7.7.16

Kaiken teoria - Pohjolan malliin


10 tuntia ja 28 minuuttia - sen verran kesti uusin äänikirjani - The Nordic Theory Of Everything - In search of a Better Life.
Ensimmäisen kerran kuulin kirjasta, kun Oprah oli valinnut sen listalle  "nämä 60 kirjaa täytyy lukea kesäloman aikana." En ole varma, kenellä on noin paljon kesälomaa, mutta itse valitsin tuon ylläolevan kirjan, koska 10 tuntia oli ihan passeli ajomatkalle Kentuckyyn ja takaisin.

Kirjan on kirjoittanut Anu Partanen, suomalainen toimittaja, joka muutti 2008 rakkauden perästä Amerikkaan. Kirjasta on viime aikoina ollut jonkin verran julkisuudessa, on kirjaan liittyviä tilaisuuksia, nimikirjoitusten jakoa - myös Helsingin Sanomat kirjoitti kirjasta. Kirja ilmestyi USAssa kesäkuun lopussa, mutta tietääkseni sitä ei ole vielä käännetty suomeksi.

Helsingin Sanomien artikkeli oli pieni raapaisu kirjaan. Kirja on vertailu USAn ja Pohjoismaiden välillä - koulunkäynnistä, terveydenhuoltoon ja veroihin - kännykkäsopimuksia unohtamatta. En usko, että opin mitään uutta Amerikasta tästä kirjasta - olenhan asunut täällä paljon kauemmin kuin kirjan kirjoittaja. Jotenkin ne asiat, joita kirjoittaja ihmettelee, ovat valitettavasti itselle jo normi, enkä niitä usein edes ajattele. Mutta kirjassa esitetyt Suomi faktat pistivät miettimään -  tuntui, että olin jo muutaman niistä unohtanut. Anu Partanen kuvaa peruskoulua ja mainitsee, että siihen siirryttiin 70 luvun alussa. Niinhän se oli, itse olin vielä menossa keskikouluun, mutta peruskoulun yläastehan siitä tuli. Kirjassa puhutaan vanhempainlomasta - USAssa ei ole mitenkään outoa, jos äiti palaa töihin 3-4 kk vauvan syntymästä. Mainitaan äitiyspakkauskin kirjassa - jotkut amerikkalaiset olivat ajatelleet, että johtuen pakkausten vaatteista, suomalaisilla vauvoilla on kaikilla samanlainen univormu päällä. No jaa - tuota en ainakaan itse ollut noin miettinyt.

Kirjassa on laaja kuvaus yleisestä terveydenhuollosta tai paremminkin sen puutteesta USAssa. Suurin osa amerikkalaista ostaa terveysvakuutuksen työnantajalta, työnantajalta voi ostaa vakuutuksen sekä työntekijälle että myös lopulle perheelle. Lapset voivat olla vanhempien vakuutuksessa 26 vuoden ikään asti riippumatta siitä, asuvatkin kotona vai ei. Vakuutuksia on erilaisia ja omavastuut vaihtelevat, jossain vakuutuksessa saa mennä ihan kenen lääkärin vastaanotolle, kun taas toiset vakuutukset määräävät, mistä hoitoa saa etsiä. Olimme viime syksynä ensiapuklinikalla, sain yllättävän korkean kuumeen ja pihisevät keuhkot ja oman lääkärin suosituksesta menimme lähimmän sairaalan ensiapuun. Vastaanotto pikkukaupungin ensiavussa oli melkein liiankin tehokas, potilaan horjuva kävely aiheutti sen, että heidän mielestään oli parempi kärrätä rouvaa pyörätuolilla, sain 'oman' hoitajan, ja verhoilla erotetun huoneen. Olin sairaalassa neljä tuntia, sain IV:n, otettiin verikokeita, keuhkokuva, MRI - nämä kaikki lääkärin määräämänä. Lasku lähemmäs 8000 dollaria, mutta vakuutuksen ansiosta maksoin 125 dollaria. Maksun määrä ei selviä vielä lääkärissä käynnin yhteydessä - sairaala laskuttaa vakuutusyhtiötä ja jos vakuutus ei maksa, laskut tulevat takaisin potilaalle. Varsinkin ensiapuun meneville tästä saa enemmän jännitystä, vakuutusyhtiö nimittäin päättää - oliko vaiva sellainen, että ensiapu oli oikea osoite vai olisiko pitänyt odottaa seuraavaan päivään ?

Anu Partasen kirjaa nyt ei voi kutsua viihteeksi, enkä tiedä olisinko jaksanut kahlata 432 sivua läpi ja nyökytellä, noinhan ne asiat ovat. Äänikirjana tämä oli sopiva.

Toivon, etta mahdollisimman moni oikea amerikkalainen noudattaa Oprah:n neuvoja ja lukee kirjan tänä kesänä.


Helsingin Sanomat

Valokuva ylla ei liity asiaan suoranaisesti, harjoittelen edelleen valokuvausta.

5 comments:

  1. Mielenkiintoiselta kuulostava kirja!

    Minäkin olen yrittänyt kuunnella äänikirjoja automatkoilla, mutta jostain syystä se ei oikein nappaa. Automatkoilla ajatukset tuppaavat harhailemaan, ja jos äänikirjaa kuunnellessa keskittyminen lipeää hetkeksikin, niin on jo monta lausetta mennyt ohi korvien.

    ReplyDelete
  2. Täällä nämä highwayt ovat sen verran puuduttavia, että tuo kuunteleminen onnistuu paremmin. Ei sentään niin puuduttavia, että voisi lukea.

    ReplyDelete
  3. Kiitos kirja-arvostelusta sekä äänikirjaideasta! Kiinnostaisi, etenkin jotta voisin varmemmin suositella amerikkalaisille jotka ovat välillä yllättävänkin kiinnostuneita pohjoismaisesta järjestelmästä, mutta sama ajatus että tulisiko niitä sivuja kahlattua. Etenkään kun kolme edellistäkin aloittamaani asiateosta ovat kesken.

    ReplyDelete
  4. Niin monella Suomi-Amerikka foorumilla on hehkutettu tätä kirjaa, että oli mielenkiintoista lukea tällainenkin näkemys. Niinhän se on, että asioihin tottuu ja monella asialla on sitten kaksi puolta. Mietin, että tämä kirja voisi olla hyvää lukemista amerikkalaiselle miehelleni kun hän on kovin kiinnostunut aina siitä, miten Suomi eroaa Amerikasta.

    Ja kuka tosiaan pystyy lukemaan 60 kirjaa kesälomalla, ainakaan Amerikkalaisen mittaisilla lomilla.. ha ha.

    ReplyDelete
  5. Pilvi ja Paula - kiitos kommenteista. Niitä on aina kiva saada. Äänikirjassa on se huono puoli, että se on vähän kuin elokuvissa olisi - paitsi ettei näe mitään. Tarina etenee ja aika harvoin, kuuntelen jonkun kirjan jakson uudelleen - joten oma mielipiteeni on sen perusteella, että kuuntelin kirjan kerran läpi. Tietty olin kiinnostunut siitä, koska se on suomalaisen kirjoittama - mutta toiveyleisö lienee kuitenkin oikeita amerikkalaisia. Tuntuu, että 'nordic theory' on varsin suosittu aihe nyt monella alalla - näin jossain artikkelin, jossa mainittiin Suomessa olevan eniten Start-up yrityksiä - tosin en muista miten tuo kriteeri oli määritelty.

    ReplyDelete