25.12.18

Joulukuu 2018 - 10 kuvaa




Kuusi ostettiin - ja täma  oli yhtä päivaa ennen sitä lumimyrskyä.

Jo ennen joulukuuta tuntui, että joulukuu on liian lyhyt ja miten kaikki mahdollinen mahtuu lyhyeen kuukauteen. Ja paljon jäi tekemättä, joulukortit jäivät lähettämättä - töitä oli enemmän kuin ehdin tehdä. Näiden kuvien myötä odotamme uutta vuotta 2019. 


Ja lunta tuli. Laskettelulasit pääsivät käyttöön.


Harrin mielestä lunta tuli tarpeeksi



Meillä oli 30 vuotis hääpäivä. Olin aina halunnut unicorn ilmapallon.



Kävin ystävän kanssa teella - ihan huipputeet - kuvassa viimeisimmät tarjoilut. Tästä voisi tulla perinne ja voisiko minusta tulla teen juoja ? 


Perinne tämäkin. Tapaamassa Carolina Hurricanesien Sebastian Ahoa ravintolan keittiössä.
Viimevuotinen kuva löytyy täältä.



Leivoin pipareita äidin reseptilla. Vasta kolmas (!!!) satsi onnistui ja oli valokuvakelpoinen. Muut satsit olivat syömäkelpoisia, mutta eivät valokuva kelpoisia.



Jouluaattona pöydässä oli enemmän ruokaa kuin kukaan jaksoi syödä. Mutta eiköhän se parissa päivässä mene.
Kinkku onnistui yli odotusten, suolaliemessa 8-10% noin viikko ja vahan myös suolaliuosta ruiskulla.



Joulu tuli aattona


Hyvää Joulua !

En muuten soittanut tänä vuonna YLE:n ilmasiltaan (mainittu edellisessa postauksessa).  Kirjoitin heille sähköpostin, etta koska itken aina aina radiossa, toivon että he vain lukevat terveiseni. Lukivat sitten jopa kahteen kertaan ja silmät kostuivat silti.

8.12.18

Luukku 8: Ulkosuomalaisen jouluikävä

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista.




Meillä on takana ulkosuomalaisuutta jo yli 20 vuotta. Edes pitkä aika ei auta siihen, että joulun aikana mieleen tulee haikeus. Ulkosuomalainen laittaa joulua, suolaa itse kinkun, leipoo piparit ja paistaa laatikot. Monesti tulee mieleen, että ulkomailla asuessa pinnistelee vielä enemmän, että tulisi se oikea joulu. Täällä Amerikassa jouluaatto on tavallinen työpäivä, mutta ulkosuomalainen katsoo netistä joulurauhan julistamisen jo aikaisin aamulla. Joulupuuroon kätketään manteli kuin koto Suomessa - meillä toinen tarvitsee sekahedelmäkiisseliä puuron kanssa, toiselle riittää maito ja kaneli/sokeri seos.
Ulkoisesti joulu näyttää täydelliseltä. Tavarat ja tuoksut eivät kuitenkaan korvaa perhettä ja ystäviä.


Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. 
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.


Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista,
Voi, jos saada voisin suuren puurokauhan,
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.


Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä,
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha,
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha


YLE (Radio Suomi) järjestää vuosittain jouluna ulkosuomalaisille jouluaaton ilmasilta-puhelintoivekonsertin  - klo 1800-2150 Suomen aikaa. Katri Helenan laulama Joulumaa on oma vakiotoiveeni. Ilmasiltaan voi osallistua lähettämällä sähköpostia ilmasilta@yle.fi.

Oma perinteeni on ollut jo useamman vuoden ajan kuunnella Ilmasiltaa ja olen myös päässyt langalle lähettämään itse terveisiä ja kyllä - toivomaan tuota Joulumaa laulua. Herkistyn omissa terveisissäni, mutta on mielenkiintoista kuunnella puhelinsoittoja ympäri maailmaa, samanlaisilta ulkosuomalaisilta ikävöimässä - joko sitä lapsuuden joulua tai sukulaisia tai kenkien alla narskuvaa pakkaslunta.





Meidän paikallinen yhdistetty suomalainen itsenäisyyspäivä/joulujuhla tälle sunnuntaille on peruutettu. USA:n itärannikolle on luvattu kovaa lumimyrskyä ja kuvernööri on julistanut jo hätätilan varmuuden vuoksi. Vähän amerikkalaiseen tapaan, ei tiedetä tuleeko lunta vain muutama hiutale vai saammeko jalan verran. Olin lupautunut tekemään joulutortut juhlaan, mutta nyt saavat taikina ja luumusose odottaa. Vähän lapsellisesti - minä odotan lunta ! 

Katso alla muut blogit mukana kalenterissa ! 


Luukku 1: Anniinan kulma / Italia    
Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa    
Luukku 3: Viinilaakson viemää / USA    
Luukku 4: Maurelita / Ranska    
Luukku 5: Hollanninhippiäinen / Hollanti
Luukku 6: Suomalainen im Allgäu / Saksa    
Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti    
Luukku 8: Kappelikukkulan kuulumisia / USA    
Luukku 9: Viisi kymppiä lasissa / Luxemburg    
Luukku 10: Viherjuuria / Saksa            
Luukku 11: Hollanninsuomalainen / Hollanti   
Luukku 12: Tahdon Asiat / USA        
Luukku 13: Matkani tuntemattomaan / Ruotsi    
Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja       
Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti    
Luukku 16: Oh, wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days / Saksa
Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA    
Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari   
Luukku 19: Ruovesi blogi / Itävalta ja Unkari   
Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro                      
Luukku 21: Heidin Italia / Italia            
Luukku 22: À la Helvetia / Sveitsi          
Luukku 23: One glass of milk, please / USA      
Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii, USA
       

2.12.18

Joulukuu - 2


Pullaa pikkujouluihin. Kotiruoka-kirjan ohjeiden mukaan, tosin tänään unohtui voi taikinasta. Pullasta tuli silti ihan ok makuista. Sen verran en välitä ohjeista, että kaiken jauhon ei tarvitse mennä. Ehkä vähän vaikeampaa leipoa, mutta vähemmillä jauhoilla tulee parempaa pullaa. Seuraava leipomisurakka onkin ensi viikonvaihteessa, joulutorttuja itsenäisyyspäiväjuhliin.

1.12.18

Joulukuu - 1



Juuri äskenhän oli lokakuun loppu - tuntuu, että marraskuu jäi välistä pois kokonaan. Joulukuu alkoi täällä pilvisenä, lämpötila oli noin 15 astetta (C), kuitenkin plussan puolella. Skandinaaviset joulumyyjäiset kuuluvat perinteisiin ja kävimme siellä vanhaan tapaan kahvilla. Kahvitarjoilu on ruotsalaisten heiniä näissä juhlissa - vähän nauratti, kun kahvia kaatava nainen varoitti meille, että ruotsalainen kahvi on vähän vahvempaa.

Minulla oli tänä vuonna myyjäisissä oikein suunnitelma, ostaa lentäviä possuja kuusen koristeeksi. Kuten kuvasta näkyy, onnistuin ja olen nyt onnellinen possujen omistaja. Possut on virkannut taitava Eeva. Kun possut lentävät (when pigs fly) on sanonta täällä, kun jonkun asian toteutuminen on erittäin epätodennäköistä. Ymmärtääkseni sama tarkoitus, kuin sanonnassa ’kun helvetti jäätyy’. Ilmeisesti muissa Pohjoismaissa sanotaan myös ’kun lehmät lentävät’.

23.11.18

Kiitospäivä ja Musta Perjantai 2018


Eilen  Amerikassa vietettiin Kiitospäivää. Tämä on meille jo Kiitospäivä numero 24. Luulisi, että tähän mennessä olisimme jo muuttuneet niin amerikkalaisiksi, mutta ei. Tietysti olen kiitollinen tästä ylimääräisestä vapaapäivästä. Ehkä ilman ”Mustaa Perjantaita” tämä olisi erilainen juhlapäivä, mutta lähinnä Kiitospäivä edeltää kauppiaiden juhlaa. Huomenna on se päivä, kun kaupat toivovat mahdollisimman hyvää tulosta. Ennen kaupat pysyivät kiinni Kiitospäivänä ja ostoryntäys alkoi aikaisin perjantaina. Nykyään tosin osa kaupoista avaa ovensa jo torstaina illalla.

Kiitospäivän kapinointi tuli esille siinä, että meillä ei ollut kalkkunaa tänä vuonna. Kalkkuna on ihan hyvää, mutta kokonaisen linnun laittaminen kahdelle ei oikein tuntunut hyvältä idealta. Meillä syötiin sitten lihapullia, rosollia, perunamuusia ja filettä. En edes kurpitsapiirakkaa tehnyt enkä ostanut.

Macyn paraatia sen sijaan katsoimme telkkarista ja mielessä kävi, pitäisikö sitä vielä kerran mennä paikan päälle sitä katsomaan. Tänä vuonna New Yorkissa oli ennätyskylmä paraatipäivänä -7C. Se ei ehkä tunnu paljolta, mutta olemme tainneet tottua lämpimämpää talveen.

Olen kirjoittanut aiemmin Kiitospäivästä ainakin täällä. Olin aina ihastellut voista veistettyjä kalkkunoita, jotka olivat aina ystäväni juhlapöydässä jokaisen lautasen vieressä. Ystäväni on erittäin taitava ja luulin, että hän veisteli voi-kalkkunoita iltakaudet. 


22.11.18

Sillisalaattia ja haaste


Tunnettu blogin elvyttämiskikka on osallistua haasteeseen vaikka ihan oma-aloitteisesti. Näin Rva Kepposen blogissa tämän 6*4 haasteen ja sillä nyt mennään.

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

Lappi TL - nyttemmin osa Raumaa:
Lapsuus ja nuoruus, ne huolettomat vuodet. Sinne myös matka vie yleensä aina kotimaassa käydessä.

Pori
Kouluvuodet lukion jälkeen. Tosin en usko, että vietin Porissa yhtään viikonloppua. Asuinpaikka Tekunkorpi. 

Vantaa 
Asuin jonkin aikaa Vantaalla - tarkemmin Korsossa ystäväni Annen kanssa. Korsossa oli joskus meno päällä. Korson kirkossa kävimme myös tulevan mieheni kanssa kuuntelemassa kuulutuksemme. Niitä ei jostain syystä luettu, ja kirkkoherra tapasi hysteerisen morsiamen kirkonmenojen jälkeen. Tuskin on toista samanlaista tapausta tullut kirkkoherralle vastaan.

Tuusula
Täällä perheemme kasvoi pienellä pojalla.

Neljä työtä vuosien varrelta:

1. Liikennelaskija
2. Meijerissä kesätyöntekijä
3. Rehutehtaassa kesätyöntekijä
4. Laadunvalvojana teräslevytehtaalla


Neljä ohjelmaa, joita seuraan televisiossa:

Televisiota tulee katsottua epäsäännöllisesti, mutta.....

1.  Madame Presidentti
2.  Bull
3.  Mom
4.  NCIS

Nämä ovat kaikki sarjoja täällä, ja niitä tulee tallennettua siltä varalle, että on myöhemmin aikaa katsoa.

Neljä paikkaa ulkomailla, joissa olen käynyt:

1.  New York, New York
2.  Orlando, Florida
3.  Venetsia, Italia
4.  Ring of Kerry, Irlanti


New York on rakas, koska poikamme asuu siellä. Kaupunki itsessään on ihastuttava ja raivostuttava samalla kertaa ja olen aina muutaman päivän jälkeen valmis lähtemään pois. En usko, että kaupungista loppuu nähtävä ikinä. Olemme onnekkaita, kun meillä on paikallisopas omasta takaa.

Orlando ja Disney - sen verran minusta löytyy lasta, että olisin aina valmis sinne.

Venetsiassa olen käynyt yhden kerran yksinäni. Kaupunki oli enemmän kuin olin odottanut. Sinne olisi kiva palata. Irlannissa olemme reissanneet kerran yhdessä ja sinnekin voisi menna uudestaan.

Neljä ruokaa, joista pidän:

1. Lanttulaatikko
2. Suolakalat vähän joka tavalla valmistettuna - lasimestarin silli, graavi, nam nam....
3. Pizza - kaikkien kauhistukseksi ananas-kinkku sellainen 
4. Leipä - ruisleipä, pretzel leipä, kakko, hapankorppu

Neljä juomaa, joista pidän:

1.  Vesi
2.  Kahvi
3.  Viini
4.  GT


Alla olevat kuvat eivät liity haasteeseen millään tavalla, mutta ne tuli otettua viime kuun Suomen reissulla.

Joskus tulee mieleen, että kirjoittamista hankaloittaa sekin, että se ei ole helppoa. Vaikka olisi aiheitakin, niin käteen tulee kramppi ja kirjoitettu teksti näyttää liian kehnolta. Ei tämä ehkä ole enää Suomen kieltäkään. Näin tänään uutisen, että Helsingissä joudutaan muuttamaan kylttejä - kylteissä oli nimittäin vain englanniksi kielletty kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten lennättäminen. Sanoisin, että tuo on jo aikamoinen lause. Amerikassa sanottaisiin että ”mouthful” eli täyttää koko suun.




Leikimme turistia  kuten muutama muu ihminen.



Pitihän sitä Helsingin RED:ä käydä katsomassa. Olipa sekava paikka.



Js rannassakin täytyi käydä.




Taidan ottaa näistä vekkuleista  kuvan joka reissulla.




Lokakuun maisemaa




Pyhän Olavin kirkko Tyrvää







Uutuus hotelli tuttavuus Helsingin kentällä - Scandic - 500 metriä T2:een. Samassa talossa kuin poliisi. Saimme muuten erittäin hyvää palvelua passiasioissa, uudet passit viideksi vuodeksi muutaman tunnin odotuksella.
Scandicissa on hyvä aamupala - muistaakseni saatavilla jo aamu neljän jälkeen ja tykkäsin myös kylpyhuoneesta.


7.10.18

New York vierailu - Guggenheim Museo


Hurrikaani Florencen peruuttama New Yorkin matka toteutui nyt pari viikkoa myöhässä. Lauantaina vietimme syntymäpäiviä, kävelimme ympäri Brooklynia, söimme hyvin meksikolaisessa ravintolassa ja päälle vielä jälkiruokaa oikein vanhanaikaisessa jäätelöbaarissa. Syyskuun viimeinen viikonloppu hemmotteli meitä melkein hellesäällä. Miehellä oli sortsit ja t-paita, minä, joka tunnetusti pukeutuu kalenterin mukaan, olin varautunut pitkillä housuilla, takilla ja saapikkailla. Onneksi vaatteita on helppo vähentää.



Meksikolainen ravintola/baari on vähän erilaista meksikolaista kuin mitä me olimme tottuneet maalla. Onneksi ravintolan valoja himmennetiin vasta sen jälkeen, kun olimme tilanneet. Oli nimittäin aika hämärää.
Tuo jäätelöbaari on kyllä ihana, jo annosten nimetkin olivat ihania - Särkyneiden unelmien jäätelö, Aamiainen vuoteessa tai Ensimmäinen suudelma. Kalorimäärä oli varmasti myös huikea ja kävelimme hotelliin. 

Sunnuntaina kohde oli Guggenheimin museo. Kohde jatkaa Frank Lloyd Wright sarjaani, tämä museo  valmistui vasta vuonna 1959 ja 6 kk arkkitehdin kuoleman jälkeen. Hieman harmillista, että pyöreä näyttelytila oli suljettu. Tämä pyöreä näyttelytila on tuttu elokuvista ja ilman sitä, jopa pääsylippujen hintaa oli pudotettu puolella. Museon kauppa aukesi viikonloppuna klo 9:30 ja museo klo 10:00.
Aiempia FLW juttuja löytyy täältä, täältä ja täältä.
Ennen museon aukeamista kävimme Keskuspuistossa. 







Alakuvissa näkyvät nuo aulaa kiertävät käytävät, yleensä taidenäyttelyitä on myös niissä. Nyt niissä oli maalareita ja muita työmiehiä. Jostain näimme, että tila avattaisiin taas lokakuun 12.päivä.
Nuo pyöreät käytävät tuovat näyttelytilaa lisää yli 400 metriä.
Wrightin mielikuva oli, että vierailijat laskeutuvat ylhäältä alas - nykyään, kun tila on auki, se kuljetaan alhaalta ylös. Vähän harmitti, että tämä osa oli suljettu, mutta ehkä käymme siellä vielä uudelleen. 







Olihan siellä muutama Picassokin




En tiedä, kuka tämä tuntematon mies on, mutta hän parkkeerasi itsensä niin sopivasti, etten voinut olla ottamatta kuvaa.









15.9.18

Viikko Flo:n kanssa 10.9. - 15.9. 2018



Maanantai 10.9.
Auton nokka on kohti Tennesseen osavaltiota. Olen menossa tekemään asiakaskoulutusta tiistaina ja koska matka on pidempi, aloitan ajamisen maanantaina iltapäivällä. Bensatankin valo syttyy ja kurvaan Sheetzin pihaan. Tai siis yritän pihalle, edessäni on parikymmentä autoa samalla asialla. Kestää lähes puoli tuntia ennen kuin olen toimivalla bensapumpulla, ensimmäisellä pumpulla oli huppu päässä - bensa loppu. Uutisissa oli aamulla sanottu, että hurrikaanin lähestyessä täytyy pitää huoli, että auton tankki on täynnä, koska bensa loppuu. Tällainen toimii Amerikassa, suurin osa ihmisistä taisi lähteä tankkaamaan heti uutisten jälkeen.

Tiistai 11.9.
Olen turvallisesti Appalakki vuoriston toisella puolella. Aamu uutisissa Flo on edelleen ykkösaihe. Kiva oikeastaan, että on muitakin aiheita kuin presidentti. Nyt uutisissa sanotaan, että Etelä-Karoliinassa muutetaan tie I-26 yksisuuntaiseksi siten että rannalta pääsy pois helpottuu, eikä kukaan pääse takaisin rannalle.
Tänään on myös 9-11 vuosipäivä. 17 vuotta sitten olin aamulla lähtenyt aikaisin ajamaan kohti Pfizerin tehdasta Groton Connecticut:ssa. Olin lähellä 495/95 etelään risteystä, kun mieheni soitti ja kysyi, missä olin. Olin lähtenyt aikaisin kotoa eikä hän ollut varma, olinko lähtenyt lentokentälle Bostoniin vai ajamalla jonnekin. Sitten hän kertoi, että lentokone oli törmännyt World Trade Centeriin. Jatkoin ajamista Grotoniin, siellä koko tilanne alkoi paljastua. Groton on sen verran lähellä New York:a, että monella oli perheenjäseniä tai ystäviä Manhattanilla. Pfizerin pääkonttori oli myös Manhattanilla. En juuri muista, mitä muuta tein sinä päivänä, mutta tulen muistamaan aina missä olin aamulla 9.11.2001.

Keskiviikko 12.9
Matkani jatkuu nyt pohjoiseen lähelle Washington D.C.:tä. Kokous Virginiassa on lyhyempi kuin odotin ja lähden ajamaan takaisin etelään 95 tietä pitkin. Poikkean Targettiin, taidan löytää viimeiset D kokoiset patterit koko osavaltiossa, ostan kanakeitto tölkkejä, kahvia, punaviiniä ja päänsärkylääkettä, tässä järjestyksessä niitä sitten nautitaan loppuviikolla.
Leipähylly on tyhjä.

Vähän Richmondin jälkeen ohitan karavaanin, joka oli lähtenyt New Hampshirestä. Siinä oli palolaitoksen autoja ja veneitä matkalla etelään - Conway, Keene, Bedford, Manchester.  Melkein pala tuli kurkkuun, kun ajattelin vapaaehtoisia, jotka ajavat monia tunteja tullakseen auttamaan. He ovat varmasti työssään tottuneet vaaratilanteisiin, mutta hurrikaanit ovat arvaamattomia.
Pysähdyn vielä Virginia puolella ostamaan bensaa. Isä soittaa juuri kuin olen kurvaamassa bensa-asemalle. Kotimaan lehdet ja TV ovat uutisoineet hurrikaanista ja kotona oli huoli meidän tilanteesta.

Torstai 13.9.
Meillä on ollut suunnitelmissa mennä New York:iin huomenna. Johtuen hurrikaanista tässä on ollut jo vähän epävarmuutta parin päivän ajan. Tänään sitten lennot peruttiin lentoyhtiön toimesta. Ei siis lähdetä minnekään. Osaltaan oma heikonpuoleinen hurrikaaniin valmistautuminen johtui siitä, että meidän piti olla muualla koko viikonloppu. Vähän lapsellista tietysti, mutta harmittaa, että matka ei toteudu. Olisi sitten edes kunnon myräkkä. Satoja lentoja peruttu tällä hetkellä huomiselle ja lauantaille.  Nyt on sitten muutettu hotellivarauksia ja lentoja - New York saa odottaa.
Pohjois-Karoliinan rannikolla näkyy jo hurrikaanin merkkejä. CNN:n toimittaja seisoo vedessä New Bern:ssä.

Perjantai 14.9
Meillä juodaan synttärikahvit aamulla, laulan 'hyvää syntumäpäivää' laulua ainakin kolmella kielellä, ennen kuin sankari pyytää lopettamaan.
Hurrikaani Florencesta tulee päivän mittaan trooppinen myrsky. Hitaasti liikkuva sellainen. Päivän lopussa tulee tieto, että 5 ihmistä on menettänyt henkensä rannikolla. Tuulet ovat heikentyneet, nyt ongelmana on vesimäärä. Joet ovat täynnä ja kadut ovat muuttuneet virroiksi. Yli 600,000 taloutta on ilman sähköjä. Yli 20,000 työntekijää on valmiina korjaamaan sähkövaurioita, mutta sitä ennen tuulten täytyy vielä rauhoittua.
Meillä sataa nyt illalla, mutta sade ei vaikuta erikoisen rankalta. Alueilla, missä myrsky on edelleen päällä, on ulkonaliikkumiskielto auringonlaskun ja nousun välillä.

Lauantai 15.9.
Tässä vaiheessa voin sanoa, että hurrikaanista trooppiseksi myrskyksi muuttunut Florence ei meille harmia aiheuttanut. Etukäteisjärjestelyt ovat olleet laajimmat, mitä olen ikinä kokenut - ja sen aloitti 1996 Hurrikaani Fran. Silloin olin onnellisesti tietämätön, mitä se edes tarkoitti. Ajelin kotiin pimeässä tuulisessa säässä Greensboro:sta, sinne jouduin lentämään, kun oma kenttä (Raleigh NC) oli suljettu kokonaan. Radiossa puhuttiin jostain ’curfew’ asiasta, en edes tiennyt, mitä se tarkoitti. (Curfew tarkoittaa ulkonaliikkumiskieltoa). Selvisimme kuitenkin Fran:sta ja jo kuukauden päästä muutimme Ohioon. Muuttoauton takaikkunassa oli t-paidat, joissa teksti ’we survived Hurricane Fran’ eli selvisimme hurrikaani Fran:sta.

Tällä kertaa olimme selvillä Flo:n liikkeistä ainakin viikkoa ennen. Työnantajani antoi määräyksen, että alkaen perjantai aamu, minun täytyy tekstiviestillä ilmoittaa oma tilanteeni esimiehelle, joka taas raportoi edelleen. Tätä jatkuu yli viikonlopun.
Florence on aiheuttanut paljon vahinkoa NC rannikolla ja uusimman uutisen mukaan 7 ihmistä on menehtynyt. Olosuhteet jatkuvat rannikolla vaikeina vielä päiviä ehkä viikkoja. Minusta on tullut kuvernööri Cooper fani tällä viikolla, mielestäni hän ja hänen tiiminsä ovat tehneet hyvää työtä. Presidenttikin tulee kuulemma kylään heti, kun se on mahdollista. Mielestäni voisi pysyä poissa.

Edit: Sunnuntai 16.9. uhreja on 16.

2.9.18

Quebec - elokuu 2018





Mielestani  olin vain vähän aikaa sitten kirjoittanut Quebecistä, mutta siitä on aikaa jo neljä vuotta. Nämä Montmorencyn putoukset ovat lähes samanlaiset kuin nähdessäni ne ensimmaista  kertaa noin kaksikymmentä vuotta sitten. Uutuus oli putouksen edessä menevä zip line (köysirata)  - yllä olevassa kuvassa linjan toinen pää näkyy vasemmalla (pieni mökki). 

Putoukset ovat 83 metriä korkeat ja kaikki muistavat mainita, että putoukset ovat 30 metriä korkeammat kuin Niagaran putoukset. Vähän kuin Niagaralla, putoukseen tutustuminen on kaupallistettu hyvin - laillisesti alueelle pääsee vain maksullisen parkkipaikan kautta, yläpuolelta putousta voi ihailla sillalta, rappusia pitkin pääsee putousten alapuolelle, zip linella pääsee hyvin lähelle pärskeitä ja alaparkkipaikalta pääsee gondola hissillä ylös. Sen verran miinusta täytyy antaa, että parkkipaikan sulkeminen klo 1700 on vähän liian aikaisin.











Gondola nakyy kuvassa oikealla keskella.



Pihlajanmarjoja

Quebecissä ei ole pulaa hyvistä ruokapaikoissa.  Alla on alkupalani - graavattua lohta, punasipulia, muutama mustikka, ruohosipulia js muutama tippa vaahterasiirapilla. Täällä on tapana sujauttaa tätä siirappia ruokaan kuin ruokaan.  Annos oli melkein liian kaunis syötäväksi. 


http://restolabuche.com

En ehkä ruoan tähden suosittele Portofino ravintolaa, mutta formulafaneja kiinnostaa ravintolan koristelu.

https://portofino.ca/quebec/en/home/





23.8.18

Minä - näkymätön keski-ikäinen nainen


Muotoon leikattu paarynapuu Asheville NC

Myönnän, että minulla on vähän turhamaisuutta. Haluaisin olla laihempi, paksu tukka olisi kiva ja ohuemmat pohkeet. Nyt minusta on tullut näkymätön. Ihan niin laihaksi en sentään halunnut.

Menen sisälle puhelinkauppaan. Tai oikeastaan kaupassa myydään muutakin elektroniikkaa, niiden logo on eräs hedelmä. Kaupan etuosassa on tervehtijöitä, jotka ohjaavat asiakkaat myyjille. Yritän saada tervehtijän huomiota, mutta en onnistu. Jälkeeni tulleita ohjataan peremmälle. Puristan kädessä latausjohtoa, käsilaukkua ja vanhaa puhelintani. On omituinen tunne olla näkymätön. En tiedä olenko odottanut viisi tai kymmenen minuuttia, mutta sitten kävelen tervehtijän eteen pyytämään huomiota. Mielestäni kukaan muu ei joudu menemään pyytämään palvelua.


Muutama kuukausi sitten menimme huonekalukauppaan. Kävelimme ympäri kauppaa noin puolisen tuntia, koeistuimme tusinan verran sohvia. Kukaan myyjistä ei tullut kysymään, jos vaikka tarvitsisimme jotain. Heidän ei kai tarvitse pelätä myymälävarkaita, olisi hankala kantaa kulmasohva ulos. Juttelimme toisen pariskunnan kanssa kaupassa. Heillä oli vähän sama tilanne, leikillämme suunnittelimme jäävämme nukkumaan kauppaan. Lähdimme loppujen lopuksi ulos kaupasta, eikä kukaan perään huudellut.


Näkymättömyys on myös esillä tavaratalossa. Erityisesti, jos eksyn kosmetiikka osastolle. Ymmärrän toki, että keski-ikäinen nainen ei ehkä ole se kaikkein kiinnostavin asiakas. Jotenkin odotan edes tervehtimistä ja tiedustelua, josko asiakas tarvitsisi apua. Ja ehkä sillä keski-ikäisellä naisella on ostovoimaa.


Takaisin puhelinkauppaan. Pienen odotuksen jälkeen saan myyjän avukseni. Hänet ohjaa luokseni nuori nainen, nainen vahvistaa nimeni ja jättää myyjän tekemään työtään. Minua hymyilyttää, koska olen asioinut saman myyjän kanssa ennenkin. Hän on erittäin ammattitaitoinen ja vastaa kysymyksiini. Kerron, että olen aiemmin ostanut häneltä kannettavan tietokoneen. Se latausjohto, jota edelleen puristan kädessäni on siihen kannettavaan ja johto on rikki. Hän tutkii käsillään johtoa ja sanoo, että voi antaa minulle uuden johdon. Hän auttaa puhelimen valinnassa, kertoo plussat ja miinukset. Taitaa hän sanoa jotain uudesta puhelimesta, joka tulee markkinoille kolmen viikon päästä. Lähden kaupasta uuden johdon ja puhelimen kanssa.

Puhelinmyyjä Dave on sokea.