniä kertoja, mutta tämä oli vasta toinen kerta itse kaupungissa ja siitä ensimmäisestä kerrasta on niin kauan aikaa, että en oikeastaan muistanut yhtään mitään.

Majoituin historialliseen Drake hotelliin. Muita mainittavia vieraita on esimerkiksi Prinsessa Diana. Tosin vasta jälkeenpäin sain selville, että hotellissa olisi ollut jopa hänen mukaansa nimetty sviittikin.
Drake on ihan Lake Michiganin rannalla - ja kuuluu USA:n historiallisten rakennusten rekisteriin. Hotelli valmistui 1920, joten siinä oli vähän enemmän charmia kuin moderneissa ketjuhotelleissa.


Vaikka emme ole vielä edes Kiitospäivässä niin joulukoristeet ovat jo joka paikassa. Tähän hotellin kuuseen ei juuri lisää koristeita mahdu.
Kuusi näyttää herttaiselta, mutta tarkemmin katsottuna osa koristeista onkin vähän omalaatuisen näköisiä.


 Olin itse ihastunut siihen, että hisseissä oli sohvat.


Ehdimme myös kokeilla hotellin iltapäiväteetä. Tee oli hyvää ja samoin palvelu.  Vaikka en ole teen juoja, niin tämä oli mukava tilaisuus ja sen verran siinä oli syötävää, että lounasta ei tarvittu.
Niin englantilaiseksi en sentään ryhtynyt, että olisin laittanut maitoa teehen.


Turistin täytyy myös käydä katsomassa The Bean eli oikeammin Cloud Gate teos. Tästä ruostumattomasta teräksestä tehdyssä teoksessa voi ihailla itseään, ottaa valokuvia. Tuskin vierailu Chicagoon on edes mahdollista ilman vierailua täällä. The Bean on vuodelta 2006.


Alla oleva teos on amerikkalaisen Alexander Calderin teos nimeltä Flamingo vuodelta 1973.



Tällä viikolla Chicagossa avattiin myös maailman suurin Starbucks. Emme käyneet. 


Historillisen Drake hotellin kilpailija oli aikoinaan Palmer House hotelli - nykyään molemmat hotellit ovat Hilton ketjussa. Poikkesimme Palmer Housen aulassa lämmittelemään ja pääsimme ihastelemaan hienoa Peacock ovea (Riikinkukko). Tätä ovea on kutsuttu kaupungin kauneimmaksi.
Palmer House hotelli on vanhempi kuin Drake - mutta tuhoutui pian avajaisten jälkeen Chicagon suuressa tulipalossa.

Palmer Housen aulassa oli aikamoinen rakennustyö menossa. Isoja piparkakku levyjä oli paistettu ja piparkakkutalon kokoaminen oli alkamassa. Tosin huhun mukaan tänä vuonna piparkakkutalon korvaa junavaunu.



Palmer Housen jälkeen matka jatkui The Rookery rakennukseen, joka sijaitsee Chicagon finanssialueen keskellä. The Rookery on valmistunut jo 1888, mutta sitä on ehostettu useampaan kertaan ja ehkä mainittavin oli nuoren Frank Lloyd Wrightin toimesta 1905. Jo alkuperäinen suunnitelma sisälsi lasikaton, joka tuo mahdollisimman paljon luonnon valoa rakennukseen.



Päivän viimeinen etappi oli jokiristeily - Chicagon arkkitehtiseuran järjestämä ja opastama. Jos se Beanin näkeminen on pakollista, niin taitaa myös olla tämä jokiristeily. Jos vielä on kiinnostunut arkkitehtuurista, niin se on bonus. Risteilylla näkee paremmin, jos on laivan kannella - mutta marraskuun lopussa ajoittain oli sen verran viileää, että piti käväistä kannen alapuolella. Risteily kesti 90 min ja opastettavaa riitti koko ajaksi. 


Näitä rakennuksia kutsutaan myös maissin tähkiksi....virallinen nimi Marina City.









12.11.19

Katutaidetta - Bushwick in Brooklyn NY


Katutaide Brooklynissa on joko erittäin hienoa tai sitten vain jotain sinnepäin. Googlaamalla löytyy reittejä, tai sitten voi vain vaellella ja törmätä maalauksiin ilman suunnittelua. Ne taitavimmat teokset on tehty luvanvaraisesti. Tässä tapauksessa kuvaajalla ei ole mitään tietoa maalauksien alkuperästä tai siitä, mikä niiden tarkoitus on ollut.
Haaveenani oli tehdä katukuvausta ihmisistä, mutta totesin, että paikallaan pysyvät seinämaalaukset ovat otollisempi kohde.