31.12.14

Uusi vuosi - uudet kujeet


Uuden vuoden lupauksilla ei ole tapana kestää. Näitä on omalla kohdallakin -  ainakin se kerta, kun päätin aloittaa spinning tunneilla (sellainen trimmattu kuntopyörä). Toista kertaa ei koskaan tullut.
Tästä viisastuneena kävin eilen kuntosalilla ja aion mennä tanaankin - eli otin muutaman päivän varaslähdön. En ole ihan varma, miksi suurin osa saleista vaikuttaa niin pelottavilta. Itse asiassa kävin  salilla jo muutama viikko sitten, minulla oli oikein varattu tutustumisaika. Vastaanoton nuori nainen oli puhelimessa ja kun olin odottanut ikuisuuden (= ehkä 3 minuuttia), eikä puhelulle tullut loppua - hävisin taka vasemmalle ja ovesta ulos. Seuraavalla kerralla tilanne toistui, sillä poikkeuksella, että toinen työntekijä syöksyi perääni ennenkuin ehdin taas ulos ovesta.

Minut mitattiin ja punnittiin. Joku aparaatti määritteli, kuinka paljon minussa on rasvaa ja kuinka paljon sitä painoa pitäisi pudottaa. Ja minä kuvittelin vain olevani 'terveen' kokoinen, huh. En edes tiennyt, että en enää osunut siihen normaalien käyrälle. Olisikohan joulukuun neljään kertaan leivotuilla pipareilla mitään aihetta tähän ? En myöskään kieltäynyt Fazerin Sinisestä jouluna.

Tuo kuva ylhäällä.  Työmatkaruokailu autossa, ranskanperunat sylissä on nyt vähäksi aikaa pannassa.

28.12.14

2014 - Kymmenen kuvaa


Kuvakatsaus kohta päättyvään vuoteen.

Toukokuussa itkettiin Vermontissa pojan graduation seremoniassa (teltassa ei olisi muuten tarvittu aurinkolaseja). Tilaisuus oli hieno ja meille ainutlaatuinen. Vermontin koilliskulma tuli varsin tutuksi neljän vuoden aikana, mutta tämä oli se paras reissu sinne.


Huhtikuun Suomen työmatkalla pääsin jo näin lähelle itärajaa matkalla Joensuuhun. Junassa on kiva matkustaa ja Joensuussa on ihania ihmisiä ! 



Heinäkuussa pääsin vanhempieni kanssa Karjalan reissulle. Ensimmäinen reissu itselle itänaapuriin, mutta onneksi minulla oli hyvät oppaat mukana. 


Golf harrastuksen tähänastinen huippukohta oli päästä pelaamaan Pinehurstin kentälle (Pinehurst NC)  - tämä oli Harrin syntymäpäivälahja vuodelle 2014, 2015...


Korkeanpaikankammoa testattiin  Länsi - Virginiassa , New River Gorge 'sillan ali kävelyllä'.


Alkusyksystä herättelin tätä liikuntainnostusta. Tuntuu, että olen mestari keksimään tekosyitä - milloin on liian kuuma, liian kylmä....


Heinäkuun reissulla Suomessa tapasimme perhettä - matkasimme Ähtäriin, Sastamalaan, Raumalle ja tietysti Helsingissä. Nämä komeat kukat ovat Sastamalasta.


Vuoden 2014 suurin lumimyräkkä koettiin Pohjois-Karoliinassa ja vanha 'maitohaalarini' pääsi käyttöön. Kansalliskaarti joutui apuun, kun talvi saapui etelään helmikuussa.


Vuoden paras tai ainakin käytetyin ostos olivat Toms:ni - itseasiassa olin jo kesän loppuun mennessä ostanut kolmannen parin. 

Ja vuoden lopussa saimme pojan kotiin sekä Kiitospäivänä että Jouluna. Aika mukava päätös vuodelle. 


27.12.14

Vegaani Suklaapipari ja hippu suolaa



Joulun kalorimäärät ovat ylittyneet jo reilusti, mutta tässä vielä paras suklaapipari resepti -

Tarvitaan jauhoja (4 3/4 dl), teelusikallinen leivinjauhetta, vajaa teelusikallinen ruokasoodaa, puoli teelusikallista suolaa, 3 dl suklaanpalasia, 1 1/4 dl sokeria, 1 dl ruskeaa sokeria, 1 dl canola öljyä, 3/4 dl vettä....ja merisuolaa koristeluun.

Sekoitetaan jauho, leivinjauhe, ruokasooda ja suola keskenään js lisätään suklaanpalaset.
Toisessa kulhossa sekoitetaan sokerit, öljy ja vesi kunnolla. Varmistu, että ruskeassa sokerissa ei ole klomppeja. Kulholliset yhdistetään toisiinsa, mutta ei vaivata liikaa. Peitetään taikina muovikelmulla ja laitetaan jääkaappiin 12-24 tunniksi.

Lämmitetään uuni 177 C asteeseen.

Otetaan taikina jääkaapista ja lusikan avulla tehdään taikinapalloja pellille. Alkuperäisen ohjeen mukaan yksittäisen pallon läpimitta tulisi olla 1 1/2 tuumaa, mutta en ainakaan itse mittanauhalla näitä mitannut.

Kun pallot on valmiita, laitetaan pelli pakastimeen 10 minuutiksi.

Ennen uuniin laittamista, piparien päälle ripotellaan vähän merisuolaa. Paistetaan noin 12 minuuttia tai kunnes piparien reuna on saanut vähän väriä.

Piparien annetaan jäähtyä kunnolla. Nautitaan kohtuudella.





Resepti

15.12.14

Hyvin kasvatettua possua


Vuoden kinkkuoperaatio on taas meneillään. Olin tyytyväinen, kun sain kinkun tilattua - ja mielestäni Herra Lihakauppias ymmärsi oikein vaatimukseni. Siis haluan kinkun, jossa on se potka mukana enkä mistään keskeltä (kuten viime vuonna), ja luu pitää olla mukana. Vielä piirsin jopa paperille kuvan possun ahterista, että nyt varmasti tulee oikein. Olin jo oppinut, että pitää pyytää "fresh ham with shank".
Sunnuntaina sitten marssimme uudelleen kauppaan noutamaan tilausta ja sitä ei löytynyt mistään. Ei tainnut Herra Lihakauppias kirjoittaa loppujen lopuksi tilausta edes ylös. Ja hänen nimensä oli kuulemma Al - neuvo - älä luota Al nimisiin heppuihin, jotka väittävät olevansa töissä lihaosastolla.
Seuraavaksi minua ryhdyttiin pommittamaan kysymyksillä - onko rouva nyt ihan varma, että haluaa tuoreen (raa'an) kinkun ? Valtaosa täällä myydyistä kinkuista on jo paistettu ja jopa viipaloitu valmiiksi. No tämä oudolla aksentilla puhuva rouva kuitenkin halusi ihan paistamattoman kinkun ja noin puolen tunnin jälkeen pääsimme kaupasta pois.

Olin edellisenä iltana keittänyt suolaliuoksen ja se oli jäähtymässä autotallissa. Jääkaappiin piti tehdä tilaa kinkulle. Muistelimme vähän NH:n aikoja, jolloin autotalli toimi tarvittaessa myös jääkaappina joulukuussa - täällä nyt ei juurikaan, tänään taisi olla 16C.
Aloitin 10% suolaliuoksella, sitten vähän lisää - ei mitään ruiskuja ja kinkku liemineen kinkkupussiin ja pussi muovilaatikkoon. Ja jotain vielä puuttui ? Kävin hakemassa pihalta yhden tiilen (jostain syystä meillä on pihalla ylimääräisiä tiiliä), tiili pussiin ja painoksi kinkulle.

Pohjois-Karoliina on iso possunlihan tuottaja. Meillä ei kotona paljon possua syödä, mutta joulu on joulu.
Kaupan lapun mukaan meidän possumme oli myös paikallisia. Viikonlopun lehden mukaan, iso osa tuonnista viennista menee Japaniin.

Voin jo ennustaa aaton tapahtumien kulun.

Mitä tästä oikein taas tulee ?
Jos on liian suolaista, mitä sitten syödään ?
Haiseeko tämä nyt oikealta ?
Pitäisikö sitä laittaa jotain varalle kuitenkin ?

Ja yleensä se on onnistunut. Ja muutama päivä kinkun syöntiä riittää - ja sitten ei tarvitse stressata kinkun ostosta taas vuoteen.






14.12.14

Kylässä kuvernöörillä


Koska luen sanomalehteni tarkkaan, minulta ei jäänyt huomaamatta mahdollisuus vierailla kuvernöörin talossa joulukuussa - yleensä taloon pääsy vaatii varausta kaksi viikkoa aiemmin ja on tarkoitettu ryhmille - 10 tai enemmän. Mutta joulukuussa residenssiin pääsee tutustumaan ilman varausta muutaman päivän ajan ja vaikka aikamoinen jono kiemurteli kadulla, sisäänpääsy meni aika nopeasti. Kuvernöörin virka-asunto on sekä valitun kuvernöörin koti että myös työpaikka. Vierailu oli rajoitettu ensimmäiseen kerrokseen, kun taas toinen kerros on kuvernöörin ja rouvan henkilökohtaisessa käytössä. Pat McCrory ja hänen vaimonsa Ann ovat talon. 29. asukkaat. Kaikenkaikkiaan talossa on yli 50 huonetta, se on valmistunut 1891 ja kokoa on 33,500 sq ft.

Emme valitettavasti tavanneet talon isäntäväkeä, mutta joulukoristelut olivat hienot. Taloon mennessä käsilaukut tarkastettiin ja metallinpaljastimesta mentiin läpi. Olin yllättynyt, kuinka monta linkkuveistä oli otettu pois vierailijoilta. Kuvernöörin asunnot kuuluvat USA:ssa Homeland Security:n alaisuuteen ja turvamiehiä oli runsaasti paikalla, tosin vierailijat olivat joulumielellä ja lähinnä uteliaita näkemään talon monet joulukuuset ja kukka-asetelmat. 

Olisi mielenkiintoista tietää, onko se toinen kerros yhtään normaalimpi - ensimmäinen kerros on hyvin muodollinen ja ei niin kovin lämminhenkinen, huoneet ovat korkeat (5 m) ja vähän museomainen. Kun nykyinen kuvernööri valittiin, hän halusi tehdä korjauksia talon kylpyhuoneisiin ja tästä saatiin aikaiseksi iso uutinen - kauhisteltiin vesihanojen hintoja ja kaakelien kalleutta. Vaikka nyt emme vessaan siellä päässeetkään, voi hyvin kuvitella ettei ehkä ihan tavalliset hanat sovi vanhan rakennuksen tyyliin.











7.12.14

Tähti poikineen - joulutähti-näyttelyssä -JC Raulston Arboretum NC


Blogi on ollut hiljainen viimeaikoina, mutta ajattelin ilahduttaa nyt värikkäällä joulutähti postauksella. Joulukuu on töiden suhteen kiireistä aikaa, tai siihen ainakin olen valmistautunut ja oma joulun valmistaminen jää viimeisiin päiviin. Olin nähnyt lehdessä ilmoituksen joulutähti-näyttelystä ja koska oli vielä vapaa pääsy ja paikka aika lähellä, päätin vierailla sunnuntaina. 
Näyttelyssä oli 100 kukankasvattajaa mukana ja näistä olisi saanut äänestää oman suosikkinsa. Sen verran varoitusta, että 'punainen' ei enää riitä kuvaamaan kukkaa !

Olkaa hyvät - kukkaloistoa Pohjois-Karoliinasta ! Ja koska täälläkin on talvi, kukat olivat näytteillä lisätiloissa.























Allaolevassa kuvassa näkyy pelkästään punaisten joulutähtien rivistö. Päätä nyt sitten, mikä kukista on kaunein - huh ?

Näyttelyssä oli myös esillä kolme metriä korkea puu - rakennettu kokonaan joulutähdistä !


JC Raulston Arboretum on osa North Carolina State Yliopistoa ja nimetty perustajansa JC Raulstonin mukaan - hän opetti samaisessa koulussa vuodesta 1975.  Pääsymaksua ei peritä, mutta ottavat vastaan lahjoituksia. Itse puisto tai "puulajipuisto" ei ole kummoisenkaan näköinen talvella, mutta rauhallinen pysähtymispaikka keväämmällä.

Oma epävirallinen suosikkini taitaa kuitenkin olla tuo perinteinen punainen kukka !

30.11.14

Kiitospäivänä



Kiitospäivää vietetään Amerikassa aina marraskuun neljäntenä torstaina. Mielestäni tämä on se suurin paikallinen juhlapäivä - jouluakin suurempi, jolloin ihmiset matkustavat pitkiäkin matkoja päästäkseen syömään kiitospäivän illallista perheen kanssa.  Kiitospäivän ruoan laittamisessa menee monta tuntia - on kalkkunan paistamista, on lisäkeruokia, on piirakoita ja tietysti itse tehtyä karpalohilloa.  Butterball ja muut kalkkunan toimittajat pitävät yllä 800-numeroita, johon epätietoiset kalkkunanpaistajat saavat soittaa 24/7. Syömisen jälkeen, iltapäivä kuluu jalkapallon katsomiseen TV:stä.  Ulkomaalaiselle Kiitospäivä on vähän outo juhlapäivä, kun ei vastaavaan ole tottunut. Amerikkalaisen taas on vaikea ymmärtää, että Suomessa ei ole Kiitospäivää. 

 Kiitospäivä muistoja - 

NH:ssä asuessamme, ystäväni K kutsui meidät useasti luokseen Kiitospäivän illalliselle. Vitsailimme usein, että hän järjesti ne meille ulkomaalaisille ja muille yksinäisille tai orvoille. K on aiemmin ollut B&B:n pitäjänä, joten kutsujen järjestäminen on hänelle toinen luonto. Mieleen on jäänyt kalkkunan näköiset voinapit - eihän niitä malttanut edes syödä ! 

Toinen ystävä pariskunta laittoi kalkkunan ja all the fixings viikkoa ennen Kiitospäivää meille. He matkustivat varsinaisena pyhänä tyttäriensä luo, mutta halusivat tehdä meille oman Kiitospäivän.

Ja kuten tapana täällä, molemmissa tapauksissa palasimme kotiin ruokapakettien kanssa. Leftovers'ien mukaan lähettäminen on melkeinpä sääntö.

Ei ehkä juuri Kiitospäivän aattona, mutta olen ollut työkokouksessa Plymouth MA:ssa - minut oli kutsuttu yksityiskotiin neuvottelemaan projektista. Jossain vaiheessa kodin omistaja kehoitti minua katsomaan ikkunasta ulos - ikkunasta näkyi Plymouth Rock. Mielestäni kivi oli paljon pienempi kuin olin odottanut. Rantautuiko Mayflower laiva tälle kivelle, siitä taitaa olla muutama eri versio olemassa.

Me saimme lapsen kotiin pitkästä aikaa - emme olleet nähneet toukokuun graduation:n jälkeen. Melkein kaksikymmentä vuotta tässä on mennyt, mutta vihdoinkin Kiitospäivä  tuntui oikealta.

12.11.14

Up In the Air - lennetään !



Paluu Helsingistä oli Finnairin koneella ja itselle tämä oli ensimmäinen lento Suomesta, että vain kahvi, tee ja mustikkamehu (kuulemma legendaarinen ?)  ovat ilmaisia ja muu purtava on ostettavissa ruokalistalta. Ilmeisesti  on voimassa yli 2 tunnin lennoilla ja otettu käyttöön ihan viime aikoina. Nähtäväksi jää onko tämä pitkäaikainen kokeilu - taitettavassa menussa taisi olla seitsemän sivua (!) , joten ainakin työntekijöillä riittää tekemistä tarjoilun suhteen ja menun opettelemiseen.

 Annokset vaihtelevat 4 euron kaurapuurosta 15 euron kylmäporo-gouda lautaseen - tosin jälkimmäiseen kuuluu myös pieni kompassi, jonka saa pitää muistoksi matkasta. Sinänsä matkustajalle kiva, että vaihtoehtoja riittää, mutta ehkä vähempikin valikoima riittäisi ? Aamukone Lontooseen oli aika täynnä ja jos jokaisella matkustajalle on mahdollista tilata jotain syötävää listalta, paljon ei ole aikaa turbulenssille......
Joku voi tietysti sanoa, että eihän siellä koneessa aina tarvitse syödä, mutta mielestäni tuolla yli kahden tunnin aamulennolla on kiva saada aamukahvin kanssa vaikka karjalanpiirakka.....(osa 10 euron annosta, jossa myös pala poroa).

Ja lennon alussa myytiin sanomalehtiä 3 euron hintaan. Mitä on tapahtunut lehtikärryille ?

Jos olin joskus ihmetellyt, kuinka Helsingin koneessa juuri kukaan ei matkustanut runsaiden käsipakaasien kanssa - tämä on nyt tyystin muuttunut. Koneen sisätilat täyttyivät käsimatkatavaroista ihan amerikkalaiseen malliin, ilmeisesti matkatavaroiden tsekkaus (ja siitä maksaminen) ei ole suosittua Suomessakaan.

Matkustin kolmen lentoyhtiön koneella (American Airlines, British Airlines ja Finnair) ja Finnairilla oli uusin ja modernein kone. Helsingin lentokenttä valitaan vuodesta toiseen top lentokenttien joukkoon, ja vaikka muutostyöt ovat vielä kesken, onhan se hieno kenttä. Omiin kokemuksiin on nyt myös lisätty nukkuminen GLO hotellissa, joka sijaitsee kerroksessa  tuloaulan alapuolella.




11.11.14

Marraskuun värikkäitä kuvia





Ei marraskuu ole pelkkää harmautta ja lyhyitä päiviä. Tässä muutama kuva todistusaineistoksi viikonlopun Suomen matkasta. Pieni tauko työasioihin teki hyvää ja oli mukava nähdä vanhempia.
Vaikka kortti jäi taas lähettämättä - Isänpäivän halaus ihan henkilökohtaisesti on kiva juttu.
Savusaunaan pääseminen oli erityis bonus !  Päivät ovat ehkä lyhyitä, mutta värejä löytyi äidin sukkalaatikosta ja veljentyttäreni taidokkaista käsitöistä. 






30.10.14

Appalakit ja miten se oikein lausutaan

Hanging Rock - myös osa Appalakkeja !

Onko se sitten Appa-LAY-shuh tai Appa-LATCH-uh ?  Jos amerikkalaiset luulevat, etta aantamiseen on vain kaksi tapaa - siihen pitaa viela lisata suomalainen aksentti - Appa-lakhi-an !

Alla olevan  linkin takaa löytyy oikeita ääntämisohjeita. Olin itse ollut aivan tietämätön koko sanan ongelmallisuudesta - tosin se nyt ei ihan jokapäiväisessä puheessa ole ollut riesana.

https://www.youtube.com/watch?v=eGCqWrsAZ_o


Mistä aihe tuli mieleeni - johtuu taas John Grishamin uusimmasta kirjasta - sijoittuu Virginian kaivosmaailmaan ja Appalachia sana tulee useasti eteen. En ole vielä kuin kirjan puolessa väliä, mutta joko se on se 'melkein paikallisjuttu' tai sitten Grishamin hyvä kerronta - tykkään !



PS.

Vanhoilla asuinseuduilla olin ensin hämilläni Leominsterin kaupungin nimen ääntämisestä.
Amerikkalaiset hukkaavat sen o:n ihan kokonaan - joten parempi muistaa yksinkertaisempi 'leminster'. Tämän jälkeen Worcester oli jo lasten leikkiä.


23.10.14

Johnin mukaan.....



You Finns are like farm animals. I can give you water, but I cannot make you drink.

Olet asunut Amerikassa liian kauan, kun sinulle aletaan kertoa suomalaisvitsejä. Johnin mukaan olemme kuin  kotieläimiä - meille voi antaa vettä, mutta ei pakottaa juomaan.

Toiveissa on, että viikko muuttuisi vielä parempaa suuntaan ! Q