26.12.17

Joulu 2017


Joulu 2017 on ollut ja osittain mennytkin. Amerikassa ei Tapaninpäivää tunneta, mutta otimme päivän vielä leppoisasti. Melkein liiankin leppoisasti, kun emme meinanneet keritä lentokentälle ajoissa. Myönnän, että minulla on erittäin huono tapa mennä kentälle viime tipassa ja sitä ei auta se tosiasia, että asumme 14 minuutin päässä kentältä. Olin jo henkisesti valmis ajamaan lapsen New Yorkiin, mutta jollain ihme tavalla hän ehti koneeseen.

Joulun kokkailut hoidettiin perinteiseen malliin, meidän pöytä oli lähes 100% suomalainen — rosolli, lanttulaatikko, kalaa, kinkkua. Saimme lahjaksi Oulusta peräisin olevaa saaristolaisleipää - parasta, mitä olimme ikinä maistaneet. Ja joimme kahvia kuten Suomessa, olin lahjonut itseäni uudella kahvinkeittimellä ja pitihän sitä kokeilla.

Joulu on lasten juhla ja niin myös meillä. Joulu saapui jouluaattona iltapäivällä ja lähti tänään iltapäivällä. Joulun lisäksi nautimme kovasti kaikenlaisesta tietokone/puhelin yms vekottimien teknisestä tuesta. Opimme tällä kertaa muun muassa näyttämään puhelimessa olevia kuvia telkkariruudulla.

Joulukuusi taisi täyttää tänään 5 viikkoa - tai kuusi on ollut meillä sisällä 5 viikkoa. Kuusi ei ole ollut innokas juomaan koko aikana ja on kuivunut silmissä. Yritin ehdottaa uuden kuusen ostamista aattona, mutta päätimme sinnitellä yli pyhän. Sen verran olimme varovaisia, että jauhesammutin laitettiin kuusen taakse. Mitä tästä sitten pitäisi oppia ? Kuusesta ja valoista on kiva nauttia, mutta ehkä vähempikin aika riittäisi tai sitten täytyy palata tekokuuseen. Nyt on kuusi ulkona ja imuroimme neulasia seuraavat viikot.

19.12.17

Joulukuun 17,18,19




Päivät tuntuvat ihan vilisevän silmissä joulukuussa. Löysin tämän upean amarylliksen Whole Foods kaupasta. Nyt kun vielä löytäisin hyasintin, niin siinä ne joulunkukkaset olisivat. Amerikkalaiset taitavat pitää hyasinttia enemmän pääsiäiskukkasena, joten sen löytyminen ei ole kovin varmaa. 

Vietimme hääpäivää sunnuntaina. Kokonaista 29 vuotta. Ehkä pidetään juhlat uusiksi ensi vuonna ?



10.12.17

Joulukuun viides, kuudes jne


Olin mielessäni suunnitellut joulukuun ensimmäisen viikon rauhalliseksi, näin itseni jopa katsomassa Itsenäisyyspäivän juhlia tietokoneelta ja muutenkin ottamassa rauhallisesti. Nämä jäivät vain haaveeksi, kun tiistaina lensin Nashvilleen päiväksi ja keskiviikkona suuntasin Kanadaan, josta kotiuduin vasta myöhään torstaina. Perjantain urakkana oli saada tarjouspaketti valmiiksi ja tulihan se valmiiksi neljän aikaan iltapäivällä. Kun sain tarjouksen valmiiksi, viikon reissaukset alkoivat painaa. Samalla huomasin, että ensimmäistä kertaa ikinä, olin vielä yöpuvussa myöhään iltapäivällä ja siihen aikaan mielestäni oli jo liian myöhäistä pukeutua. Katsoimme telkkaria ja söimme puoliksi yhden Fazerin sinisen levyn (= Pala Suomea).

Lauantaina sitten levänneenä asetuin sohvalle tietokoneen kanssa ja ylen areenasta katsoin muutaman tunnin Itsenäisyyspäivän viettoa. Ja kuten niin monet ulkosuomalaiset, silmät tuppasivat kostumaan. Erityisesti jäi mieleen sotaveteraanin haastattelu linnassa. Presidenttipari oli komea ja hienoja pukuja - huomasinpa oman kansallispukuni myös linnanjuhlissa. Linnan juhlien jälkeen katsoin vielä jatkoja ja jonkinlaisen yhteenveto ohjelman.

Lauantaina täällä myös todistettavasti näkyi muutama lumihiutale. Lähikaupungin joulumarkkinat peruutettiin sään johdosta, mikä on hieman harmi, kun lumihiutaleet olisivat sopineet hyvin tunnelmaan. Lumen määrä oli kuitenkin niin vähäinen, että maahan asti sitä ei riittänyt. Lunta kuitenkin tuli muualla itärannikolla, vaikka ei meille tällä kerralla.

Sunnuntaina päivä alkoi aamiaisella IHOP (International House of Pancakes) ja sen jälkeen kierroksella rautakaupassa. Rautakaupassa oli myös sinisiä joulutähtiä, mutta vaikka se sopikin hyvin asuuni, sai jäädä kauppaan. 

Piparkakkuja leivottiin kahteen kertaan viikonloppuna ja yhden kerran pullaa. Kinkkua yritettiin tilata, sen kohtalo on vielä hieman epävarma. 

4.12.17

Joulukuun neljäs




Eilen pistettiin parhaat päälle ja suunnattiin Suomi-juhliin. Miehen puvun kanssa oli yksi ongelma - olin hakemassa sitä pesulasta puoli tuntia pesulan sulkemisen jälkeen ja kesti muutaman minuutin neuvotella pesulan hoitajan kanssa, saanko puvun ulos. Sinänsä hassua, että pesula oli mennyt kiinni, mutta ovi oli auki, joten pääsin sisälle. Toiseksi kassakone oli tyhjennetty eikä palvelua voinut maksaa tavalliseen malliin. Onneksi pääsin ulos pesulasta puku kainalossa.

Oma asuni on kuvassa. Tuuterin puku sopi mielestäni hyvin arvokkaaseen juhlaan. Itse asiassa ensimmäinen kerta, kun minulla oli puku päälläni jossain tilaisuudessa tässä maassa. Edellisestä juhlasta Suomessa olikin kulunut jo monta vuotta. Mahduin vielä pukuuni, tosin tietyistä kohdista se lienee kutistunut tai sitten mittani ovat muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa. Pukuni on äitini valmistama. Kengät olen tehnyt itse Tuusulan kansalaisopiston kursseilla.

Suomi juhlat olivat lähikaupungissa ja meitä oli noin seitsemänkymmentä juhlijaa, oli Suomessa syntyneitä sekä toisen ja kolmannen polven Amerikan suomalaisia. Lauloimme Maamme laulun, söimme, kuuntelimme musiikki esityksiä. Oma panokseni juhliin oli auttaminen karjalanpiirakoiden valmistamisessa, päivää ennen juhlia rypytin noin sata piirakkaa. Onneksi minulla oli  varsinainen  piirakkamestari ohjaamassa, muuten siitä ei olisi tullut mitään. 

Olisi ollut kiva olla Suomessa tällä viikolla. 

2.12.17

Joulukuun toinen


Raleigh NC:ssa ei ollut tänään kovin jouluinen sää. Sadetta ja muutenkin harmaata. Se ei haitannut osallistumista Skandinaavisille Joulumarkkinoille. Jonotusgeeni tuli todistettua, kun seisoin tovin odottamassa pääsyä Suomi-kauppaan. Korissa oli Fazerin sinistä ja tummaa siirappia, uusi FIN tarra auton perään ja jopa ruotsalainen tiskirätti. Päädyin juttelemaan jonossa edessäni olleen nuoren naisen kanssa, hän oli opiskellut Suomessa ja asunut Helsingissä kahdeksan vuotta - ja puhui erittäin hyvää suomea. Kiva tavata ei-suomalainen, joka oli täysin hullaantunut Suomeen ja Suomi-tavaraan.

Nämä markkinat ovat ruotsalaisten organisoimat ja eniten tarjolla on juuri ruotsalaista - on fika paikka, oli Husqvarna osasto ja myös kansantanssia ja -musiikkia. Muut pohjoismaat ovat mukana vähemmässä määrin eikä tietysti Suomi edes ole osa Skandinaviaa, jos nyt ollaan tarkkoja. Markkinat ovat jokavuotinen tapahtuma, ja toivottavasti myös nuorempi väki jaksaa pitää tätä yllä.

Sen verran pettymystä, että turkinpippureita ei ollut myynnissä.

1.12.17

Joulukuun ensimmäinen


Yksi joulun iloista ovat jouluvalot. Tietysti aidot kynttilät olisivat parhaat, mutta kyllä sähkökynttilätkin piristävät mieltä. Näistä nautitaan nyt ainakin kuukausi.





25.11.17

Kiitospäivän lopputunnelmia




Kiitospäivä viikonloppu on kohta loppumassa. Täällä nämä 4 päivän viikonloput ovat harvassa ja emme olleet juuri suunnitelleet mitään erikoista tekemistä, tosin meillä ei molemmilla ollut yhtä paljon vapaata. Kiitospäivää mainostetaan suurimpana amerikkalaisena juhlana, tosin itse tunnen itseni aika kiittämättömäksi, kun en tänä vuonna oikein välittänyt koko asiasta. Olisin halunnut skipata koko kalkkunan paistamisenkin.

Oikean kiitospäivän viettoon kuuluu monen tunnin matkustaminen, kiitospäivän illallinen perheen kanssa, liian paljon syömistä, jalkapallon katsomista, kurpitsapiirakkaa. Jotenkin meidän perheen erilaisuus tuntui vielä enemmän tänä vuonna. 

Kiitospäivän jälkeinen perjantai on varattu shoppailulle. Olen onnistunut välttelemään Black Friday ostoshysteriaa aiemmin, mutta tänä vuonna tein muutaman maltillisen ostoksen. En kuitenkaan yöpynyt kaupan pihalla ollakseni ensimmäinen jonossa - tämä on ilmeisesti vaatimus, jos haluaa uuden ison telkkarin. Jos perjantain shoppailu ei ole tarpeeksi, ensi maanantaina on Cyber Monday, jolloin innokkaimmat jatkavat ostosten tekoa netissä.

Perjantain ostosten tekoon kuului myös joulukuusi. Kyllä - ostimme joulukuusen 24.11. Paikallisissa uutisissa varoitettiin mahdollisesta joulukuusien loppumisesta. Tänä vuonna myytävät joulukuuset oli istutettu 2008 - se taas oli lamavuosi, ja kuusia istutettiin vähemmän.


Viime vuonna olimme niin myöhään liikkeellä, että osa myyntipaikoista oli jo suljettu. Tosin hinnasta neuvotteleminen oli helppoa, tihkusateessa joulukuusikauppias oli melkein valmis maksamaan meille, että pääsi eroon kuusesta. Tänä vuonna oli 16C lämmintä, aurinkoa - ja saimme maksaa 62 dollaria kuusesta.

Kävimme myös tutkimassa alueen jouluvaloja. Sama TV kanava, joka varoitti joulukuusien loppuvan kesken, jakoi myös karttaa, josta näkee alueen parhaimmat jouluvalot ( siis marraskuun lopussa). Osa  valaistuksista oli varsin hienoja - heillä täytyy myös olla varsin ymmärtävät naapurit.



12.11.17

Auldbrass



Teimme lauantaina päiväretken Etelä-Karoliinaan - Auldbrass nimiseen plantaasiin. Minussa asuva pikkuarkkitehti oli nähnyt elokuussa ilmoituksen lipuista Auldbrassiin marraskuussa ja tällä kertaa onnistuin varaamaan vierailuliput.

Auldbrass on Frank Lloyd Wright:n suunnittelema ja arkkitehdin suunnittelema ainoa plantaasi. Olen aiemmin kertonut vierailusta saman arkkitehdin Popey Leighin taloon lähellä Washington DC:tä.

Auldbrass on nykyisin Hollywood tuottaja Joel Silverin omistuksessa ja avoinna yleisölle vain muutamana päivänä joka toinen vuosi.

Valitettavasti sisäkuvien ottaminen on kielletty. Osa sisustuksesta on alkuperäistä, mutta myös uuden omistajan jälki näkyy, muun muuassa muutama Oscar oli näytteillä ja muita elokuva tehosteita.
Joel Silver on tuottanut elokuvat kuten Matrix ja Lethal Weapon. Herra Silver on kuitenkin suuri arkkitehdin ihailija ja on kunnostanut rakennuksia ja tehnyt muutoksia, jotka ovat alkuperäisen suunnitelman mukaisia. Ennen kuin Joel Silver osti plantaasin, se oli jo pahasti rappiolla - alkuperäiset rakennukset ovat 1940 luvulta.



Mikä sitten on ominaista Frank Lloyd Wright:n tyylille Auldbrass:ssa
  • Rakennukset sulautuvat ympäristöönsä mahdollisimman hyvin
  • Rakennukset ovat melkein kaikki kahdeksankulmaisia
  • Sisätiloissa on tuoleja, pöytiä, hyllyjä - jotka kaikki ovat arkkitehdin suunnittelemia 
  • Suurin osa pöydistä on kahdensankulmaisia ja niitä voi yhdistellä
  • Isot ikkunaseinät ovat oikeastaan liukuovia
  • Frank Lloyd Wright oli suunnitellut kulkuväylät punaisesta graniitista, ne ovat nykyisin korvattu murskatulla tiilellä.

Frank Lloyd Wright kuoli 1959 ja plantaasin rakentaminen jatkui tämän jälkeen hänen vaimonsa ohjauksella.
Frank Lloyd Wrightin lapsenlapsi Eric Lloyd Wright on ollut mukana nykyisin omistajan apuna suunnnitelemassa korjaustöitä ja muutoksia.
Näimme myös Eric Lloyd Wrightin lauantaina, hän oli tullut paikalle Kaliforniasta.










Kun googlasin Eric Lloyd Wright:a, selvisi, että hän on myös suunnitellut talon Suomeen. 
Artikkeli Apulanta yhtyeen Sipe Santapukin  talosta löytyy täältä.




3.11.17

Brooklyn NY 10 kuvaa ja 23138 askelta




Viikonlopun visiitti Brooklyniin meni hyvin ja varsinkin lauantai oli täyteen ohjelmoitu. Tuo 23138 askelta vastaa melkein 17 km, ja tällaisille huonokuntoisille keski-ikäisille, siinä oli jo tekemistä. Tuosta iästä vielä sen verran, että useampaan kertaan ihmettelin, missä keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset ovat. Brooklyn tuntuu vilisevän kaksi- ja kolmekymppisiä ja pieniä lapsia. 

Lauantaina aloitimme brunssilla - päätimme olla reippaita ja kävelimme sinne hotellilta.  Brunssipaikan edessä oli jono jo ennen klo 10 - onneksi olimme jonon alkupäässä. Meidän oli tietysti pitänyt saada aamukahvia jo hotellissa muutamaan tuntia aiemmin, joten meille tämä oli oikea lounas. Oma valintani oli munakokkelia ja savustettua lohta - erittäin hyvää, annos näytti pieneltä, mutta sain sen hädin tuskin syötyä. Ehkä hotellin kahvilla ja vesirinkelillä oli asiaan osuutta.

Buttermilk Channel

Vatsat täynnä lähdimme tutustumaan Brooklynin Botanical Garden:iin. Kävelimme puistossa ja nautimme kauniista ja lämpimästä päivästä. Olin varustautunut ohuella takilla, mutta se pysyi koko päivän kassissa. 


Puutarha vierailun jälkeen oli pakko saada kahvia. Olin yllättynyt, kuinka monta Ruotsiin viittavaa kahvipaikkaa näimme, sekin paikka, missä pysähdyimme oli 'kaffe' sellainen. 

Seuraava pysähdys oli Williamsburgissa oleva Smorgasburg eli ulkona järjestettävät ruoka markkinat. Tämä oli viimeinen viikonloppu tänä vuonna tälle tapahtumalle. Maistelimme dumplingsja js joimme tuoremehua.


Matkan varrelle osui myös Brooklyn Brewery, valitettavasti emme päässeet kierrokselle, mutta pysähdyimme olut maistiaisille.

Seuraava pysäkki oli MOFAD eli ruoka-ja juomamuseo. Tällä kertaa heidän näyttelynsä aiheena oli kiinalainen ruoka. Pääsylippuun sisältyi näyttely ja maistiaiset. Valitettavasti fortune cookie kone oli rikki, mutta sain silti kirjoittaa oman fortune cookie viestin. Yritin kääntää - routa porsaan kotiin ajaa -


MOFAD:n jälkeen hyppäsimme junaan - tai no hyppäsimme -  minulla on selvästi harjoittelemista vielä junan käytössä. Viimeinen kohteemme oli VR laboratorio Manhattanin puolella. Täällä perheen miesväki pääsi tutustumaan VR pelijuttuihin. 

Ilta päättyi takaisin Brooklynin puolelle. 

Seuraavana paivana jonkinmoinen syysmyrsky tuli New Yorkiin. Lentomme peruuntuivat ja ajoimme loppujen lopuksi kotiin 8 tuntia. Silti oli ihan hyva reissu.











23.10.17

Tuttu Maisema


Viikko ennen lähtöäni Suomeen, huomasin Facebookissa postauksen, jossa vanha koulukaverini oli myymässä taulua Lapin kirkkotalleista. En asiaa sen kummemmin miettinyt, kun jo vastasin, että olin taulusta kiinnostunut. Puhuimme puhelimessa jo samana päivänä ja olimme jo sopineet alustavasti, missä saisin taulun itselleni. 

Tuntui, että kaikki palaset vain loksahtivat kohdalleen - mikä sattuma, että olin nähnyt postauksen niin pian, ja että olin joka tapauksessa matkustamassa Suomeen. Taulun noutopaikkakin osui ihan sopivasti sekä myyjän että ostajan matkareitille, ihan kuin tämä olisi sovittu jo kauan sitten. 

Löysin alla olevan kuvan koneeltani. Kirkkotallit ovat varsin suosittu kuvauskohde. Kirkkotallit ovat 1900 luvun alusta ja ilmeisesti niitä oli Länsi-Suomessa enemmänkin, mutta Lapin tallit vain ovat edelleen pystyssä. Alkuperäinen tarkoitus oli olla suojana pitkämatkalaisille ja hevosille  - tallit ovat ihan kirkon lähellä.





Taulun tekijän nimi on Tuttu Lehtinen. Tutun talo oli aika lähellä kirkkotalleja ja tallit ovat useasti olleet tauluissa aiheena. Tuttu ei ehkä ole kovin tunnettu muualla Suomessa, mutta hänen töitään on arvostettu paikallisesti. Taulu ei ole maalattu vaan kuva on tehty värjätyllä nukalla ja vuosi  on 1970. Yritin löytää netin uumenista jotain nimeä tuolle tekniikalle, mutta en ainakaan vielä löytänyt mitään sopivaa.

Ennen tätä tapahtumaketjua en ollut ikinä edes ajatellut, että minulla olisi tämä taulu. Mutta johtuen monesta yhteensattumasta - nyt meillä on taulu, ja siinä on tuttu maisema kotiseudulta. Taululla on tarina, jota varmasti kerrotaan vielä monta kertaa. 




22.10.17

Kiva, kamala, lemppari ja inhokki




Blogijumituksen lääkkeeksi kunnon haastepostaus. Tämä löytyi Kukkapilli blogista ja erilaisuudellaan antoi kaivattua inspiraatiota. Kuvat Raleigh:n Kansainvälisiltä messuilta, messut päättyvät tänään.

Kamalin ruoka

Minullehan maistuu kaikki. Näin ainakin yleensä vastaan. Vähän olen tullut varovaiseksi erilaisten äyriäisten suhteen, tulin jokunen vuosi sitten aika kipeäksi syötyäni merenelävistä tehtyä ruokaa. Valitettavasti siinä oli kovin montaa eri sorttia, niin en edes ole varma, mistä tulin kipeäksi. Ehkä jättäisin simpukat nyt syömättä.
Tämä 'kamalin ruoka' on vähän voimakas käsite, mutta ternimaidosta tehty laatikko ei ole ihan lempparia vaikka uskon, että se on hyvin terveellistä. Kyllä sitä syö, mutta sokeria tarvitaan päälle.

Herkkuruoka

Olin Raumalla viikko sitten ja pöydässä asettauduin tarkoituksella silakoista tehdyn suutarinlohen viereen. Silakoita ja perunoita. Leipää. Kyllähän se vähän janotti jälkikäteen, mutta oli sen arvoista. Siis voiko parempaa ruokaa ollakaan ? Lähdin tiistai aamuna ajamaan kentälle aamu seitsemältä ja isä taisi vähän anteeksipyytäen sanoa, että jos ei niitä silakoita nyt aamulla syötäisi....


Kahviherkku, jolle sanon ei

Kahvin kanssa menee mikä vaan. 

Ja kahviherkku, jolle sanon kyllä

Kts. edellisen perusteella kaikki käy.




Telkkariohjelma, jota en katso

Olen olevinani kova penkkiurheilija, mutta en jaksa seurata urheilua TV:n äärella. Poikkeuksena ovat kisat, joissa on suomalaisia.

Telkkariohjelma, jota katson

Väitän, että katselen vähän telkkaria. Tällä hetkellä seuraan yhtä sarjaa This is Us. En päässyt tästä ensin kärryille ja meinasin jopa luovuttaa, mutta nyt joko katson sen tiistai illalla tai sitten myöhemmin kun on aikaa.

Inhokkisää

En tykkää märästä kelistä tai sitten se on varusteiden puutetta. En myöskää tykkää todella kuumasta - se vie kaiken energian enkä jaksa tehdä mitään. Täällä Pohjois-Karoliinassa se tarkoittaa, etta elokuu ei ole minua varten.

Lempparisää

Varsinaisen sään sijaan, minulla on lempilämpötila ja se on 72F eli 22C. Tämä on sopiva lämpötila sekä ulos että sijalle. Silloin harvoin, kun pääsen saunaan, saa olla enemmän. Oma sisäinen lämpömittari on hyvin kalibroitu. Tämä on todettu tilanteissa, joissa saatan sanoa, onpa täällä kylmä (21C) tai nyt on kyllä liian kuuma (23C).

Kamalin musiikki

Omasta puolestani sanoisin, että maailmaan mahtuu musiikkia.

Paras musiikki

Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen. Tosin olen huono ymmärtämään, muita kuin suomenkielisten laulujen sanoja. Tähän eivät ole auttaneet Amerikassa vietetyt vuodet. Nolo esimerkki on muutaman vuoden takaa, kun soitin autossa yhtä kappaletta taukoamatta, ennen kuin ystävällinen työkaveri kysyi, tiedänkö, mitä laulussa sanottiin...
Viime viikolla vuokra Volvossa soi Iskelmä kanava ja kummasti muutama vuosi ulkomailla ei ole heikentänyt tai parantanut lahjaani laulaa Paula Koivuniemeä.

Kamalin aika vuorokaudesta

Nautin yleensä enemmän aamuista kuin illoista. 
En ole koskaan ollut nimikään illan virkku ja tilanne taitaa vain huonontua iän mukana. 

Ja se paras aika

Eli siis aamu.

Tästä menetän hermot

En tykkää, kun joku toinen aikatauluttaa minua ja kalenteri on yllättäen täynna. Ja en todellakaan tykkää istua turhanpäiväisissä kokouksissa. Teen mielelläni pitkää päivää, mutta mieluummin sovin itse omat menoni.

Tästä rauhoitun

Tykkään, kun noudatetaan sääntöjä..... 

Mun huonoin mieliala

Kun minulta pyydetään vastauksia ja olen liian väsynyt. Tästä esimerkkinä konferenssipuhelu, jossa olin mukana viikko sitten - se loppujen lopuksi päättyi klo 23:45. Palaveria pidettiin itärannikon aikaan ja ketään ei juuri kiinnostanut, että olin Suomessa ja kelloni näytti +7 tuntia.


Paras mieliala

Levännyt ja syönyt.


Kodin turhake

Tekisi mieli sanoa telkkariin jotenkin liittyvät kaukosäätimet (3 kpl). Itse osaan laittaa telkkarin päälle, mutta en koske säätimeen 2 ja 3. En usko, että ovat täysin turhia, muta minulle kyllä.
Keittiön blenderi on paljon käyttämättä, mutta se on ainakin hyvännäköinen.

Paras tavara

Pyykkikone ja tiskikone - välillä ihmettelen, kuinka kahdessa ihmisestä voi tulla näin paljon pyykkiä ja tiskiä.

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni

Olen tainnut joutua syömään sanani useampaan kertaan näissä vaate asioissa, mutta en usko laittavani päälle mitään liian pientä tai lyhyttä eikä läpinäkyvää.

Vaatteet, joissa viihdyn

Jos yöpaidan jättää pois, niin viihdyn mukavissa vaatteissa, ne ei saa kutittaa eikä muutenkaan ahdistaa. 

Haju, jota en kestä

Voimakas hajuvesi tai alkoholin tuoksu. Tykkään itse hajuvesistä, mutta niitä on useampaa laatua ja jopa itsellä on yksi merkki, jonka hajua en kestä. Mutta pullo on niin kaunis, että pidän sen kylppärissä.



Paras tuoksu

Puhdas siivottu koti, pulla, savusauna ja vihta. Kaikkea näitä voisi olla enemmän ja useammin.


Kamalin luonteenpiirre ihmisellä

Kaksinaamaisuus


Mukavin luonteenpiirre ihmisellä

Huumorintaju, ystävällisyys



25.9.17

Maanantai ja unikkokuosi



Netissä on näkynyt unikkokoristeltuja matkalaukkuja tänä kesänä. Moni koto-Suomeen matkannut ulkosuomalainen on poseerannut näiden vieressä. Olen itsekin tehnyt pari turhaa reissua paikallisiin TJ Maxx liikkeisiin, mutta ei ole kohdalle sattunut laukkuja ennenkuin tänään. Sain vihiä, että Garnerissa laukkuja oli nähty - ja koska oma työkokous oli samalla suunnalla, päätin käydä kaupoilla päivän päätteeksi. Laukut eivät ole kovin vahvatekoiset, mutta eihän niiden ohi voinut mennä. Eihän niitä voinut jättää kauppaan. Eihän.

Eettisesti ei tainnut olla hyvä teko näitä ostaa. Italialainen firma ei varmasti ole saanut Marimekolta mitään lupaa unikkokuosin käyttöön ja ihan selvästi tuo on siitä kopioitu. 
Olenko kenties rikkonut lakia ostamalla piraattituotteen ? Suomen tulli sanoo, että tekijänoikeutta loukkaavan tuotteen ja tuoteväärennösten maahantuonti on kiellettyä ? Pitääkö minun käyttää laukkuja vain Suomen ulkopuolella. Saisiko ulkosuomalainen enemmän ymmärrystä tullin puhuttelussa ? 

Nyt laukkujen ostaminen melkein kaduttaa. Sitä paitsi meillä on vielä ihan hyvät matkalaukut - ostettu Järvenpäästä 1995, kun lähdimme matkaan. 

24.9.17

Sunnuntai - Karkit ja sipsit väistyköön, Carvana tulee




Raleigh:n ulkopuolelle on ilmestynyt Carvanan autonmyynti automaatti. Tuo otsikon sutkaisu on napattu heidän mainostaulustaan - karkin lisäksi kohta voi ostaa myös auton automaatista.
 Carvana on uudehko amerikkalainen firma, joka myy käytettyjä autoja netissä. Auton voi ostaa netissä ilman, että täytyy astua autokauppaan ollenkaan ja auto toimitetaan asiakkaalle firman toimesta. Auton voi myös käydä noutamassa heidän myyntiautomaatista, joita on nyt vain 6 kpl koko maassa. Uutisoinnin perusteella nouto tapahtuu syöttämällä iso kolikko automaattiin ja automaatti tuo ostetun auton maan pinnalle. Carvana korvaa asiakkaalle autonnoutomatkan 200 dollariin asti. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan autokaupassa asiointi on yksi elämän epämukavimmista asioista ja Carvana on vastaus tähän ongelmaan.

Me kävimme ihan uteliaisuudesta katsomassa paikkaa. Tuon uutuutta hohtavan automaatin lisäksi, paikassa ei ollut muuta hohdokasta. Ei juuri parkkipaikkaakaan eikä automyyjiä.
Tykkään itse hypistellä vaatteitakin kaupassa ja luulen, että haluaisin koeajaa autonkin.

23.9.17

Lauantaina - syyskuussa 2017



Blogi on hiljentynyt viime aikoina. Leipätyö on vienyt naisen mukanaan ja tässä työssä on painettava silloin, kun kysyntää on. Ajattelin yrittää kirjoittamiseen metodia, että yritän edes vähän joka päivä. Voi olla, että vain yksi lause - ja aikamoista sillisalaattia.

Nyt on lauantai aamu ja aamuun on kuulunut kiukku ja huoli firman luottokortista. En ole hukannut sitä, näyttää olevan lompakossa tallessa, mutta silti sitä on joku päässyt vinguttamaan eilen. Oli vuokrattu varastotilaa ja tilattu mereneläviä hienossa ravintolassa. Aamulla oli sähköpostiin tullut ilmoitus luottokorttifirmasta, voisinko vahvistaa eilisen ostot ja myös ostoyritykset. Tällaiset tapahtumat taitavat olla täällä arkipäivää, mutta tuntuu sangen ikävältä, että kortin tiedot pääsevät rikollisille ja jopa onnistuvat ostoksia tekemään - vaikka kortti on tallessa. Kortin oikea omistaja yleensä pääsee helpolla, kunhan ottaa yhteyttä pankkiin ja tekee ilmoituksen vääristä ostoista. Se taas edellyttää sitä, että seuraa tiliotteita - ja kuten tässä, onneksi pankkikin piti huolta. Tosin se rosvo sai onnistuneesti ostettua tavaraa melkein tonnilla ihan vaan illan aikana. Minun vaivakseni jäi ilmoituksen tekeminen pankille, mitkä tämän viikon ostoista ovat omiani ja mitkä eivät.

No se hankaluus ei ihan siihen lopu. Pankin täytyy myös sulkea tili. Asiakaspalvelun neiti (tai voi siis hyvin olla rouvakin) sanoi, että uusi kortti tulee 7-10 päivän päästä. Vähän aikaa asiaa valitettuani, uusi kortti tulee tiistaina.

Shekkien käyttö on täälläkin vähenemään päin. Eilen kirjoitin shekin ilmastointifirmalle, joka kävi tekemässä tarkastuksen. Yhtäkkiä se shekki tuntuu paljon turvallisemmalta. Meillä on edelleen lämmintä - voi olla, että menee vielä 30C tänään rikki.

25.8.17

Solheim Cup 2017 - Iowa






Olin viime viikolla Iowassa - taas oli kaksi vuotta kulunut ja oli Solheim Cupin aika. Edellisistä kerroista löytyy täältä ja täältä. Iowa yllätti minut. Etukäteen minua varoitettiin, että Iowa on vähän tylsä paikka ja ehkä ihmeteltiin, miksi olin sinne menossa. Suurin osa ajasta kului tietysti vapaaehtoistyössä golfkentällä, joten enpä juuri nähnyt paljon Iowaa tilaisuuden ulkopuolella. Mutta Iowalaiset ihmiset olivat uskomattomia - vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kaikenkaikkiaan normaaleja - tai ehkä täällä sanottaisiin 'down to earth'. 

Tällä kertaa USA voitti Euroopan - vaikka viimeisenä päivänä Eurooppa taisteli kunnolla. Olen huomannut itsessäni omituisen piirteen. Vuonna 2013 Coloradossa kannustin kovasti Eurooppalaisia, vuonna 2015, kun Cup pelattiin Saksassa olin USAn puolella ja nyt taas Iowassa kannustin Eurooppaa. Saa nähdä jatkuuko trendi, seuraava Solheim Cup pelataan Skotlannissa 2019. Ja kyllä, nimeni on jo vapaaehtoisten listalla.




















Tapasin nämä fanit jo Coloradossa neljä vuotta sitten. He olivat edelleen yhtä energisiä kuin ennen.



8.8.17

Blowing Rock - Boone - Pohjois-Karoliina



Nämä kuvat ovat osavaltion länsireunalta - lähinnä Boonesta ja paikasta nimeltä Blowing Rock. Viikonloppusuunnitelmiin kuului pojan vierailu ja lupasi hän tuoda myös tyttökaverin mukanaan. Vaikka töissä oli ollut kiirettäkin kiireempi, odotin tai siis odotimme tätä vierailua kovasti. 
Koti oli siivottu, ruokaa oli hankittu, juomaa ja varattu hirsimökki vuoristosta. Perjantaiaamuna suunnitelmat muuttuivat - huono sää New Yorkissa peruutti satoja lentoja - ja meidän vieraamme eivät päässeet ollenkaan ilmaan. Tai olisivat päässeet, mutta sellaisella viiveellä että takaisin olisi pitänyt lähteä samantien. Majoituksen peruuttaminen näin myöhään ei enää onnistunut, ja lähdimme kaksin vähän apeina matkaan. Osan ruoista otimme mukaan ja sen verran sitä olikin, että emme päässeet ulos syömään ollenkaan. 

Boone on kyllä upea kohde ja hirsimökki oli hulppea. Onkohan minusta tullut kaupunkilainen, kun hiljaisuudessa kuuntelin kaikkia mökin rapinoita ja uni ei meinannut tulla. Meitä oli varoitettu karhuista ja mielikuvitukseni laukkasi. Karhut eivät meitä häirinneet, mutta otimme vakavasti ohjeet 
roskien laittamisesta lukolliseen laatikkoon. Mökin varaus hoitui mukavan  Billin avustuksella ja oikeastaan ainoa epämiellyttävä asia oli kapea vuoren rinteellä kiemurteleva tie. Talviaikaan näille mökeille taitaa päästä vain nelivetoautolla tai lumiketjuilla. Ihan täydellinen mökki ei sentään ollut, siellä ei ollut saunaa. Palju tai amerikkalaisittain hot tub sentään oli käytettävissä. Amerikkalaisuutta edusti mökin varustelutaso, ilmastointi, keittiö koneineen ja kaasugrilli. Jos ikkunoista näkyvät maisemat eivät miellyttäisi, oli myös telkkaria kaapelikanavineen.

Suunnitelmien muuttuessa olimme myös heittäneet golfmailat autoon. En itse ollut vähän flunssaisena kovin innostunut ideasta, mutta vuoristossa maisemat ovat upeita - vaikka peli ei aina kulkisikaan. Päädyimme ajamaan puoli tuntia pidemmälle länteen ja pelaamalla golfia Tennesseessä.
Muuten päivä kului lukemalla ja vain olemalla. Ja syömällä. Taisimme myös lillua paljussa.

Tuo ylin kuva on kotimatkalta eli Pohjois-Karoliinan vanhimmaksi nähtävyydeksi mainittu Blowing Rock.










Tämä oli se lukittava roskalaatikko.