25.12.15

Joulu 2015



Yleensä huolehdin aika paljon ennen joulua. Tänä vuonna on erikoinen aikataulu ja huolehtiminen jäi vähään. Oikeastaan eniten stressasin autolla ajoa keskiviikkona, kun täällä oli kunnon rankkasateet ja ukkonen. Tai vähän aatonaattona, kun pojan lento oli lähes 4 tuntia myöhässä. Stressaaminen loppui siihen, kun lento loppujen lopuksi peruttiin ja poika tuli aattoaamuna.
Aattoaamu alkoi aikaisin, olin päättänyt katsoa Suomen joulurauhan julistamisen livenä. Aika leudolta näytti Turunkin sää, meillä lämpötilat kipusivat aattona sinne 25C. Ensimmäiset joulutortut oli paistettu jo kuuden maissa. Kokeilin uusia Dronningholmin malleja - malli snautseri.
Kaupasta löytyi hyasintti, joka oli pakko saada. Täällä hyasintit ovat pääsiäiskukkia ja niitä on harvoin saatavilla näin aikaisin. Sitten puhuttiin koti-Suomeen, kuunneltiin Yleradiosta ulkosuomalaisten terveisiä.



Joulukuusi oli koristeltu perinteelliseen malliin, tosin koristeet olivat vain yhdellä puolta kuusta. 
Joulukuusen hinta kylässämme oli 80 dollaria - aika tyyristä, mutta joulu on vain kerran vuodessa.


Tämän lappalaisasuun pukeutuneen pukin olen saanut entiseltä pomolta muutama vuosi sitten.

En ollut koskaan nähnyt mitään samanlaista Suomessa, mutta se on kuulunut meillä jouluun jo aika kauan.

Paistoin piparit jo marraskuussa ja ne myös syötiin marraskuussa. Nämä ovat äitini leipomia ja isäni paistamia. Näistä ei piparit parane. 



En ole ollenkaan Star Wars elokuvan faneja - ja en usko, että olen aiempia filmejä edes nähnyt. Mutta sen verran minusta löytyy joukkuehenkeä, että lähdin miehen ja pojan seuraksi. Elokuvassa oli tarpeeksi meininkiä, aika ei tullut pitkaksi, mutta en usko, että minusta tuli fania (vielä). Sen verran koristauduin elokuviin, että ranteeseen tuli myös Lapponian Darina rannekoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars elokuvassa. Olen saanut rannekorun appivanhemmiltani. Poika epaili, etta pimeassa elokuvasalissa sita ei kukaan huomannut.



Joulupöydässä oli tuttuja herkkuja ja kaksi uudempaan kokeilua. Jälkiruoaksi kokeilin Atlantic Beach piirakkaa, joka on peräisin Pohjois-Karoliinan rannikolta. Ihan nappiin ei eka kerta mennyt, mutta teen joskus vielä uudelleen. Jos tykkää Key Lime piirakasta, niin voi tykätä myös tästä.

Ensin tehdään piirakkapohja:

Voileipäkeksejä (200 gr)
Sokeria 5 rkl
Voita (vahan yli 100 gr) 

Täytteeseen:

1 prk kondensoitua maitoa
4 munankeltuaista
1 dl  sitruunanmehua tai limemehua

Uuni lämmitetään 175C asteeseen.
Murskaa voileipäkeksit käsin pieniksi muruiksi, lisää sokeri ja pehmennetty voi. Tätä sitten vaivataan siten, että saadaan taikina aikaiseksi. Taikina painetaan tiukasti piirakkavuoan pohjaan. Jäähdytetään pohjaa jääkaapissa 15 min ja sitten paistetaan uunissa 18 min kunnes pohja juuri ja juuri osoittaa pientä värinvaihtoa. Pohja saa jäähtyä, kunnes täyte on valmis.

Täytteen aineet vatkataan hyvin keskenään ja täyte levitetään pohjan päälle ja takaisin uuniin 16 minuutiksi. (Nämä ajat ovat ohjeen mukaisia, mutta tietysti vaihtelevat uunin mukaan - en tosin muista aiemmin nähneeni näin tarkkoja aikoja...).


Kun täyte on hyvin asettunut (minulle riitti tuo 16 min), piiras ensin pois uunista jäähtymään ja vielä edelleen jääkaappiin. 
Tarjottaessa laitetaan päälle kermavaahtonokareella ja halutessa pieni ripaus merisuolaa.
Me laitoimme kermavaahdon vasta omalla lautasella, piirakka säilyy ihan hyvin ilman vaahtoa.
Piirakan idea on tuo vähän suolainen pohja ja makea täyte. Tuossa on alkuperäinen ohje alla - ja kuva, amerikkalaisesta voipaketists, josta voi helposti leikata tarvitut määrän.





15.12.15

Voi niitä tapoja !




Minulla ei ole kovasti sellaisia vakiojuttuja. Aamiainen on mitä on, vaikkakin aina kahvia. Ruokakaupassakin käyn useammassa paikassa ja bensaa tulee tankattua sieltä täältä. Käyn saunassa silloin, kun huvittaa ja ehkä ei ollenkaan lauantaina. Välillä tulee mieleen, että olisi hienompaa, jos minulla olisi jotain 'tapoja'. Tuo saunominen muuten tulee pian loppumaan, kun muutamme loppukuusta. Pitää ehkä saunoa nyt joka päivä ennen kuin se loppuu.

Jotta en nyt vaikuttaisi ihan tuulen mukaan menijältä, niin onhan niitä jotain vakiintuneita juttuja -

  • Tankkaan Seppoon sitä keskihintaista bensaa vaikka se halvinkin kävisi, mutta Seppo tekee hyvää työtä ja on ansainnut sen.
  • Syömme Harrin kanssa ulkona aamiaista lauantaisin - arkisesti IHOP:ssa. Tosin se taitaa olla kaupungin suosituin. Sielläkään minulla ei ole mitään vakioannosta, minkä tilaisin.
  • Emma on leikannut tukkaani nyt vuoden ja toivottavasti en joudu etsimään uutta kampaajaa. En tiedä, kuinka hyvä kampaaja hän on, mutta Emma on tehnyt monia juttuja ja tykkään keskustelusta. Ensimmäisellä kerralla Enma ei osannut laittaa hiustenkuivaajaa päälle...
  • Jos olen kotona, aamu alkaa aina sanomalehden lukemisella - siis oikein sellainen paperinen versio.
  • Perjantaisin ostan People lehden irtonumeron.
  • Kahvini on Dunkin Donuts - keskikokoinen ja tuplamäärä rasvatonta maitoa, ei sokeria 

Nuorena tyttönä meillä oli kotona sellainen sääntö, että kotiin tullessa yöllä piti huikata vanhempien makuuhuoneen ovelta. En nyt muista, oliko tällainen sääntö minulle sanottu vai tuliko siitä vain tapa. Olin aika kiltti, niin en muista, että olisi koskaan ollut vaikeuksia tuota noudattaa. 

Nykyisin, kun teen lähtöä Helsingin lentoasemalta, juon lasin kuohuvaa. Tämä tapahtuu kellonajasta riippumatta. Joskus voi se lasillinen olla ihan oikeaa tavaraa tai sitten vain espanjalaista cavaa. 
Kotona oli kaikki hyvin. Jostain syystä nyt oli kovasti haikeaa lähteä.

3.12.15

Kiinalaisia lyhtyja - Cary NC



Kunnon parantuessa on oikeastaan ihan kiva käydä jossain - ja tämä kohde oli lähellä - läheiseen puistoon on rakennettu 'kiinalaisten lyhtyjen' alue. Yli 20 eri valoteosta - osa vedessä - osa maalla tekevät eksoottisen vaikutuksen. En osaa sanoa, kuinka autenttista kaiuttimista kuuluva kiinalainen musiikki on, mutta täydestä meni ainakin minuun.
Oma suosikkini taisi olla yllä oleva persikkapuita kuvaava teos. Pääosan esittäjä oli kuitenkin lohikäärme, joka oli rakennettu veden päälle. Lohikäärme muutti väriään ja purskutti vettä suustaan.
Varsin kiinalaisten hahmojen joukossa oli myös joulupukki.....

NC Chinese lantern festival

















Uusi vanha lamppu


Siinä se nyt on - uusi vanha lappu. En pidä itseäni niin kovin materialistina, mutta näitä lamppuja voisin tuijottaa vaikka koko illan. Hain kaksi lamppua tänään lamppukorjaamosta ja taisin jo henkäistä siellä - minulla ei ole koskaan ollut mitään näin kaunista !

Olimme saaneet lamppuparin mieheni vanhemmilta kauan aikaa sitten. Lampunjalat ovat sinistä lasia. Alunperin niissä oli valkoinen varjostin, jossa oli kultanauhaa reunassa. Yhdessä vaiheessa tein itse uudet kirjavat varjostimet. Viimeiset 20 vuotta lamput ovat olleet Suomessa oman kotitalon vintillä säilössä. Kuvittelin kauan, että lasisia jalkoja ei kertakaikkiaan saa ehjänä Anerikkaan. Viime kuussa äitini pakkasi lampunjalat vanhaan kovakuoriseen matkalaukkuun, ympärille matto ja lamput tulivat perille ehjänä.
En ollut ajatellut kunnostaa lamppuja näin pian, mutta lamppukorjaamoni lopettaa toimintansa kuukauden sisällä ja halusin kaikki sähköosat uusiksi. He olivat tehneet aiemmin hyvää työtä ja olen myös tähän tyytyväinen.

Lamppujen uudelleen johdottaminen ei ole halpaa, mutta sille, ei mielestäni edes löydy hintaa, että voin taas nauttia näistä perintökaluista. Ja mielelläni kannatan pientä paikallista korjaamoa, jossa saa (tai siis sai) palvelua.  Pimenevässä  NC:n illassa laitan lamput päälle ja uskon, että myös appivanhempani siellä pilvenreunalla hyväksyvät muodonmuutoksen.

1.12.15

Joulukuun eka ja #givingTuesday


Blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina. Inspiraatio on vähän hukassa ja onhan se niinkin, että arki Amerikassa on kuitenkin vain sitä arkea eikä mitään niin erikoista. Mitä sitten on tapahtunut - olin kipeänä (flunssa), matkustellut  työn puolesta täällä USA:ssa (virhe, jos on kipeä) ja kävin myös Suomessa Isänpäivänä.

Viime viikonloppuna oli Kiitospäivä ja sitä seurannut pidennetty viikonloppuvapaa. Saimme lapsen meille ja nautittiin rauhallisesta elosta ja ruoasta. Jos aina välillä tuskailen sään kanssa, niin en voi valittaa viikonlopun säästä - meillä oli 18-20 C (+) koko viikonlopun ja auringon paistetta. Tämä sää on parasta täällä. Merkillistä on, että maanantai aamuna sataa, tuulee ja lämpötila on pudonnut reippaasti. Ylimääräiset vapaat auttoivat myös omaan tervehtymiseen.

Tieni erkani myös oman PT:n kanssa. Työaikataulujen johdosta en ollut käynyt salilla syyskuun lopun jälkeen. Suhteen katkaiseminen on lähes yhtä dramaattista kuin kampaajan kanssa eroaminen, mutta nyt olemme eronneet. Salilla käyntiä kesti 9 kk ja olen tyytyväinen kokemukseen, mutta nyt sali saa olla tauolla ainakin vuoden loppuun asti.

Ensimmäiset joulupuurot nautittiin sunnuntaina. Ainoa oikea tapa syödä puuroa on sekahedelmäkeiton kanssa. Harri taas luottaa enemmän yhdistelmään kaneli-sokeri ja maito.

Tänään on myös #GivingTuesday eli kansainvälinen päivä, jolloin kehoitetaan antamaan niille, joilla on vähemmän. Täällä tuo edeltävä viikonloppu on sellaista ostohysteriaa, että päivä osuu hyvään kohtaan. Aiempina vuosina olen tehnyt pienen lahjoituksen Punaiselle Ristille - tämän vuoden kohde selvinnee päivän aikana.

Hyvää Joulukuun ensimmäistä päivää !

15.11.15

13.11.2015 Perjantai - Päivä kanssani


Se on Charlotte NC 
Puhelimen kello herätti klo 03.00 aamulla. Lähtö Kentuckyyn aamulennolla - koneeseen ottaminen alkaisi 04.55. En juuri olisi halunnut nousta ylös. Vaatteet oli sentään laitettu valmiiksi illalla, samoin työlaukku.. Kello on 04.19, kun parkkeeraan lentokentällä. Auto jää riville 4U - four you.

Minulla on TSA merkintä lipussa, joten turvatarkastus menee äkkiä. Juuri ylimääräistä aikaa ei jäänyt, mutta portille D11 kävellessä näen Deltan mainoksen - suorat lennot Pariisiin RDU:lta alkavat 12.5.2016. Ehtisikö sitä saada tarpeeksi pisteitä lentoihin siihen mennessä ?

Vaihto Charlottessa. Ehdin Starbucksiin hakemaan ylihintaista kahvia enkä kiinnitä edes huomiota joulumukiin, josta on jo puhuttu presidentinvaalienkin yhteydessä. Edessä kahvijonossa oli kaunis nuori nainen - hänellä oli valkoinen villapaita päällä nurin päin. Merkki Joie ja koko L. Emmin vähän, mutta sitten sanoin hänelle varovasti, josko hän oli huomannut asiaa. Teki mieli kertoa suomalainen sanonta 'nuttu nurin onni oikein', mutta tiemme erkanivat, kun olimme saaneet molemmat kahvimme. Ai niin, hän muuten käänsi villapaitansa siinä jonossa.

Lexington KY perillä 08:45 - auto vuokraamosta ja liikkeelle. Ensimmäinen palaveri on 10:30 -minulla on jopa liikaa aikaa. Tutkin sähköposteja asiakkaan aulassa. Palaveri menee hyvin - ja ohi 11:30. Suunnistan suuren sairaalakompleksin läpi, ei tarvitse mennä ulos - Lexingtonissa oli kylmä kova tuuli.

KY:ssa on paljon hevosia - tama jo kentalla sisalla (siis taulu)
Lounas - sinällään harvinainen, koska en yleensä syö kunnolla yksinäni. National Provisions - en ole ollut Ranskassa pitkään aikaan, mutta tämä paikka voisi olla siellä. Syön Quiche Lorraine:n. Energiataso kohdallaan lounaan jälkeen.
Saan kahvini pienessä kahvipannussa  ja ison kulhon - ja maidon  pienessä erlenmeyer lasissa. Kysyn tarjoilijalta, onko kulho tarkoitettu kahvin juomista varten (siinä ei ollut korvia eikä mitään). Tarjoilija vahvistaa, että kulho on tosiaan kahvikuppini - ja lisää sitten - it is the European way....

Quiche ja yksinkertaista vihreaa salaattia - kastikkeena oljya ja etikkaa
Päivän toinen kokous 13:00 - ja olen melkein ajoissa. Asiakkaalla on kaksi toimipaikkaa. Menen ensiksi väärään osoitteeseen. 13:12 olen jo oikeassa paikassa.  Ulkona tuuli on yltynyt. Näen ikkunassa kuvan itsestäni ja totean, että pitkä päivä alkaa näyttämään merkkinsä.

Vuokra-auton tankkaus ja takaisin Lexingtonin kentällä klo 14:30. Puhelimen akku alkaa vedellä viimeisiään. Saan viestin, jossa tarvitaan tarjousta ennen klo 15.00. Läppärin kanssa säheltäessä menee aikaa, mutta saan tarjouksen tehtyä. Charlotten koneen pitäisi kohta lähteä, mutta konetta ei näy missään. Ylioptimistinen virkailija väittää, että pääsemme silti perille aikataulussa.

Laskeudumme Charlotteen 17:30. Ajelemme ympäri kenttää ja kapteeni pyytää viivästymistä anteeksi. Olen ulkona koneesta 17:40. Raleigh:n koneeseen on alettu ottamaan sisälle 17:35. Alkaa juokseminen terminaalista E terminaaliin C. Suussa tuntuu pahalta ja olen niin varma, että en ehdi. Ehdin kuitenkin ja pääsen sisään viimeisten joukossa. Edes keskipenkki ei harmita - pääsen kotiin.

Lentoaika on vain 27 minuuttia ja kone laskeutuu aikataulussa Raleighin vähän klo 19 jälkeen. Nyt puhelimessa on virtaa ihan vähän, näen Facebook:ssa postauksen Pariisista, en ymmärrä mitä on tapahtunut.

I know it is lame, but when I travel this is where Seppo is (my car)
Kotona klo 19:30. CNN on auki ja Pariisin tapahtumat alkavat selvitä.

1.11.15

Hei marraskuu !


Tämä artikkeli osui silmääni viime viikolla. Työmatkoilla tulee joskus ostettua lehtiä, joita en ehkä
normaalisti lukisi. Tämä lehti - Travel + Leisure mainosti artikkelissaan Lontoolaista matkatoimistoa,
joka auttaa suunnittelemaan matkasi niin hyvin, että et tiedä ennen perille pääsyä, minne olet menossa. Tai ehkä oikeammin saat tietää lentokentällä, minne olet menossa. Toki he kertovat hieman aiemmin otetaanko mukaan bikinit vai villapaita. Tähän palveluun kuuluu matkailijan haastattelu, jossa otetaan selville, mitä halutaan nähdä ja kokea. Tietysti tämä palvelu on kallista, joten lienee tarkoitettu vain harvoille ja valituille.
Mielestäni yksi matkailun parasta on juuri tuo suunnittelu. Suunnitteluun voi käyttää viikkoja, joskus jopa kuukausia, mutta tuntuu, kun matka alkaa, sitten se on jo pian ohi. Suunnittelusta olen kirjoittanut jo aiemmin - matkaoppaat ovat vaihtuneet blogeihin js ehkä uusimpana itselle on tullut Pinterest. Aiemmin sinne tuli tehtyä boardeja koiranpennuista, talo /sisustus haaveiluja - nyt olen löytänyt sieltä matkaideoita.

Tätä seuraavaa matkaa haluaisin jo sanoa perinteeksi - ainakin blogi postausten mukaan tämä olisi kolmas kerta peräkkäin, kun olen Suomessa käymässä marraskuun toisena viikonloppuna. Matkan kesto  ei ole pitkä ja en tarvitse juuri ulkopuolista suunnitteluapua, mutta kohde sitäkin mieluisampi.

21.10.15

Suuri kurpitsajuhla tulossa !


Ensi viikon lauantaina on Halloween. Meidän kahden aikuisen taloudessa on jonkinlainen suunnitelma lähteä pakoon. Mennäänkö elokuviin tai dinnerille tai molempiin, on vielä auki.
Jossain vaiheessa viimeisen muutaman vuoden aikana minusta (tai meistä) on tullut Halloween vastaisia. Enkä edes ymmärrä, mikä siinä riepoo. Miksi ei voisi olla jo Kiitospäivä ? Jotenkin Halloween tuntuu teennäiseltä, minua ei saa lähellekään mitään haunted house juttuja enkä todellakaan halua koristella taloa hämähäkinseiteillä - meillä taitaa löytyä hämähäkin seittejä sisäpuolella ihan tarpeeksi. Tänä vuonna ei taida edes tulla kurpitsaa rappusille. Istutin sentään keltaisia orvokkeja ruukkuun tuomaan vähän väriä. Kurpitsapiirakkaa voin maistaa ja pienen kermavaahtopallon kanssa se onkin ihan hyvää. Pakollisen kurpitsalla maustetun kahvin olen jo juonut.

Tuo ylläoleva talo on kävelyreittini varrella. Nuo isot hämähäkit katolla on jotenkin motorisoitu ja hämähäkkien jalat heiluvat. Kävelytkin ovat vähän vähentyneet viime viikkojen aikana ja pimeällä en mene tuonne ollenkaan.

Mutta ensi viikolla laitamme kuistille valon ja kulhollisen karkkia. Isäntäväki vain on poissa.


En ole aina ollut anti-Halloween. Yllä kuva äidistä ja lapsesta vuonna 1995. Valkoinen Power Rangers oli aika kova juttu kolmivuotiaalle.
Muistan, että naapurit olivat hieman huvittuneita äiti-Minnistä.

18.10.15

#Blogisitarina - kuinka blogi alkoi ?

Axewomen from Maine - eli naisvoimin toteutettu sahausnaytos State Fair:ssa
The Sugar Antelope blog haastoi minut viime viikolla kertomaan blogini tarinaa - kiitos kovasti Sugar !  Kappelikukkulan kuulumisia sai alkunsa meidän neljännestä (!) USA:n sisäisestä muutosta syksyllä 2011. Olin yhden kerran aiemmin yrittänyt blogin kirjoittamista, mutta siitä ei tullut mitään (tarkoituksena oli kirjoittaa muistiin poikamme seniorivuoden tapahtumia äidin näkökulmasta). Tavallaan olisi ollut hienoa, jos blogeja olisi ollut olemassa jo paljon aikaisemmin - kätevä tapa laittaa asioita muistiin. Viimeksi itse luin vanhoja postauksia, kun yritin maahanmuuttoviranomaisille kertoa, koska olen matkustellut USA:n ulkopuolella...

Ei ehkä kovin omaperäinen nimi blogille - muutimme nimittäin Chapel Hill nimiseen kaupunkiin - siitä siis nimi  Kappelikukkula.  Blogi tuntuu junnaavan vähän paikoillaan ja ainakin itse syytän siitä leipätyötäni, joka on mielenkiintoinen ja haastava, mutta samalla joskus tuntuu myös vievän kaikki voimat. Ja samalla tuntuu, ettei ole juuri mitään kirjoitettavaa - olen leiponut monta kertaa, golfia pelataan ja joskus myös vähän reissataan....
Mitään erityisiä käännekohtia ei taida blogistani löytyä ja tarkoitus on jatkaa epäsäännöllistä postaustahtia...
Blogia aloin kirjoittamaan kotiväelle Suomeen, että tietäisivät missä mennään. Itse seuraan muutamia blogeja Suomessa ja sitten ulkosuomalaisten blogeja ympäri maailmaa. Ehkä vähän vanhempana (!) ihailen ulkosuomalaisten rohkeutta tarttua asioihin, liittyy ne sitten vapaaehtoistyöhön, lapsiin tai vaikka oman uran aloittamiseen.

Nämä kuvat on muuten NC State Fair:stä. Ainakin päiväsaikaan sellaista koko perheen hauskanpitoa.

Ja tulipa korjattua yksi väärinkäsitys - olin useamman vuoden välttänyt markkinoilla myytäviä Deep fried Oreos - kuvitellen ne aivan kamaliksi (ja kaloripommeiksi). No kaloreita niissä varmasti on, mutta ne olivat todella hyviä. (Otetaan domino-keksi, dipataan taikinaan ja paistetaan rasvassa - enimmät rasvat valutetaan talouspaperiin ja päälle pöläytys tomusokeria).






Haasteen säännöt:
1.
Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitä voi tietysti myös pyytää)
2.
Kirjoita ja julkaise oma blogitarinasi: miten blogisi sai alkuosan kuinka se on kehittynyt ajan saatossa 
ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohteita.
3.
Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit 
haastaa jonkun toisen.
4.
Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi  ja kenet haastat mukaan.
5.
Mikäli olet instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvasi yhteyteen tägi #Blogisitarina. Näin kaikki instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina - haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Tarinoita on mukava lukea ja haaste menee eteenpäin - 



2.10.15

Saksa - osa 6 - sekalaista kuvasatoa ja yhteenveto


Pohjois-Karoliinassa on sataa tihuutellut nyt viikon. Tosin Saksan reissullakin satoi useampi päivä, mutta jostain syystä tämä sade on vähän masentavaa. Viime tietojen mukaan sen sijaan Atlantilla pyörinyt hurrikaani Joaquin on kuitenkin päättänyt pysyä pois maalta, joten ehkä tästä vielä joskus kuivutaan.

1.
Ensimmäinen pysähdyksemme Saksassa oli Wiesbaden. Onneksi autolla pääsee Neroberg:n huipulle, sateessa tarpominen ei jetlag:n kanssa oikein kiinnostanut. Ortodoksikirkko - St Elizabeth.
Luvatut näköalat olivat hieman sumuiset, voimme kuvitella, kuinka hyvät olisivat aurinkoisella säällä. Joimme kalliit maitokahvit ja ihmettelimme kahvilan henkilökunnan lyhytsanaisuutta.

2.
Tämä kirkko käytiin katsastamassa sunnuntaiaamuna ennen työvuoroni alkua. Speyer katedraali Speyerin kaupungissa. Uskomatonta, että tämä kirkko on rakennettu 1030-1061. Kuva ei tee oikeutta, kirkko näkyy jo kaukaa kaupungin ulkopuolelta.


3.
Voimme tinkiä monesta asiasta matkalla, mutta ei syömisestä. Lautasellinen lohturuokaa
Perunamuusia, makkaraa, hapankaalia.

4.
Kotona piti tietysti katsoa pikakelauksella tallennettua golfia - eli tuo keltapaitainen olen minä, sininen selkä kuuluu norjalaiselle Suzann Pettersenille.

5.
Heidelberg ylitti kaikki odotukseni. Tässä kuvattuna joen toiselta puolen.. Edessä Neckar joki.

6.
Tätä linnaa meistä pääsi vain toinen ihailemaan - Eltz'n linna.


7.
Olisin jaksanut ihastella loputtomiin parvekkeita ja kukkia....kuvassa näkyy sinistä taivasta, hyvä muistutus, että ei se nyt sitten aina satanut.

8.
Frankfurtin kentällä pääsimme opiskelemaan uusia juttuja. Passintarkastuksen nyt osaa kuka tahansa hoitaa itse koneella. Tällä kertaa pääsimme itse punnitsemaan matkalaukkumme ja kiinnittämään liput laukkuihin. Uskon, että meitä joku jossain tarkkaili, mutta niin vaan saimme laukut matkaan
ihan omin voimin.


Olen huomannut, että meidän matkailu sujuu paremmin pienellä suunnittelulla. Hotelliyöt tietysti varattuna ja kaksi ruokapaikkaa. Ehkä ensi kerralla laitan excel taulukon sähköiseen muotoon, ja kuten tuosta näkyy, suunnitelmia voi myös muuttaa.

Huomasin myös amerikkalaistuneeni jossain määrin, kun kaikki etäisyydet vaikuttivat niin pieniltä. Ei siis mikään ihme, että tyypillinen amerikkalainen turisti ahmii mahdollisimman paljon matkalla
Eurooppaan  - enkä nyt tarkoita ruokaa. Käyn itse työmatkalla Kentuckyssa ja sinne tulee autolla matkaa noin 700 km yhteen suuntaan. Frankfurtista on matkaa Pariisiin vajaa 600 km. Mielessäni jo
suunnittelin, että minne mennään ensi kerralla ja mitä nähdään. Ehkä on sittenkin parempi, että siihen asti ajelen täällä ja noudattelen  amerikkalaisia nopeusrajoituksia...

25.9.15

Saksa Osa 5 - Nürburgring - Vroom, Vroom...


Vaikka olin ilmoittaunut golf työhön soolona, Harri oli matkalla mukana ja pääsi tekemään yhden asian omalta bucket listaltaan. Hän nimittäin käytti yhden päivän  matkaan Nürburgring:lle ja ajoi kaksi kierrosta sillä kuuluisalla vanhalla radalla (Nordschleife). Minua ei hirveästi harmittanut, etten päässyt mukaan - olen nimittäin aika surkea apukuski.
Turistit ovat päässeet kokeilemaan Nordscheife rataa siitä asti, kun rata valmistui 1927. Tämä rata on ollut myös autonvalmistajien testauspaikkana vuosien ajan. Vanhaa rataa pidetään ilmeisesti liian vaarallisena uusille kilpa-autoille - vanhan radan yhteyteen on rakennettu uusi turvallisempi rata (GP).
Itse ajaminen radalla ei ole kovin kallis huvi, jos on oma auto - yksi kierros maksaa 27 euroa.
Asia on vähän monimutkaisempaa, jos ei ole omaa autoa ja joutuu vuokraamaan auton radalta. Rata vaatii isomman rahasumman takaamaan mahdolliset vahingot autolle.
Täällä voi myös valita vaihtoehdon, jossa pääsee ammattikuskin kyytiin.

Kun kerroin golfkentällä muille vapaaehtoisille, missä Harri oli, monet kysyivät minulta, olinko katsonut YouTube videoita ko. aiheesta. No en ollut ja ehkä oli parempikin. Tämä vanha rata on 20.8 km pitkä ja mutkia 73 - noista mutkista löytyi useampaa eri tietoa, mutta radan oman websiten mukaan on 33 käännöstä vasemmalle ja 40 oikealle. Jackie Stewart kutsui rataa lempinimellä Grüne Hölle.

Lainattu racedepartment.com



Harri tuli ehjänä takaisin ja auto myös. Minulle riitti sekin, kun autobahn:lla autot menivät miljoonaa ohi. Rata-ajot on taltioitu Go Pro:lla, ehkä minäkin uskaltaudun niitä vielä katsomaan. 

Jos videot You Tube:ssa kiinnostavat, tämä oli kuvattu samalla viikolla 

23.9.15

Saksa Osa 4 - Heidelberg

 

Heidelbergin kuuluisin nähtävyys on vuorenrinteessä oleva Heidelbergin linna - rakennettu alunperin jo 1200 luvulla - ja laajennettu 1600/1700 lukujen aikana. Linnaan menimme vuoren rinnettä kipuavalla funiculair:llä, tosin sinne pääsee myös itse mäkeä kiipeämällä. Linnasta on näköalat Neckar joelle ja vanhaan kaupunkiin (Altstadt).
Meille sattui aika sateinen päivä, paremmalla ajalla ja säällä tuolla olisi voinut helposti viettää useamman tunnin.








Söimme myös yhtenä iltana Heidelbergin vanhassa kaupungissa - ravintolassa nimeltä Wirtshaus Zum Seppl.
Alla näkyy kuva yhdestä Wiener schnitzelistä. Se oli kooltaan sitä luokkaa, että lisäkkeeseen kuuluvat perunat piti tuoda pöytään eri astiassa. Toinen kuva on alkupaloista - kylmiä herkkuja maksapasteijasta verimakkaraan ja paljon muuta. Hieman otti koville lautasten tyhjentäminen, mutta onnistuihan se sentään.  Me halusimme syödä ravintolassa, josta saisi tyypillistä saksalaista perinneruokaa ja meille tämä sopi hyvin. Tämä oli koko viikon tyyrein illallinen, mutta hintansa väärtti.
Miten sitten tänne päädyimme ?  Olin aiemmin käyttänyt Tripadvisoria, mutta nyt otettiin uudet konstit käyttöön. Olin nähnyt Facebook:ssa ulkosuomalaisten ryhmässä kuvia Heidelbergistä ja otin yhteyttä kuvat postanneeseen - ja kysyin ravintolasuositusta. Hän suositteli Kulturbrauerei:ta, jonne emme enää saaneet varausta, mutta ravintola suositteli vaihtoehtona tätä kuvissa näkyvää paikkaa -
ruokalistat olivat samat ja taisi ruokakin tulla samasta keittiöstä. Varaus taitaa olla melkein pakollinen, kovasti käännyttivät porukkaa pois, jos varausta ei ollut.

Sain myös toisen vinkin ruokapaikaksi - kävelykadulla sijaitseva Perkeo, jossa kävimme viimeisenä iltana aikaisella dinnerillä. Hyvä ja edullisempi vaihtoehto- ja ruoka oli hyvää. Mitään salaatteja emme tuollakaan harrastaneet, omalta lautaselta taisi löytyä makkaraa, hapankaalia ja perunamuusia.



Ehkä vähän amerikkalaiseen tapaan, meillä oli kaikenlaisia energiapatukoita kassissa. Toimme suurimman osan niistä takaisin - saksalainen ruoka piti energiatason hyvin koholla !